Tuossa viikonloppuna eukko kysyi, että miksi kissalla on häntä? Ja perusteli kysymystä niin, että kyllä hän lehmän ja hevosen hännän ymmärtää, kun niillä huiskitaan kärpäsiä, mutta kissa ei ollenkaan läiski hännällä kylkiään. Totesipa vielä, että yhtä turha se on koirallakin ja niiltä joiltain se otetaan poiskin.
No, mulle taas tulee mieleen, että eihän ilvekselläkään, tuolla mestarikiipeilijällä ja pyydystäjällä, ole kuin tynkä. Pitempi voisikin takertua oksanhankaan.
Meillä on kissa ja aina ollut, että kyllä tässä on häntyleitä monet vuosikymmenet katseltu. Se tietysti voisi olla hännän tarkoitus, että kissaa voi sanoa pitkähäntäluikuriksi. Hännälle en minäkään näe, tuon edellisen ja ulkonäön lisäksi, mitään muuta merkitystä kuin sen, että jos kissa ei osaa mitään muuta työntää keinutuolin jalaksen alle, niin työntääpä sitten häntäänsä, kuten oven väliinkin.
Tälläisiä siinä tuumittiin. Onkos muilla tuoreempia ajatuksia?
No, mulle taas tulee mieleen, että eihän ilvekselläkään, tuolla mestarikiipeilijällä ja pyydystäjällä, ole kuin tynkä. Pitempi voisikin takertua oksanhankaan.
Meillä on kissa ja aina ollut, että kyllä tässä on häntyleitä monet vuosikymmenet katseltu. Se tietysti voisi olla hännän tarkoitus, että kissaa voi sanoa pitkähäntäluikuriksi. Hännälle en minäkään näe, tuon edellisen ja ulkonäön lisäksi, mitään muuta merkitystä kuin sen, että jos kissa ei osaa mitään muuta työntää keinutuolin jalaksen alle, niin työntääpä sitten häntäänsä, kuten oven väliinkin.
Tälläisiä siinä tuumittiin. Onkos muilla tuoreempia ajatuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elikkäs kissan häntä liittyy kissan loistavaan tasapainoon. Toki töpöhäntäiset ja hännättömätkin kissat voivat kiipeillä todella loistavasti, mutta pitkä häntä auttaa kissaa pitämään tasapainon esimerkiksi aidalla, katon harjalla ja muissa korkeissa kapeissa paikoissa.
Oletko koskaan tarkastellut aidalla kävelevää kissaa? Kun se kääntyy katsomaan vaikkapa oikealle, hännänpää kääntyy vasemmalle ja päinvastoin. Tasapainon kanssa jotain tekemistä siis. Ja tietysti myös kissojen keskinäisessä viestinnässä hännällä on suuri merkitys.
Tosiaanni, tasapainoahan se heilutteloo hännällään, kuin trapetsitaiteilija seipäällään ikään.
Ja selevältähän tuo viestintäkin vaikuttaa. Varsinni joskus pimiällä, kun kissa tuloo kiiruulla kotio, on häntä paksuna kuin ranskanleipä. Sillähän se viestittää, että on jotain säikähtännä.
Aivan =)!
Yksi maailman ihanimmista tavoista tervehtiä on kissan iloinen "häntä pystyssä" -tervehdyssä. Eli se, kun tulee ovesta sisään, ja 2 kissaa jotka ovat koko päivän olleet keskenään kotona, tulevat vastaan hännät kohti kattoa ja siinä samalla vielä kurisevat. Mukavampaa tervehdystä en tiedä =).
Meillä kun tuo toinen ystävä on puolipitkäkarvainen, niin on häntäkin aika mahtava - saati sitten kissan pelästyessä. Kyllähän tuo lyhytkarvainenkin häntänsä hyvin paksuksi saa. Lyhytkarvainen on myös kova heiluttelemaan häntäänsä maatessaan sohvalla. Tämä kissa ei myöskään kävellessään pidä koskaan häntäänsä alhaalla, vaan aina pystyssä siten, että häntä näyttää kysymysmerkiltä. Siitä kissan lempinimi Arvuuttaja =).
Puolipitkäkarvainen sankari puolestaan huitoo hännällään vähän miten sattuu. Mitään ei ole koskaan hajottanut, mutta viimeksi tänä aamuna heitti tyhjän mehupurkin huomaamattaan alas tiskipöydältä. Hyvin tulee pölyt lakaistua lattialta, kun tämä yksi huitelee mennä kaikki illat =). Ja sen jälkeen joko minua tai avokkia sitten nenään huitomaan sillä pölyisellä hännällä *hatsih!*... Heiluvainen on tämänkin kissan häntä: aina kissan kävellessä häntä on pystyssä ja heiluu puolelta toiselle kuin hienon leidin hatussa oleva pöyhkeä sulka. Pekun (eli tuttavallisemmin Kepulin) hännän päässä on pikkuinen knikki (eli sellainen koukku), mutta eipä tuo knikki näy kun karva on niin pitkää.
Mun Tepolla(3kk) on pieni knikki hännässä.Sitä ei voi viedä näyttelyyn ellei leikkauta sitä.Kastraateilla se ei ole niin tarkkaa.Mutta eipä olla kyllä kiinnostuneitakaan näyttelyihin viemisestä.Teppo on rodultaan Korat ja todella suloinen ja vilkas kissa:)Vielä ei ole menny mitään hajalle.teppo on oppinut raapimaan vai raapimispuuta.
Peku on norski-maine coon-maatiaissekoitus, joten kotikissanäyttelyyn herran vien jos joskus johonkin näyttelyyn vien. Sen verran ihana kyllä luonteeltaan, että ehkäpä joskus kokeillaan näyttelyä.
Knikkihän on käsittääkseni periytyvä juttu, joten knikin omaavalla kissalla ei pitäisi teettää pentuja. Joskus knikki oli siamilaisilla todella yleinen, siihen jopa pyrittiin (?).
Kissan menoa tuo knikki (ainakaan hännän päässä oleva) ei tosiaan näytä haittaavan mitenkään, mutta itse olin aluksi aivan ihmeissäni, kun pentua silittäessäni käsi sattumalta osui tuohon silloin outoon koukkuun. Sen jälkeen sitten aloin selvitellä mikä tuo koukku on ja mikä knikki ylipäätään on =).
Peku oli vähällä "hajottaa" anopin silloin 5-viikkoiset orvot kissakaksoset, kun putosin niiden päälle kiivettyään takkia pitkin ylös. Toinen pennuista kiljahti ja molemmat heräsivät, kun pesäkoppaan tupsahti yhtäkkiä yläilmoista 10 kiloa täyttä lihaa ja karvaa. Onneksi ei käynyt pahemmin, pennut vain hieman säikähtivät.
Meil on valkonen kissa jolla on ihmeellisen pitkä (n. 20cm) ja hento rakenteinen miksi se on nii pitkä