Aiemmin suuria koiria omistaneena etsin sellaista koiraa jota 8-vuotias lapseni pystyisi koulun jälkeen ulkoiluttamaan. Tietäisikö joku, onko sellaisia pieniä/keskikokoisia rotuja jotka eivät olisi kovin haukkuherkkiä eikä taipuvaisia eroahdistukseen? Olisi myös kiva jos rotu ei olisi hurajn taipuvainen metsästykseen jotta sitä voisi pitää irti. Asumme rivitalossa ja koira joutuisi olemaan yksin noin 5-7h päivittäin. Ajattelin etten välttämättä ottaisi ihan pentua.
roduista?
Helsingistä
181008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ovat tietoa tulvillaan. Mielestäni kukaan eikä ketään voi sinulle suositella koiraa vain jonkun kirjoituksen perusteella, vähän tarvitsisi itse tehdä pohjatyötä asian eteen.
KIRJASTOT JA NETTI AINAKIN..ITTELLE SUOSITELTIIN 2007 HAKUNILAN NÄYTTELYSSÄ SNAUTSERIA.AJATTELIN TEHDÄ TESTIN..SNAUTSERI EI OLISI HASSUMPI EKANA KOIRANA
käydä.. sieltä varmasti löytyy ulkonäöltään ja kooltaan oikea koira.. kuitenkin luonteeseen kannattaa tutustua myös :)
Kun hyvin monta kertaa se söpö ja pikkuinen fifi onkin luonteeltaan suuri ja luonnerikas koira;)))
Tavaratalo Anttilasta löytyy sellaisia koiria, joita 8-vuotias voi ulkoiluttaa !!!!
Mitä tuon ikäinen tekee, jos joku toinen koira hyökkää pikkukoiransa kimppuun ? ----aivan oikein - ei mitään !
Älä viitsi, maailmassa ei varmaan ole muita perheitä joissa lapsi koulun jälkeen käyttää koiran pissalla ennen vanhempien kotiintuloa. Meillä on vain aina ollut koira ja iso sellainen joten olisi koirankin edun mukaista jos se pääsee pissalle ennen klo 16.00 kun vanhemmat tulevat kotiin lenkittämään koiraa. Jos ei vastaajilla ole mitään järkevää vastattavaa eikö voisi pitää fiksut ajatukset ominansa.
Bichon Havanais: Olisi ainaki pieni ja rakastaa lapsia. On iloinen ja ystävällinen.
Bolognese: Älykäs ja rauhallinen ja rakastaa ihmisiä ja kiintyy omistajaan.
Katalonianpaimenkoira: Keskikokoinen, ystävällinen. Ei tykkää karkailla yleensä, vaan pysyttäytyy omassa pihassa. Toimelias ja iloinen.
Volpino Italiano: Kaunis turkki, mutta kuitenkin helppohoitoinen, tykkää kaikenlaisesta yhdessä tekemisestä ja sopii kaikille. Tarmokas lenkkeilijä.
Tuossa nyt muutama ainakin..Onnea etsinnässä.. :D
Luetaan sitte Iltalehdestä taas, miten koirat tappelivat, lapsi itki vieressä ja näki, miten joku toinen koira repi fifin vainajaksi ! - Lycka till !!!
hanki elämä!
Siis siitä kun omistit suuria koiria? Ja kauankos ne suuret koirat omistuksessasi olivat?? Miten menestyivät, ja miten pitkäikäisiä asukkeja he kotonanne olivat???
Ihan oikeasti hei, jos sinä oikeasti tiedät jotakin koirista, niin varmaan tiedät senkin, että kuvailemiasi koiria tosiaan on Anttilan lisäksi myytävänä myös Prism...
Anteeksi korjaan: tarkoitin sanoa, että pystyt satavarmasti itsekin arvíoimaan, minkämoista koiraa sinun kahdeksanvuotiaasi pystyy ulkoiluttamaan koulunsa jälkeen. Koiria kun on kovin monenmoisia persoonia ihan jokaisessa rotu- ja kokoluokassa, ja kahdeksanvuotiaita ihmisiä samoin. Joku toinen on tuossa iässä jo ihan kykenevä ottamaan komennon ja tarpeeksi viisas. Useimmat eivät...
