Kohdunpoistoleikkaus ohi

Itse kovasti kaipasin näitä kertomuksia siitä, miten elämä kohdunpoistoleikkauksen jälkeen lähti kulkemaan. Tässä minun kokemukseni, jos niistä joku vaikka saisi tarvitsemaansa lisätietoa :-)

Kohdunpoistoleikkaus tehtiin 22.5. nukutuksessa tähysleikkauksena. Yön yli olin sairaalassa ja kotiin seuraavana iltapäivänä. Leikkauksen jälkeinen yö meni ihan hyvin, saatu kipulääkitys (buranaa ja panadolia) riitti hyvin. Aamuyöstä otettiin virtsakatetri pois ja aamulla sitten nousin ensi kertaa ylös ja kävin vessassa. Ei pyörryttänyt eikä tuntunut kipuja, pissaaminenkin onnistui kohtalaisesti. Jonkin verran oli kaasun aiheuttamaa kipua oikealla hartiassa. Aamupäivällä kävin itsekseni suihkussa (toki hoitajat sinne opastivat ja olisivat tarpeen tulleen rynnänneet hätiin).

Kotona ekana iltana olin vielä tosi väsynyt ja nukuin yönkin hyvin. Ekan pienen kävelylenkin tein ja seuraavana päivän korttelin ympäri ja sitä seuraavana päivänä vähän pidemmän lenkin. Hitaasti kävellen ja pienin askelin. Mihinkään urotekoihin ei ollut haluja ...

Vatsa oli alussa tosi turvoksissa, joten 'lainasin' sairaalasta sairaalan alushousut, jotka olivat mukavan väljät ja pehmoiset. Omista ei mitkään tuntuneet riittävän isoilta ja mukavilta. Alussa otin päivittäin kipulääkkeitä ja sitten siirryin siihen, että otin lääkkeet vain yötä vasten. Mulla yöt olivat vaikeampia kuin päivät ja heräilin pikkukipuihin ja juoksin vessassa tiheästi jonkin aikaa, mutta kipulääkkeet auttoivat tuohon vaivaan.

Sairaslomaa sain kaksi viikkoa. Toipuminen oli varsin nopeaa, etenkin toisella viikolla kävelin jo parin kilometrin lenkkejä ja kävin jopa kaupassa vaateostoksilla. Piti ostaa sellaista päälle sopivaa vaatetta, joilla kehtaa töihin mennä. Osa työkavereista varmaan luulee tällä hetkellä, että olen raskaana, kun maha on pömpöttänyt ja vaatetuskin on ollut tietynlaista...

Eka työviikko oli kyllä rankka, istuminen oli epämukavaa, lisäksi vaatteet tuntuivat puristavan ikävästi vatsaa. Olin todella väsynyt iltaisin ja, jos en olisi voinut tehdä välillä etätyöpäiviä kotoa, niin oisin hakenut lisää sairaslomaa. Kotona pystyi tekemään töitä vaikka yöpaita päällä eikä tarvinnut tehdä työmatkoja. Autolla ajaminen pääkaupunkiseudun ruuhkaliikenteen jonoissa vaatii jatkuvaa kytkimen ja jarrun kanssa pelaamista ja se tuntui alavatsassa.

Nyt leikkauksesta on kulunut yli kuukausi ja edelleen vatsan alueella on tuntemuksia. Gynen jälkitarkastuksessa gyne sanoi, että vasta kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta voi aloittaa kuntoilun ja olla yhdynnässä. Sama aika on vältettävä ponnistamista vaativaa nostelua, koska se voisi aiheuttaa emättimen laskeumaa. Leikkauksessahan rakennetaan uudestaan emättimen 'ripustukset', aikaisemminhan sitä piti paikalla kohtu ja sen kiinnitykset.

