Meillä on 1v 2kk neitokainen joka on aivan mahdoton nykyisin. Tyttö on TODELLA temperamenttinen tai sitten on jotain muuta vialla. Puolet päivästä menee itkien ja kiukutellen. Ainoastaan jos on järjestettyä tekemistä on tyttö tyytyväinen (hiekkalaatikolla, ulkona muuten, kylvyssä, kirjan lukemista, hänen kanssaan leikkimistä jne). Hän saa "selkä kaarella" kohtauksia monta kertaa päivässä jos esim. kädestä otetaan jotain pois (jokin kielletty tai vaarallinen tavara). Kyyneleet lentää metrin päähän. Aiemmin kun häntä väsytti, niin liikehdintä hidastui ja tyttö saattoi jopa nukahtaa syliin. Nykyisin ennen päikkäriaikaa tai iltaunille menoa vauhti senkun kiihtyy ja tyttö kiipeilee pöydille, takan päälle, ja minne vain ja tekee tietoisia "tuhmuuksia". Eilen illalla käveli päin seinää kun ei katsonut eteensä. Tyttö ei malta nukkua päiväunia kuin 30-60 min kerralla eli niihin "yksiin päiväuniin" ei olla vielä päästy ja lyhyiden päiväunien takia tyttö on jatkuvasti väsynyt. Yöllä nukutaan noin 10h suht rauhallisesti.
Tätä showta on jatkunut kiihtyvällä tahdilla noin pari-kolme kuukautta. Lääkärissä käytiin flunssan takia 1kk sitten ja silloin oli kaikki ok (korvat yms). Maitoallergia todettiin 4-kuisena ja hän on saanut apteekin maitoa siitä alkaen eli "oireiden" syy ei ole allergiakaan. Olen kokeillut Panadolia jos hampaiden tekeminen tekee kipeää mutta siitä ei ole ollut apua kiukkuun/itkuun.
Voimat rupeaa loppumaan pikkuhiljaa. Onko tämä normaalia 1v käytöstä ja kauanko tätä kestää? Mitä asialle pitäisi tehdä?
Tätä showta on jatkunut kiihtyvällä tahdilla noin pari-kolme kuukautta. Lääkärissä käytiin flunssan takia 1kk sitten ja silloin oli kaikki ok (korvat yms). Maitoallergia todettiin 4-kuisena ja hän on saanut apteekin maitoa siitä alkaen eli "oireiden" syy ei ole allergiakaan. Olen kokeillut Panadolia jos hampaiden tekeminen tekee kipeää mutta siitä ei ole ollut apua kiukkuun/itkuun.
Voimat rupeaa loppumaan pikkuhiljaa. Onko tämä normaalia 1v käytöstä ja kauanko tätä kestää? Mitä asialle pitäisi tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sillä on varmaan uhmaa. Tuo on raskas vaihe. Uhman esiintyminen on yksilöllistä, mutta mulle sanottiin neuvolassa, et uhma tulee usein 1v. 2v. ja 3v. eli ensin tulee ja sit laantuu ja taas tulee jne. kolme kertaa aina muuttaen muotoaan.
Meillä on ollut aika villi poika ja nyt se alkaa rauhoittumaan, just täytti 2v. Kyllä se siitä helpottaa. Ulkoile vaan paljon, niin jaksat itse. Äitinä oleminen ei ole helppo tehtävä, jaksamista.
Hei!
Tämä ei tietysti väsynyttä vanhempaa paljon lohduta, mutta neitokaisen käytös kuulostaa aivan tavalliselta reilu vuoden vanhalta. Se ihana ensimmäinen tahtokausi asuu teilläkin.
Yliväsyneen lapsen kanssa illat on todella tuskaisia ja tapaturma-alttiita. Meillä ratkaistiin tämä niin, että lähdettiin illalla vielä melko myöhäänkin ulos ja iltatoimiin ruvettiin sen jälkeen. Hyvin selvät rutiinit auttavat asiaa jonkin verran, mutta valitettavan usein ennen uniaikaa meilläkin kuuluu jostain "kops" ja kauhia huuto päälle...
