Vaalirahoitusjupakan tavoitteena on Median pyrkimys päästä vapaasti vaikuttamaan kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen vaaleissa. Tiedossa on, että vaaliehdokkaan menestys on suuresti sidoksissa hänen saamaansa julkisuuteen, tietysti mielummin myönteiseen julkisuuteen. Avainasemassa on Median tuottama julkisuus ja sen konrolloima väline saada välttämätöntä julkisuutta ehdokkalle ja hänen poliittisille näkemyksilleen. Kiitaton tosiasia on, että Media on käyttänyt, käyttää ja tulee käyttämään asemaasa tässä asiassa hyväkseen ja valta-asemansa tulemiseen. Media on tässä asiassa etupiiri muiden etupiirien joukossa.
Median lisäksi muutkin mielipidevaikuttajat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan suosimiensa ehdokkaiden läpimenoon vaaleissa. Suuri osa niiden antamasta taloudellisesta tuesta menee ehdokkaan julkisuuden lisäämiseen ja heidän mielipiteittensä julkisuuteen saattamiseen juuri Median hallitsemassa välineessä. Kun se ei ole onnistunut Median ehdoilla, tähän tulokseen on pyritty ostetuilla ilmoituksilla. Median pyrkimyksenä on nyt eliminoida tämä vaalityön väylä ja tarkoituksena on tällä tavoin lisätä "oikeuden ehdokkaiden ja oikeiden asioiden" julkisuumahtiaan. Tavoitteena on tehdä kansan valisemista edustajista Mediasta ja sen vallasta entistä riippuvaisempia "kumileimasia". Julkisuuden tuomiosta tulee vaaliehdokkaan kannalta entistä ehdottomampia, kun taas suosioehdokkaat saavat ilmaista, myönteistä palstatilaa.
Onko vaalirahoitus vain viime vaalien ilmiö? Muistaako Media historiaa, jolloin rupla-, dollari - ja saksanmarkkarahoitus oli voimissaan. Bilateraaliseen kauppapoltiikkaan sekä säännöstelypolitiikkaan sisältyvistä rahoituskoukeroista Media on vaiennut ja vaikenee, kun se on Median kannalta tarkoituksen mukaista.
Naurettavipiin uutisiin, jota Media otsansa rypyssä kritiikittä jakelee, on Heinäluoman tuomitseva kannanotto, että liikemisten tavoiteensa oli (paha,paha) porvarillinen hallitus. Niinkuin SAK:n kuuluisat ostetut mainokset MTV:ssä eivät olisi tavoitelleet (hyvä, hyvä) vasemmistolaista hallitusta. Ja Media kritiikittä tämmöisiä kertoilee julkisuuteen vain sen vuoksi, että tällä kertaa se palvelee Median etuja. Unohdettu sekin seikka, että SAK:n mainosrahat kerättiin verovähennetyistä jäsenmaksuista eli rahoittajina olivat veronmaksajat.
Media on saanut aika hyvin markkinoitua ajtuksen, ettei lehden ilmoitustuloilla ole mitää merkitystä lehden journalistiseen linjaan. Asiaahan on aika vähän käsitelty julkisuudessa, sattuneesta syystä. Aika hyvin Median on kyennyt kyseenalaistamaan kannatusta ilmaisevan vaalituen ja kansanedustajan tai valtuutetun välisen yhteyden. Tätähän on julkisuudessa kovasti käsitelty. Ristiriita johtunee siitä, että Media valvoo kansanedustajien ja valtuutettujen nuhteettomutta. Median nuhteettomuutta tässä asiassa valvoo - Media. Ei tässä sen kummempaa.
Vaalirahoituslaki jää ehdottomasti torsoksi, jos Median täysin rahanarvoinen ja painoarvoltaan samanveroista julkisuustukea ei oteta esille ja saateta kontrollin alaiseksi ja julkiseksi. Yleisradion rahoituksen ja lehdistötuen ehdoksi tulisi asettaa velvoite, että nämä julkaisukanavat julkaisevat esim puolen vuoden ajalta ennen vaaleja tilastot Median puolueille ja henkilöehdokkaille antamasta tuesta. Tukea voidaan antaa julkaisemalla toimituksellisesti puoleen tai henkilön kuvia, henkilökuvia ja kannanottoja myönteisessä sävyssä (ilmoituksia vastaava informaatio) tai negatiivisessä sävyssä (kilpailijoita suosiva ilmoittelu). Vaalirahoitusta valvova instanssi tarkastaisi tilastot. Tietysti se on lisä Median itsensä vaatiman täydellisen kontrollin aikaansaamiseksi. Sellaiset valvontamekanismit, jossa Madian vaikutuskeinot jätettäisiin huomiotta, on täysin epäkelpo, tehoton ja mitätön.