Ainakin mulle oli annettu sekä kirjallisesti että suullisesti sellaista informaatiota, että kuukauden kuluttua voi alkaa elämään normaalia elämää, mikä on kyllä turhan optimistisesti luvattu! Mullakin, jolla leikkaus oli helppo (tähystysleikkaus, ei vanhoja kiinnikkeitä jne.) ja olen hyväkuntoinen, ei olo kuukauden päästä leikkauksesta vielä ole lähellekään normaalia. Onneksi ei tullut suunniteltua mitään erityistä aktiviteettia tähän kesän alkuun ;-) ja kesälomallekin jään vasta kun olen jo paremmassa kunnossa.

Varautukaa siis pitkään toipilasjaksoon, jossa voi kuitenkin tietyin rajoituksin elää normaalisti, mutta jumpat ja seksielämän voi joksikin aikaa unohtaa.

Onnea kaikille tuleviin koitoksiin!

Minulta leikattiin vuosi sitten (44-vuotiaana) kohtu pois myoomien takia. Leikkaus meni hyvin ja kuukauden sairasloman jälkeen töihin. Jälkitarkastuksessa kaikki ok, ja olen tyytyväinen olooni. MInulla on Kaksi teini-ikäistä lasta, eikä lisää lapsia ollut suunnitelmissa.

Jos on kohdunkaula poistettu ( kohdunpoiston ) yhteydessä . Niin sen jälkeen ei tarvitse enää käydä papa kokeessa . Näin lääkäri sanoi minulle . Tietysti on hyvä olla varovainen raskaiden nostelujen kanssa ihan loppuelämän . Ettei tule mitään uusia ongelmia ( laskeutumia ) Jos jollakin on tarkempaa tietoa mihin tai miten vagina sidotaan kohdunpoiston leikkauksessa jossa poistetaan myös kohdunkaula . Kun jos jätetään kohdunkaula paikalleen niin silloihan se tukee vaginaa , Mutta jos on myös kohdunkaula poistettu , niin sitä en ymmärrä mihin vagina silloin sidotaan kiinni , Minun lääkäri kun ei tuota asiaa minulle tarkemmin selvittänyt . Tiedosta kiitollinen sisar .

Kun kohtu poistetaan, ommellaan poistoalue umpeen, ei siinä sen kummempia kohdunkauloja tarvita. Kohdunkaula voidaan myös jättää, ilmeisesti tukemaan virtsarakkoa, ja muu osa ommeltaan kiinni kuten haavat yleensä. Melkoinen aukko jää alapäähän, eikä siitä koskaan tule enää entisensä. Jos joku sanoo, että kohdunpoisto on pieni asia eikä sitä juuri edes huomaa, kun se on leikattu, on puhuja sellainen, jolla vielä kohtu on. Todellisuudessa alapäästä tulee kuin kynnöspelto kaikkien paikkausten jälkeen ja olet ikuisesti maho ja puoli(nainen). Toivon mukaan olet muutakin miehellesi kuin alapää, sillä se ei välttämättä enää teitä kumpaakaan viehätä kohdunpoiston jälkeen.

Onpa joku nyt kitkeräkatkera.. Ilmeisesti et olisi itse halunnut kohdustasi luopua, kertoohan sen jo nimimerkkisikin. Kohtusi on viety, sinä olet ollut vain sivustakatsoja, tahdoton objekti.
Mutta on myös naisia, jotka itse ovat halunneet eroon kohdustaan. He ovat vilpittömän iloisia päästyään eroon sairaasta elimestään ja saavat kohdunpoiston myötä nauttia paremmasta elämänlaadusta, kivuttomasta olosta ja hyvästä seksistä.

Heidän alapäänsä ei ole kynnöspelto vaan edelleenkin tunteva ja nauttiva vagina. Toki se on ommeltu pohjaltaan kiinni, tupeksi, mutta edelleen se tuntee ja nauttii. Aivan kuten kohduton nainenkin on edellen nainen, joka tuntee ja nauttii. Ei naiseus ole riippuvainen kohdusta eikä hedelmällisyys naiseuden synonyymi.