Tästä meidänkin ohi kulkee molemmanmoisia. Ne toiset 8-veeläiset hoitelevat mallikkaasti Bichon Friseensä ja Suomen pystykorvansa, toiset taas samojen rotujen kanssa sähläävät toisenkin kerran itsensä koirineen meidän pihalle. Ja kun kysyn että miksi ihmeessä päästät koirasi meidän koirien pihalle eli reviirille, tämä 8-vuotias sanoo:
"Minä en oikein vielä hallitse tätä koiraa".
Tekeekö moinen lausahdus koiran ohjaajasta / kuljettajasta syyntakettoman?
Minä vanha ilkeä myös kovin reviiritietoinen akka en osaa muuta vastata, kuin: "Miksi ihmeessä sinun vanhempasi sitten ovat sinun haltuusi koiran antaneet?"
??????
Voi rakas nimimerkki "Helsingistä". Muuta nyt ainakin johonkin hieman harvempaan asutulle alueelle, hieman isommalle OMALLE tontille, jos sinulle on tärkeätä, että koirasi voi olla "irti".
Joku pieni cockerspaniel tai villakoira lukuisten rescuekoirien joukosta?
Viisas ajatus (ainoa viisas?) on, että ei ehkä ihan pentua:-(
Mulla on ollut laumanvartijakoiria 2kpl ja palveluskoira peräkkäin joten olen omistanut koiran lähes koko elämäni. Koisrani ovat olleet koulutettuja ja niiden (varsinkin palveluskoiran) kanssa on harrastettu päivittäin esim. raunioetsintää, vesipelastusta ja tokoa. Olen asunut koko ikäni Helsingissä ja olen aina voinut pitää koiraani irti. Koskaan en ole myöskään omakotitalossa asunut. En ajatellut että jos täällä palstalla haluaa jotain kysyä, täytyy myös käydä läpi julkisesti oma pätevyytensä koiran omistamiseen. Minulla on myös kennelliiton harrastusmitali ja olen kouluttanut palveluskoiria myös ryhmässä. Olen myös opiskellut koirapsykologiaa ja lapseni on huviksensa kouluttanut tokoa myös.
En vain tiedä pienistä koiraroduista mitään koska en ole koskaan sellaisien kanssa ollut tekemisissä. Sen vuoksi olisin halunnut tietää, mikä rotu ei olisi siitä räksyttävimmästä päästä. Tottakai pystyn koiran kouluttamaan niin ettei se hauku ihmisten ollessa kotona mutta turha ottaa tieten tahtoen rivitaloon yksinään räksyttävä koira naapurien kauhuksi.
Mitä tulee lapsen ulkoiluttamiseen, meillä on aina aikuiset vastannut koiran koulutuksesta ja lenkittämisestä mutta olisi kaikkien edun mukaista jos lapsi voisi koulun jälkeen käyttää koiran pissalla.
Sain sen käsityksen että kirjoittaja on joku maalainen tai maalta tänne muuttanut jonka käsitys Helsingistä rajoittuu Mannerheimintiehen. Kyllä Helsingissä on paljon alueita joissa koiraa voi pitää irti!
Kiitos yhdelle vastaajalle rotuehdotuksista. Katsoin ne läpi mutta mikään ei suoraan napannut.
reilu vuosi sitten.
Hiukan riippuu mitä haet. Minkälaisia turkinhoito vaatimuksia jne. Vuosi sitten kun lähdin samaa miettimään, oli vaatimuksena ei trimmattava, ei lyhytkarvainen eikä terrieri.
Vaihtoehtoina meillä oli corgit, länsigöötanmaan pystykorva, sheltti, tiibetinspanieli mutta lopulta päädyttiin cavalieriin lähinnä sen takia, ettei ole mitenkään haukku herkän rodun maineessa. On tosiaankin hiljainen, ei hauku (ainakaan tämä yksilö) ollenkaan. Sisäsiisteyden kanssa ollut jonkin verran ongelmia. Hyvin sosiaalinen (ehkä hiukan liikakin) ja helppo myös pienemmän ihmisen hallittava. Mutta pikku terriereistä kuten Westie tai cairnterrieri voivat myös olla ihan kivoja.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Itsekin olen miettinyt cavalieria, westietä, australianterrieriä, cairnterrieriä, cockerspanielia ja shelttiä. Terriereissä veihättää luonne mutta haukkuminen mietityttää. Cavalierissa ja cockereissa taas niiden sydän- ja muut sairaudet. Sheltitkin ovat ainakin rotuyhdistyksen sivujen mukaan aika haukkuherkkiä.. Pärjäileekö teidän cavalier yksin kotona vai joudutteko jättämään yksin?
