Kävimme Gambiassa joulun alla. Matka meni kaikin puolin hyvin. Käytimme usein samaa virallista opasta, joka oli hyvä ja miellyttävä.
Nyt kuitenkin häneltä tuli useampi viesti sekä kännykällä että sähköpostitse että hänen isänsä on vakavasti sairas, mutta hänellä ei ole varaa hoitoon ja hän pyysi minulta avustusta.
En lähetä rahaa.
Onko samanlaista sattunut muille?
Nyt kuitenkin häneltä tuli useampi viesti sekä kännykällä että sähköpostitse että hänen isänsä on vakavasti sairas, mutta hänellä ei ole varaa hoitoon ja hän pyysi minulta avustusta.
En lähetä rahaa.
Onko samanlaista sattunut muille?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Heippa!
Gambia on yksi maailman köyhimistä maista ja siellä keskipalkka on noin 30 euroa kuukaudessa, siis niillä jotka käyvät töissä. Esim. turistioppaila on töitä vain 6-7 kuukautta vuodessa ja kesäaikaan he odottavat vain että talvi tulisi. Näin heidän täytyy tienata turistikauden aikana koko vuoden palkka. Monilla kuitenkin rahat loppuu kesken kaiken ja tällöin yritetään rahaa saada kaikin keinoin.
Me länsimaalaiset olemme heidän silmiin erittäin rikkaita vaikka meistä ei aina siltä tunnukkaan. Tällöin köyhemmät yrittävät saada aina jotain osaa rikkaammilta. Sama kuin muslimi kulttuurissa, he antavat almuja köyhimmille.
Varmasti moni tulee ottaamaan yhteyttä ns. rikkaisiin turisteihin sillä myös gambialaisten on kaikin keinoin pärjättävä aina päivä loppuun. Rahanpyyntöjä varmasti tulee mutta tarina rahan tarpeeseen saattaa usein olla keksitty.
Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa itsekin että jos itselläni ei olisi lantin lanttia, päivän ruuasta ei tietoakaan, niin kyllä itsekin ottaisin yhteyden siihen minun "rikkaaseen ystävään".
Että näin. Rahaa ei tarvitse lähettää jos et halua. Gambialaiset eivät tarkoita sitä millään pahalla. Eli siis ymmärrystä heille!
Tuttua on, niin perin tuttua.
Köyhien maiden ingelma ei ratke ruokkimalle
niiden puolesta niiden köyhät.
Se innostaisi vain tekemään lisää väkeä ja
uusia köyhä.
Koska ravintoa ei riitä kaikilel on se selvä
osoitus siitä että ihmisiä on liikaa jolloin
kannattaisi satsata ehkäisyyn ja väestön
määrän vähentämiseen.
Älkää antako Afrikkaan rahaa eikä ruokaa vaan
lähettäkää niille kortsuja.
rahanpyyntöjä vähän väliä.Oppaamme, jonka siskon koulutuksen olemme sitoutuneet maksamaan, pyysi meiltä 2000 dalasia /kk vuokraansa. Kun sanoin, että hän on lapsellinen vuokratessaan niin kalliin asunnon ja että emme maksa, loppui yhteydenpito moneksi kuukaudeksi. Nyt tuli tekstari, että isoäiti on edelleen sairas, mutta ei pyytänyt rahaa.
Hei, eihän se hullu oo joka pyytää, vaan se joka maksaa!
Ei oo toisissa kulttuureissa häpeä kerjätä tai pyydellä.
minulla on tuttava perhe myös gambiassa ollut jo vuoden.Kerran minua pyydettiin sponsoriksi perheen pojan koulutukseen pystyisi auttamaan perhettään kun olisi koulutus ja saisi töitä.
Kerroin hänelle etten ole rikas ja eläminen maksaa myös paljon suomessa.Hän kertoi, että ymmärtää ja sanoi olevansa kiitollinen kaikista avusta mitä olen tarjonnut heille.Sen jälkeen hän ei ole pyytänyt mitään.Kuulumisia vai on joskus meilannut.Nyt ko. henkilö on saanut töitä virallisena oppaana ja on tosi onnelinen.Mitään muita tekosyitä ei ole ainakaan vielä tullut rahanpyyntöihin.Ymmärrän toki pyynnön kun tiedän heidän olot siellä jokainen turisti heidän silmissä on rikas vaikka viimeiset rahat olisikin mennyt gambia matkaan.Suomessa ei tosin tarvi nähdä nälkää vaikka olsikin työtön - riippuu mihin rahat laittaa.
Helsingissä on pitkät jonot kyllä punaisen armeijan leipäjonoihin, jonossa olevat monet polttaa kallista tupakkaa eikä työntekijöitä saada kaikkiin työpaikkoihin.Gambialaiset ottaa heti mitä työtä vain jos saisi.
Kiitos vastauksista. Tarkennan vielä kysymystä.