Olen samaa mieltä nm kohduton nainen..itseltäni kohtu poitettu 42v ja nukutuksessa se tehtiin ja alatieleikkaus.Olin osastolla jo iltapäivällä ja alkuillasta sitten kömmin vessaan pissalle..(ei katetria) ja kipulääkitys hyvä..Seuraavana päivänä kotia.Toki alavatsa oli turvoksissa ja arka mutta kipulääke auttoi.Olin 4viikkoa sairaslomalla koska työni sisltää nostelua ja laskeuman myomat takia operaatio tehtiin.Syön nykysin progynova 1mg ja voin hyvin..(nyt 46v)

kertokaapa hyvät naiset, onko tämä teidän niin kiittelemä kohduton elämä seksin osalta mitenkään muuttunut? esim orgasmin tuntemukset.
Itse olin leikkauksessa reilu vuosi takaperin. Toivuin fyysisesti aluksi oikein hyvin. aloin lenkkeillä ja palasin muuhun kuntoiluun hiljalleen, mm kuntosalillekin. Joku kyseli ja arvaili, ettei enää voisi raskaita nostoja tehdä, koska kuulemma emättimen pohjaa ei mihinkään ommella kiinni. Tätä kyseiln itse ennen leikkausta. Itse fysioterapian ammattilaisena ymmärrän, että kun kohtu poistetaan jäljelle tosiaan jää suuri aukko lantionpohjan alueelle. Tämä aukkohan on jo luonnostaan olemassa silloinkin, kun kohtu on tallella. Se kuitenkin sulkeutuu, kun lantionpohjan lihakset ommellaan yhteen eräänlaiseksi lantionpohjan lattiaksi. Se on kyllä yhtä vahva kuin eennenkin edellyttäen että toipilasaikana jo alkaa tehdä lihasharjoitteita, joista on saatavana monenlaisia ohjeita. jumpan seurayksena kyllä emättimen pohja pysyy ylhäällä, sillä eihän pinnallisemmat kudokset mitenkään irti ole, vaan seuraavat kyllä lantionpohjaa yhtenäisinä kudoskerroksina.
Nämä asiat tiedostaen itsekin menin leikkaukseen toiveikkaana ja hyvin valmistautuneena.
Yllätyksenä tuli uitenkin se, miten paljon kohdunpoisto vaikuttaa seksuaalisiin tuntemuksiin. Vaikka siis olisi miten kiihottuntu, kostea, liukuvoiteella vielä avustettunakin, orgasmin kokeminen on miltei mahdotonta. Tunnen kyllä miten se lähtee tulemaan, mutta sellaista kihelmöivää sykettä ei enää nouse alavatsaan jaalaselkään ja koko kehoon niinkuin ennen. Orgasmit ovat siis huonontuneet "runsaasta harjoittelusta" huolimatta.
Onko kenellekän muulle käynyt näin ikävästi, että ennen leikkausta huippuhyvin toiminut emättimen pohja olisi jotenkin mennyt tunnottomaksi? On tosiaan kuin olsi se rakennettu lihasmuuri nyt estämässä näitä hermoyhteyksiä kehon muihin osiin. On aika ikävää ja puuduttavaa jyystämistä. en vielä ole päässyt selvyyteen, mikä on tämä hoitohenkilöstön mainostama entisenlainen ja jopa parempi seksielämä. ;)

Hei on tärkeää, että aiheesta keskustellaan ja on kaikenlaisia kokemuksia, eikä vaan sitä virallisen tiedotuksen toistoa, että kaikki hyvin ja ei ongelmia jne. Yllättävän vähän ne, jotka puhuvat kohdunpoiston puolesta, kertovat niistä seksituntemuksistaan leikkauksen jälkeen, no on joitakin, mutta enimmäkseen eivät mielestäni, oletteko samaa mieltä ?

Itse siirsin leikkausta, mutta viisaammaksi en ole tullut, mahaan sattuu entiseen malliin ja pelottaa entistä enemmän. Heinäkuussa labrat ja lääkärillä käynti, uusi neuvottelu.