Kyllä pärjää yksin. 10-v. tyttö hoitaa ennen ja jälkeen koulun ulkoilutuksen. Käydään myös tytön ja koiran kanssa sekä näyttely- että tottelevaisuus treeneissä. Muuten yksinolleessaan on kissan ja saksanpaimenkoiran kaverina. Cockeri mulla on ollut ensimmäisenä koirana. Tuntuu että nykyään nekin on tosi haukkuherkkiä. Shelteissä arveluttaisi luonteet ja myöskin haukkuherkkyys. Mutkin peloteltiin lähes hengiltä sydänsairauksilla, mutta asiallistakin tietoa on saatavilla. Aihe on vakava, mutta hyvistä testatuista vanhemmista riski saada sydänsairas koira on pienempi. Noita terriereitä vielä on norwichin (?) ja norfolkinterrierit jotka myös ihan hauskoja.
Ihmetellä täytyy mikä oikein ihmisiä vaivaa?, jotkut taitavat vaan olla omasta mielestään niin hyviä ja niitä parhaita koiran omistajia ja jos joku toimii eritavalla ja käyttää järkeään, sekä uskaltaa kysyä jotain mitä ei tiedä niin johan pitäisi mennä lelukoira ostamaan.
Kyllä muistan itsellänikin olleen tuon ikäisenä "omakoira" jota kuljettelin ulkona ja vielä enemmän kuin pelkkä pissatus.
Ja varmasti on ollut monella muullakin koiran omistajalla.
Tuskin ne koirat on kuitenkaan tässä vuosien mittään muuttuneet ihan raivohulluiksi tappajiksi, mitä usein annetaan ymmärtää kun on puhetta lapsesta ja koirasta.
Itse en myöskään tiedä pikkukoirista mitään kun olen aina omistanut palveluskoiria, mutta tuossa naapurissa on kääpiösnautseri ja hyvin tulee lapset sen kanssa juttuun ja pystyvät ulkoiluttamaan.
Onnea etsinnälle !
ekana villakoira, kääpiö/keskikokoinen. Sukulaisperhe, (jossa on poika 10v.) hankki vuosi sitten oman villiksen. Villis on hurmaava seuralainen, joka jaksaa leikkiä ja joka on myös hyvin älykäs joten harrastaa voi vaikka agilityä. Perhe asuu taajamassa eikä ainakaan vielä ole tullut ongelmia, kun poika on koulusta tullessaan ulkoiluttanut villistä.
(Itse oli 9v. kun sain oman lappalaisen. Koskaan ei ole ollut ongelmia koiran hallinnassa. Vieläkin harrastetaan vanhuksen kanssa. Päivääkään en ole katunut, että "niin nuorena" sain koiran. Väitän, että olen koiran ansiosta saanut "parempaa tekemistä" (ei ole tarvinnut roikkua pullo kourassa kylillä), oppinut vastuuta ja ylipäätään kypsynyt nopeammin. Rippuu niin paljon lapsesta ja perheestä.
Noh villiksestä vielä eli turkki ei ole niin vaativa, jos ei aijo näyttelyissä käydä (eli vetelee vaan lyhyeksi).
Muutkin ehdotetut rodut kuullosti hyviltä!
Emme ole ottamassa lapselle koiraa. Itse asiassa lapselle tuntuu olevan aika sama, otammeko koiraa. Kysymys on vain siitä että poika voisi käyttää koiran koulun jälkeen pikaisesti pissalla. Villakoira voisi olla aika kiva. Itselleni tulee niistä mieleen sellaiset mummojen lellityt koirat jotka näyttävät hampaitaan.. Mutta eiköhän koirasta kuin koirasta saa sellaisen lellimällä liikaa
yleensä spanielit on aika hyviä koiria myös lapselle, helppoja ja iloisia. enpä oikeastaan taida edes tietää helpompaa rotua