Niin se vain taitaa olla, että tämä vaihe vaatii vanhemmalta aika paljon läsnäoloa ja yhteistä puuhaa. Lapsi ei välttämättä juuri viihdy keskenään, ja jos ei äiti tai isä sillä sekunnilla ole saapuvilla niin iskee kiukku -tai kiipeämisvimma. Mitä isommaksi lapset kasvaa, sen helpompaa on heitä ottaa mukaan kotihommiinkin tai kehitellä jotain yhteistä tekemistä.
Kielenkehityskin tulee hiljalleen avuksi, kun lapsi ymmärtää kiellot ja selitykset sekä lohdutukset paremmin.
Meidän perheen vinkit;
-leikki on tärkeää, kotityöt eivät.
-Kotitöissä voi auttaa jo aika pienenä.
-ulkoilua paljon
-ympäristö sellaiseksi ettei joka mutkassa tarvi kieltää
-luvallinen yhteinen "riehuhetki"
-rutiinit, erityisesti illan osalta. Lapselle voi alkaa antaa vinkkejä uniajan tulosta; töllö kiinni, leluja laatikkoon, verhot pienemmälle (valoja hämärämmälle).
elitempperamenttia löytyy ja omaa tahtoa niin maan vimmatusti. Kyyneleet lentää meilläkin pitkin lattiaa, kun oikein suututaan, kun jostain kielletään (nätisti, mutta napakasti).
Meidän neiti nukkuu n. 8-12t unet ja riippuen tuosta yöunen määrästä kahdet tai kolmet päikkärit, ei jaksa muuten.
Maitoallergia todettiin myös meidän neidilä 4 kk iässä ja en ole huomannut kyllä minkään ruoka-aineallergian olevan tämän shown taustalla.
Meillä kans 1.2v ukkeli kerkeää ja keksii ihan kaikkea. Mutta parhaiten pysyy poissa pahanteosta, kun muistaa kehua hyvästä.
Just nyt kun kaikki mitä mies tuntuu keksivän on pahaa, niin ehdottomasti pitäisi muistaa kehua siitä hyvästä. Ihan sama kuinka pieniä asioista, niin "hyvä" ja "hienoa" ja hymyä yms positiivistä palautetta.
Ettei käy niin, että lapsi oppii siihen, että huomiota saa vain kun tekee jotain väärin, itkee tai huutaa.
Voimia kaikille. Ja ennen kaikkea, lapsi opettelee joka päivä kauheasti kaikkea. Yrittäkää jaksaa katsoa maailmaa lapsen silmin. Niinkuin ette ikinä olisi sitä nähneet. Menkää mukaan siihen lapsen oppimiseen... Lintu.. muurahainen.. koppis jne..
Tottakai täällä ainakin kehutaan! Joka käänteessä. Tyttö "auttaa" tiskien tai pyykin kanssa eli tekee tuhoja, mutta silti saa kehut auttamisesta :) Olen yhden ainoan kerran korottanut ääntä tytölle ja siitä jäi paha mieli meille molemmille. Ystävät suorastaan huutavat lapsilleen ja rumasti ottavat tavaroita lasten käsistä pois.
Meidän tyttömme on saanut alkunsa koeputkessa. Tyttö on hartaasti kaivattu lapsi. Minun pinna on pitkä enkä hermostu kovinkaan helposti. Ikääkin on ja kokemusta lapsista löytyy. Ihmettelen vain tyttömme käytöstä. Suurkiitos kaikille viesteistä! :)
Koti kannattaa tuossa ikävaiheessa myös tehdä sellaiseksi, että on mahdollisimman vähän kiellettyjä asioita. Ja ne asiat, joita joutuu kieltää, on sitten oikeasti vaarallisia (esim. liesi, vessanpönttö).
Meillä ihan samanlainen tapaus. Hermo ei ole vielä kertaakaan mennyt - lapsemme oli myös erittäin toivottu ja olen kiitollinen että saimme lapsen. Meidän arkea siis helpottaa, että kämppä mahdollisimman turvallinen. Silti itkuraivareilta ei voi välttyä. :)