On siis kohdussa myooman ympärillä "poikkeavaa kudosmassaa". Veri- ja munasarjasyöpäkokeissa ei mitään, ovat siis normaalialueilla.

Tietenkin on tärkeää, että aiheesta keskustellaan, mutta on myös naisia, joilla on kaikki hyvin eikä ole ongelmia. Ei se ole mitään virallista tiedotusta vaan totista totta.
Itselläni on upea seksielämä enkä varmasti ole ainut.

Minulta poistettiin juuri kohtu ja munasarjat eilen. Kysyisin niistä jumppaohjeista, joilla voisi emättimen tukirakenteita vahvistaa, että mistä niitä saa ja mitä liikkeitä ne on?

Hei, tämä keskustelu taitaa olla kesätauolla. Kun palaatte, kuulisin vastauksia niin mielelläni. Kohdun- ja munasarjojen poisto tehtiin noin viikko sitten. Olen yrittänyt lepäillä ja jättänyt nostamiset mutta kun jotain on pakko tehdä kuitenkin, niin mietin, onko siitä haittaa? Kävelen aika paljon päiväsaikaan ja välillä vatsalla tuntuu painoa ja sitten yritän makoilla. Kastelen ja nypin kukkia ja rikkaruohoja pihalta kumarrellen, välillä käännän painavahkoa kukkaruukkua liu`uttaen. Tietenkin tiskikoneen täyttöä ja keittiöhommia teen. Minulle ei kovin tarkkaan sanottu, mitä voi ja mitä ei voi tehdä ja nyt huolettaa. Mitä muut ovat tehneet leikkauksen jälkeen ja mitä ei? Riittääkö se 3 viikkoa vai pitäisikö keventää ja kuinka paljon jälkitarkastukseen 2 kk asti?

Kyllä ne oikeasti kannattaa jättää nuo riuhtomiset pois noin alussa. Ota huomioon että sun alapää on revitty täysin auki ja tikattu nyt kiinni. siellä niitä tikkejä vasten on sun kaikki sisälmykset aivan mahalaukkua myöten. Joka pienikin ponnistus jännittää vatsalihaksia - aivan se maitopurkin nostokin. vatsalihakset kun supistuu, paine kohdistuu alaspäin tikkejä kohti. Kumartuminen on myös aika raskas homma, nostathan siinä koko yläkropan takaisin normiasentoon. Neuvottiinhan sua nousemaan sängystäkin kyljen kautta käsillä tukien. Niitä jumppaohjeita lantionpohjalle yleensä saa sairaalastakin ja löytyy netistäkin monenlaista.
Parasta ja helpointahan on se, kun puristelet lihaksiasi niinkuin pissaa ja kakkaa pidätellessä.
Kipu on yleensä merkki siitä, että pitää relata. Kudokset paranee omaan tahtiin ite kullakin yksilöllisesti. sen vuoksihan saikkukin on haitarilla 2-6 viikkoa.

Hei, kiitos vastauksestasi! Mulle ei neuvottu sairaalassa mitään esim. sängystä nousemisesta. Paperilla vain luki yleisesti rasituksen välttämisestä, mutta ei käytännön arkielämän neuvoja muuta kuin liikunnan välttäminen. Sen maitopurkkipainorajankin luin täältä netistä, onneksi on nämä palstat:)

missä päin suomea noin vähillä eväillä kotiutetaan. Voisit melkein tehdä valituksen, sillä kyllä varsinkin jos ei ennen ole missään leikkauksessa ollut, on aika tietämätön vatsan alueen leikkauksen jälkihoidosta. Onneksi tosiaan on netti.
Minulle kyllä täällä pohoisessa annettiin monen sivun ohjeet kotiin lähtiessä. Jumppaohjeitakin olisin saanut, mutta olen aina jumpannut, niin ajattelin selviäväni omin neuvoin.

