Vieläkö joksamme uskoa, että kaikki hyvin tehty työ antaa joskus kiitoksen tekijälleen ?
Vanha kansa muistaa aina virren;
"Kyllä teko tekijäänsä kiittää
ja aina näkijä työn pian arvaa."
(Jaakko Suomalainen/Virsikirja 1583)
"Pahal katsojall on monta varasta."(Florinus)
Vieläkö huolimattoman niskaan sataa sukkeluuksia
niin, että hutilointi työssä kostautuu vastaisuudessa ? Saako paha palkkansa ?
Vanha kansa muistaa aina virren;
"Kyllä teko tekijäänsä kiittää
ja aina näkijä työn pian arvaa."
(Jaakko Suomalainen/Virsikirja 1583)
"Pahal katsojall on monta varasta."(Florinus)
Vieläkö huolimattoman niskaan sataa sukkeluuksia
niin, että hutilointi työssä kostautuu vastaisuudessa ? Saako paha palkkansa ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
kodista lähtöisin kun olen, sain usein ja saan vieläkin kuulla mainitsemiasi vertaususkomuksia.
Paha saa palkkansa oli varmaan mieliinpainuvin ja ensimmäinen.
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten niittävät.
Lähes kaikki perustuivat enempi tai vähempi Raamattuun.
Onhan esim talon rakentamisessa tärkeää, että pohjatyöt tehdään alusta asti kunnolla, eikä vain sinnepäin.
mitä painavat yhden miehen työt, mitä saat maailmalta, kun kiven kovalla nyrkilläsi lyöt, pieneltä pojalta jalat alta... (kotiteollisuus, j.hynynen)
Turha on kattoa paikata, jos perustus pettää.
Potemkinin kuliisseja rakennetaan vielä tänäkin päivänä. Me vain emme aina huomaa kun kuljemme sitä tutuksi käynyttä reittiä työmaalle ja kotiin.
Keskusteluissakin aivan lähipiirissä niinkuin täällä palstoillakin huomaa, että kovin on jumiutunut vanhoihin kaavoihin.
Ammattiyhdistysliike alkoi toimimaan työtekijäin etua ajamaan, mutta nyt tuntuu sekin olevan kehityksen jarruna ja työtä siirretään muihin maihin.
Pohjanmaalla eräs huonekalutehdas irtisanoi työntekijän ja luottamusmies katsoi sen laittomaksi ja lakkohan siitä. Yrittäjä tuumasi, että lyödään sitten hanskat tiskiin. Homma loppui kokonaan.
Hämmästeltiin juuri erästä uudehkoa rakennusta, joka valmistuttuaan näytti oikein hyvin tehdyltä, mutta joku paikka perustuksessa alkoi pettää ja rakennus alkoi sortua.
Kalliolle kehoitti nasarealainenkin perustamaan.
Ketju on täsmälleen niin vahva ja luja kuin sen heikoin lenkki.
tuu kattoon kattoon, ku mun kaveri tapettiin tapettiin, sano kärpänen toiselle.
kai de puu vekkuli kaveri, oon sanonu sen ennenkin. mut nyt lähen kotio, että kerkiää nukkumaankin joskus. :)
Piispa Eero Huovinen kertoi saarnassaan Helsingin Tuomiokirkossa viime jouluaattona tarinan Seinäjoella vierailleen amerikanserkun ja isännän juttelusta. Kumpikin kehua retosteli.
Jokitien yli meni siiliemo. Amerikanserkku kysymään, mikä tuo oi.
"Meillä on satiaasekki tuon kokoosia."Kirkkosali hörähti nauruun.
Näöllänsä kerskuuvat sitten. Toinen kysyy;"Näetkö tuon kärpääsen tuolla ladon katolla ?"
Toinen vastaa; "Tuonko, joka haukotteloo ja tiiraaloo sinisillä silimillä ja se karsastaa pikkuusen ?"
"Koskahan vierahat olis kotona, jos ne nyt lähtis ?"
Mitä turhia nukkumahan meet. Kyllä hauras saa sitte maata !
kyllä haudassa maata saa jos piruilta rauhan saa,
pitttöö keittää viarahille lähtökaffeet,sano emäntä kun epämieluusia viarahiatuli.
"Toiskan emäntä kastaa vain viidennenkin korpun, ei meillä lasketa !"
Silhuettikuvan voisit lähettää vaikka sinne kdp:n pornosivuille.
Joko ja missä lie avannut.
"Onks tietoo - jäsenilleköhän vain ""
piispa E.H on todellakin huumorimiehiä. En olisi pelkkään kuulopuheeseen uskonut, ellen olisi ollut itse paikalla eräänä kauniina kevätpäivänä.
Lauri Huovinen oli todellinen huumorimies, ei ole pojasta polvi parantunut. Kuivaa tahtoo olla.
