Vihaan sitä aitaa
jota vapaaehtoisesti rakennan ympärilleni
ja silti nautin jokaisesta hetkestä sen sisällä.
Siellä ei ole ketään tuottamassa pettymyksiä,
ei nauramassa tai osoittamassa sormella surkimusta,
vain minä ja itsesääli, me ymmärrämme toisiamme.
Antaudun täysin sille,
tunnen kuinka se vahvistuu sisälläni,
kuin syöpä se puree palan kerrallaan minua.
jota vapaaehtoisesti rakennan ympärilleni
ja silti nautin jokaisesta hetkestä sen sisällä.
Siellä ei ole ketään tuottamassa pettymyksiä,
ei nauramassa tai osoittamassa sormella surkimusta,
vain minä ja itsesääli, me ymmärrämme toisiamme.
Antaudun täysin sille,
tunnen kuinka se vahvistuu sisälläni,
kuin syöpä se puree palan kerrallaan minua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.