Oulussa yksityispuolella. Leikkaaja on kuulema hyvin taitava mutta tämä muu jäi täysin neuvomatta. Lähtöpäivänä olin vielä niin pahoinvoiva päätä nostaessa, että en osannut kysyäkään. Eikä sen potilaan kysymisen varaan pitäisi jäädäkään! Ei minua ole vatsan alueelta ennen leikattu, vain yhdessä muussa leikkauksessa olen ollut.

Mut leikattiin kesäkuun alussa, alakautta poistettiin laskeuman takia. Kaikki meni hyvin, kuulemma poistui helposti, kotiuduin omasta halusta seuraavana päivänä. Mahan turpoaminen ja suolen toiminta olivat aluksi ongelmallisia, ilmaa kerääntyi mahaan eikä tullut pois. Särkylääkettä söin reilu viikon ja sitten olotila oli suht' normaali. Nyt leikkauksesta siis on aikaa tuo kuukausi, ja voin sanoa että kaikki on loistavasti. Seksi-elämä parantui, hyvää ennenkin, mutta nyt vieläkin parempaa. Ensimmäisen kerran harrastettiin 2 vkoa leikkauksesta, varovasti. Tätähän kysymykseen itsekkin etsin vastausta silloin ennen leikkausta, ja siksi laitan tämän tähän :) Minulla kaikki meni siis hyvin ! :D

Kiva kuulla sinun kokemuksesi. Taisin itse vaan huolestua turhaan, luulin, että en olisi saanut tehdä yhtään mitään ja pelästyin, että olen aiheuttanut vahinkoa. Luin täältä ja tarkkana ihmisenä olisin kaivannut tarkkoja ohjeita yleisten nostamis- ja liikuntakieltojen oheen. Nyt kun tuntuu siltä, että alan toipumaan, niin ei enää niin pelota. Minulla menee hitaammin toipuminen kai kuin sinulla 30-5-pois, sillä painontunnetta on vatsalla herkästi yhä ja jälkitarkastukseen asti kaikki kiellot päällä. Olisiko leikkauskin erilainen eri tilanteissa. Mutta hyvillä mielin olen ja tyytyväinen leikkaukseen.

Mulla on hemoglobiini 84 ja todella runsaat kuukautisvuodot jo kaksi vuotta. Gynekologi kysyi jo vuosi sitten, olisinko halukas kohdunpoistoon. Pelottaa leikkaus. Pitäisikö uskaltaa?

Nokkosteellä saa myös hemoglobiinin pikaisesti nousemaan.

Olin 34-vuotias, kun kohtuni poistettiin keisarinleikkauksen yhteydessä. Verenvuoto ei lakannut, joten lääkärit päätyivät poistamaan sen kokonaan. Lapsi jouduttiin ottamaan pois ennen aikojaan, koska minulla oli eteisistukka, ja oma kuntoni meni niin huonoksi (vuosin verta sisään päin). Lääkäri kertoi leikkausta edeltävänä päivänä, mitä saattaa olla edessä. Enpä siinä kunnossa ollessani tullut juurikaan ajatelleeksi, olenko sen jälkeen koko- vai puolinainen. Muistan ajatelleeni vain, että mieluummin äiti ilman kohtua kuin lapset ilman äitiä. Meillä on kaksi ihanaa poikaa, nyt 13- ja 9-vuotiaat, ja olen heistä äärimmäisen onnellinen. Myöskään menkkoja ei ole ollut yhtään ikävä. Ensimmäisten vuosien aikana saattoi joskus tulla mieleen, miten ihana olisi vielä saada yksi lapsi lisää, mutta se meni aina ohi, enkä enää haluaisikaan yhtään enempää.