Olen käynyt 2 kertaa gambiassa ja tiedän palkkatason ym. sosiaaliset olot.
Tarkoitin että onko tullut tälläisiä sääliin vetoavia rahanpyyntöjä?
Oppaalle maksoin mielelläni sovitun hinnan ja jopa vähän tippiäkin. Samoin jopa bumsteripojille jotka kulkivat seuranani. Mutta tälläinen tilanne mistä ei ole mitään varmaa todistetta, niin sellaiseen en lähetä rahaa.
Enkä myöskään antaisi Suomessa kerjääville ulkomaalaisille. Niistä päästään eroon jos kukaan ei anna mitään.
Ei itselleni henkilökohtaisesti,mutta tiedän kyllä monia, joille tälläisiä on tullut.
4 kertaa Gambiassa olleena, sanoisin neuvona, että älkää lähetäkö rahaa säälipyyntöihin.
Jos lähetätte kerran löytyy aina joku sukulaisen sukulainen, joka on sairas tai vastaavaa ja nämä, joilla on otsaa rahaa pyytää huomaavat, että olette helppo kohde ja rahan pyynnöt vain lisääntyvät.
Toki meillä on enemmän rahaa kun heillä, mutta ei raha meillekkään taivaasta tipu.
jos minulle tulisi pyyntö joltain tällaiselta puolitutulta. Meillä on tuttavaperhe Gambiassa ja
tälle perheen opiskelijatytölle annoin viime talvena hiukan opiskelurahaa, koska tiesin hänen tekevän palkatonta harjoittelua hotellissa ja hänen pikkusisarilleen olen lähetänyt jotain pikkutavaroita täältä Suomesta. Tavaroita, jotka eivät minulle maksa oikeastaan mitään, mutta koululaisille siellä ovat tarpeellisia. Rahaa en lähettäisi, en edes hänelle, koska en voi luottaa lähettämäni rahan menevän oikeaan kohteeseen ja kokonaisena. Voin ehkä ensi talvena ostaa perheelle riisisäkin ja lapsille kyniä yms.
wester union on 100% luetettava esim. suomalaiset turistit vetää välistä. .Minulta ei ole pyydetty mitään enkä antaisi jos pyydettäisiin, mutta itse ole halunnut auttaa kerran vuodessa tuttava perhettäni.Siitä he ovat kovin kiitollisia.Tiedän miten kovilla he ovat.Tunnen perheen 2 vuoden takaa.Autan itse mielelläni.Olen käynyt kerran gambiassa enkä ole halunnut mennä sinne uudestaan siksi tämä tapa.
Minulle tuli 500 euron pyyntö auton kolhimisesta. Jos en auta, hän joutuu vankilaan.En tiedä miten hän on autoa kolhinut, koska ei ole ikinä edes ajanut autoa. Sanoin, että summa on valtava enkä ole vastuussa hänen teoistaan. Tuli vihainen vastaus, että ystävyys on kadotettu.
jos ystävyys on rahasta kiinni, niin se ei ole oikeaa ystävyyttä. Älä välitä, anna tällaisen ys-
tävyyden mennä. 500 € on Gambiassa iso raha, noin vuoden tienesti, joten taisi tulla autoon aika paha kolhu. Höpö höpö, sanon minä.
Kiitos tuesta. Näinhän se on.
Jos kyseessä olisi tuttu ihminen, niin auttaisin. Kannattaa muistaa, että meille esimerkiksi 20 euroa on vielä varsin kohtuullinen raha, mutta Gambiassa se voi muuttaa elämän.
Sosiaaliturvaa Gambiassa ei ole, siksi ymmärrän, että epätoivossaan pyytää apua keneltä vain sitä voisi saada.
Lähetä vaikka kymppi tai kaksikin, se kelpaa aivan varmasti ja otetaan kiitollisuudella vastaan.
Useinhan me ajattelemme, että meidän lahjamme on niin pieni, ettei sitä kehtaa lähettää, mutta 20 euroa on Gambialaiselle kuukauden palkka!
Hei
ei ole mitään järkeä suostua rahanpyyntöihin. Monet gambialaiset pitävät varsinaista suhdeverkostoa yllä, eurooppalaisia, rikkaita "ystäviä". Kehuskelevat toisilleen paljonko kukin on onnistunut saamaan helppoa rahaa. JA AINA on jonkun omainen sairaana, siihen voit varautua. Tavallisia tarinoita ovat myös autokolarit, aiheettomat sakot, korotetut vuokrat, varastetut lompakot.... näitä riittää. Niin kauan kuin hyväuskoisia länsimaisia "ystäviä".
Ystävyys loppuu kun rahahanat menee kiinni. Myös monet naiset miettivät gambialaisen poikaystävän tunteiden aitoutta. Tässä kannattaa luottaa omaan tuntumaan, jos tuntuu, että jotain on pielessä, niin silloin yleensä myös jotain on pielessä. Yksinkertaista?