Rovasti, arkkipiispan sihteerinä viimeksi toiminut Lauri H. oli todellinen puhuja kiertäessään seurapuhujana ympäri maata SLEY:n "kolpörteerina". Silloin ei penkissä nukuttu, ei puhuttu - kuunneltiin korvat hörössä.
Eeli J. Hakala sanoi saarnassaan "Kylmäjyrän kappelin" kirkossa; "Olokaa lapset hilia lehterillä, elikkä mä saarnaan koko päivän !"
totta. Mutta kuitenkin meidänkin kuoroimmeisten, vähempi ja enempi uskovalla näkökannalla olevien menttaliteettiin hänen huumorinsa "istui" kummasti. Itse olisin voinut jatkaa huumorin ajatusta toki pidemmällekin, myös sanoin.
Verdin Nabucossa on minusta eivan fantastinen kohtaus kun hebrealaisten orjien kuoro laulaa mieltä sykähdyttävästi.
Mikähän mahtaa olla suosituimman levytyksen kuoron hengellinen tausta ?
kuoroja, hengellisiä, kirkkokuoroja nykytaiteellisia on joka lähtöön. Vaatimuksia ei tietenkään ole, kuka otetaan mihinkin kuoroon milläkin taustaperustein.
Tarkoitan yleisesti, onhan varmaan jotkut eri uskonnot, jolloin pitää kuulua ko. uskontoon.
Mainitsemasi Nabuco on uskomaton kuultunakin. Olisi vieläkin vaikuttavampaa, jos joskus pääsisi kuuntelemaan livenä.
Itseäni puhuttaa ja saa minut aina kananlihalle Dogan: Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen. Elokuvana myös kaunis. Maxim Gorkin tarustoon perustuvana siinä on musiikki saatu uskomattoman taiteellisena kokonaisuutena kuulijalle.
Kauneus ja suru kohtaavat!
Lähtisimmekö kuulemaan hyvää kamarimusiikkia vaikka
New Yor, St.Barholomeus Church
13.10.2003 Sopiiko Sinulle ?
Siellä soitetaan mm. Sibelius: Rakastava
sopisi varmaan meille ?
konsertteja.
Olenkin intohimoinen kävijä, kun on vain mahdollisuus.
Menetkö itse vai haaveiletko kotomaassa suomineitoa? Joku siellä kaukana jossain, joka myös ajattelee, eikö niin?
Heitin tuon vain muuten lonkalta kun huomasin erään mieliorkesterini vierailevan USA;ssa ja Japanissa. Saa sitä kuunnella aivan lähiseudullakin.
Tietysti se tuo oman lisänsä kun huomaa sen tenhoavan eri puolilla maailmaa.
Orkesteri esittää mm. Sibeliuksen;"Rakastava"
Kauhavan kirkossa 24.9. klo 19.00
Tervetuloa tai -menoa.
Huomasin itse olevani tuolloin ilmeisesti jossain etelä-Suomessa tai Ruotsissa ?
ajattelinkin.
Olisinpa ollut lähempänä Kauhavaa tai Kauhava lähempänä itseäni niin varmasti olisin mennyt kuuntelemaan.
Tällä puolen Suomea on onneksi kohtuudella kuuntelumahdollisuuksia erilaisiin henkeä ylentäviin musiikkitapahtumiin.
Lahdessa paras konserttisali ? Tampere.
Helsingissä taitaa olla vain vanhat kivikirkot tai uusin Temppeliaukion kirkko.
Oopperaan tai konserttiin lähtisin mieluummin vaikka Tallinnaan kuin Helsingin Oopperatalolle tai Finlandiatalolle ?
Siis, mihin menisimme yhdessä ?
Tampere, Helsinki ovat kaikki ihan hyviä kulttuurikaupunkeja. Aina niissä joku hyvä esitys menee.
Ehdottomasti, jos mainitsemistasi tulisi valita, lähtisin Tallinnaan. Siellä olisi tarjontaa muutakin kuin tätä sielujen sinfoniaa esityksen muodossa.
Kaikki vanha ja historia myös puhuttaa ja kertoo omaa historiallista faktaansa. Joka on jollain lailla konkreettisesti havaittavissa paikan päällä.
Sinne sinut veisin ystäviesi kanssa.
Ehken parin viikon kuluttua käyn Räävelissä pitkästä aikaa.
Tuttuja ystäviä on siellä useita. Harmittelen vähäistä
yhteydenpitoa - syy on kokonaan minun.
Olen nauttinut naapurimaan kulttuurista nimenomaan musiikin muodossa.
Teatterissa hieman kielivaikeuksia.
Eloisuus ja elämänmyönteisyys sekä ylenpalttinen ystävällisyys - sitä toisin matkatulijaisina kotiin.
kdp:n saunan taakse
Olisiko kellään laulun sanoja lauluun
Kyynelin kylvävät riemuiten he leikkaavat.
kiitos jo etukäteen.hyvää syksyä kaikille.