Kohdunpoistoa ei tarvitse pelätä. Iso leikkaus se on varsinkin vatsan päältä avoleikkauksena tehtynä, ja kivut sen mukaiset mutta kipulääkkeillä pärjää, ja aluksi käytössä kipupumppu. Elämänlaatu parani niin huomattavasti, vatsani oli aika iso ja kipeä kookkaan myoman vuoksi,anemia aina seuralaisena. Munasarjat jäi ja olen pärjännyt niiden tuottamilla hormooneilla. Seksielämä sujuu kuten ennen, ei pelkoa huononemisesta. Sairaala-aika ainoa jota moitin. Perushoito jäi ihan minimiin hoitajien juostessa enemmän vauvapuolella (hoitajien vähyys), kipeät leikkauspotilaat hoidettiin kiireesti. Eikä kaikilla hoitajilla ollut osaamista / halua leikkauspuolen potilaiden hyvään hoitoon. Kiire mielessä tehtiin ellei hoidettava itse osannut vaatia tai kyseenalaistaa tiettyjä hoitohommia tai omaa selviytymistään päivän tehtävistä. Vaatikaa sairaala-aikana apu siihen mistä ette tunne selviävänne itse. Painotan sanaa vaatikaa. Voi olla että on toisenkinlaisia kokemuksia, mutta aina ei apu ole lähellä. Mutta itse leikkausta, älkää pelätkö.

Voi se mennä näinkin.Itse kyllä peruisin koko prosessin, jos olisi mahdollista ja yrittäisin saada jonkinlaisen muun ratkaisun. Kohdunpoistoa vaan tarjotaan lähes automaattisesti, kun se on jo ns rutiinileikkaus. ei pitäsi vaikuttaa mihinkään loppuelämässä. Toisinkin voi käydä, jos sattuu kuulumaan siihen vähemmistöön
niin, ei se leikkaus pelottanutkaan, mutta kun kaikki ei sitten mennytkään niinkuin oli vakuuteltu. On tullut tuntopuutoksia. Seksi oli alkuun kuin kiviseinää olis jystänyt. Ei tuntunut enää juuri millekään. On seinä joustanut ajan myötä, mutta samaa ihanaa tunnetta ei enää tule yhdynnässä.Haluttomuudesta ei ole kyse, sillä haluja olisi, muttei kykyä. Tosin kyllä ne kyvytkin varmaan pian loppuu kun vaan turhautuu koko touhusta ja tulee paha mieli, kun ei rakastelu tunnu yhtä hyvälle kuin enen elikkausta.
Myös suolen toiminta on aivan hakoteillä. Ei tule ulostuksen tunnetta ja kun tulee, on jo niin kiire vessaan, että hyvä kun pöntölle ehtii. Eikä todella ole kyse ripulista eikä ummetuksesta. Näitä ärtyneen suolen oireita tarjotaan kyllä ja käsketään kuituia syödä. Tästä vetelämmälle ei enää todhi. Muuten on tuotos housussa.

Mulla on jo valmiiksi ärtyneen suolen oireita ja kohtu on vielä poistamatta.Saa nähdä miten vaikuttaa suolen toimintaan tuo kohdun poisto =/

eihän kukaan varmaan odotakaan, että kursimisen jälkeen olisi nuoruuden vedossa, mutta kyllä leikkaus kohdallani heikensi tuntemuksia merkittävästi leikkausta edeltävään tilanteeseen verrattunakin. Mitä minä enää tuolla ukollakaan teen, kun en hänen kanssaan jaksa mitään kivaa harrastaa. Tyydyttävä seksielämä on kuitenkin se liima, jolla parisuhde pysyy kasassa. Kyllähän ilman tyydyttävää seksiäkin voi elää yhdessä, mutta kyllä se suhde lonksuu.
Nämä naistentautien lääkäritkin kuvittelevat edelleen, ettei kohdulla ole sisäelimenä mitään virkaa lastenteon jälkeen, mutta kyllä sillä on. Hermotus kulkee alapäästä aivoihin asti ja sillä välillä on kohtukin. Se kun napsaistaan pois niin virta ei kulje sillä linjalla. tämän kaiken kun olisin saanut ajoissa tietää, niin en totisesti olisi leikkaukseen mennyt, varsinkaan kun kaupantekijäisinä sain ämä kaikki paskavaivat.