Median lisäksi muutkin mielipidevaikuttajat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan suosimiensa ehdokkaiden läpimenoon vaaleissa. Suuri osa niiden antamasta taloudellisesta tuesta menee ehdokkaan julkisuuden lisäämiseen ja heidän mielipiteittensä julkisuuteen saattamiseen juuri Median hallitsemassa välineessä. Kun se ei ole onnistunut Median ehdoilla, tähän tulokseen on pyritty ostetuilla ilmoituksilla. Median pyrkimyksenä on nyt eliminoida tämä vaalityön väylä ja tarkoituksena on tällä tavoin lisätä "oikeuden ehdokkaiden ja oikeiden asioiden" julkisuumahtiaan. Tavoitteena on tehdä kansan valisemista edustajista Mediasta ja sen vallasta entistä riippuvaisempia "kumileimasia". Julkisuuden tuomiosta tulee vaaliehdokkaan kannalta entistä ehdottomampia, kun taas suosioehdokkaat saavat ilmaista, myönteistä palstatilaa.
Onko vaalirahoitus vain viime vaalien ilmiö? Muistaako Media historiaa, jolloin rupla-, dollari - ja saksanmarkkarahoitus oli voimissaan. Bilateraaliseen kauppapoltiikkaan sekä säännöstelypolitiikkaan sisältyvistä rahoituskoukeroista Media on vaiennut ja vaikenee, kun se on Median kannalta tarkoituksen mukaista.
Naurettavipiin uutisiin, jota Media otsansa rypyssä kritiikittä jakelee, on Heinäluoman tuomitseva kannanotto, että liikemisten tavoiteensa oli (paha,paha) porvarillinen hallitus. Niinkuin SAK:n kuuluisat ostetut mainokset MTV:ssä eivät olisi tavoitelleet (hyvä, hyvä) vasemmistolaista hallitusta. Ja Media kritiikittä tämmöisiä kertoilee julkisuuteen vain sen vuoksi, että tällä kertaa se palvelee Median etuja. Unohdettu sekin seikka, että SAK:n mainosrahat kerättiin verovähennetyistä jäsenmaksuista eli rahoittajina olivat veronmaksajat.
Media on saanut aika hyvin markkinoitua ajtuksen, ettei lehden ilmoitustuloilla ole mitää merkitystä lehden journalistiseen linjaan. Asiaahan on aika vähän käsitelty julkisuudessa, sattuneesta syystä. Aika hyvin Median on kyennyt kyseenalaistamaan kannatusta ilmaisevan vaalituen ja kansanedustajan tai valtuutetun välisen yhteyden. Tätähän on julkisuudessa kovasti käsitelty. Ristiriita johtunee siitä, että Media valvoo kansanedustajien ja valtuutettujen nuhteettomutta. Median nuhteettomuutta tässä asiassa valvoo - Media. Ei tässä sen kummempaa.
Vaalirahoituslaki jää ehdottomasti torsoksi, jos Median täysin rahanarvoinen ja painoarvoltaan samanveroista julkisuustukea ei oteta esille ja saateta kontrollin alaiseksi ja julkiseksi. Yleisradion rahoituksen ja lehdistötuen ehdoksi tulisi asettaa velvoite, että nämä julkaisukanavat julkaisevat esim puolen vuoden ajalta ennen vaaleja tilastot Median puolueille ja henkilöehdokkaille antamasta tuesta. Tukea voidaan antaa julkaisemalla toimituksellisesti puoleen tai henkilön kuvia, henkilökuvia ja kannanottoja myönteisessä sävyssä (ilmoituksia vastaava informaatio) tai negatiivisessä sävyssä (kilpailijoita suosiva ilmoittelu). Vaalirahoitusta valvova instanssi tarkastaisi tilastot. Tietysti se on lisä Median itsensä vaatiman täydellisen kontrollin aikaansaamiseksi. Sellaiset valvontamekanismit, jossa Madian vaikutuskeinot jätettäisiin huomiotta, on täysin epäkelpo, tehoton ja mitätön.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.