Niin miten se sattuikin kolahtamaan ja juuri se oikea sinun kohdallesi?
Kolahtiko
se oikea
301231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ja lähes aina se oikea1
mikä silloin tällöin kolahtelee. Ja melko aina se oikea siellä. Ei kovin paljon naapurille kuuluvaa, mitä pitää sinne käväistä pudottamassa.
Tuo toinen puoli eli sen oman kullan kolahtelu ei jostain syystä suju. Puolisen vuotta ja sitten se nainen löytääkin toisen kainalon ja häipyy.
oman kullan kolahtelu ei suju!
kolahti ensi silmäyksellä ja lumous säilyi 36 vuotta 5 kk. Se rakkaus antaa voimaa loppuiäksi.
Onhan mahdollisia vaihtoehtoja kuitenkin yli kolme miljaardia ja sulle sattui kerralla oikea! Voisitko antaa vinkin, kuinka asia noin hienosti voi hoitua!
on yleensä osuutensa, ei auta kuin odottaa. Olihan niitä muita kolahduksia ollut tätä ennen. Niiden pohjalta osasi antaa arvoa vuosituhannen järistykselle.
vaikka kuinka odotan.
käy, vaikka yksi henkilö on julkisesti kertonut, että mies souti saareen hänen luokseen. Yksi tuttavani törmäsi tulevaan mieheensä Helsingissä kadulla. Oli tuolloin 60-vuotias naimaton nainen. Mies oli leski. Ehtivät olla kolmisen vuotta naimisissa ja mies kuoli syöpään. Ei sitä koskaan tiedä.....Onkohan kukaan tavannut kumppaniaan samalla rastilla suunnistuksen parissa?
Olenhan odotellut kolahtamista vasta reilut kuuskyt vuotta. Jotta jos nyt sinä kiva naiseläjä mua kolauttaisit. Olen tosi miellyttävä ja kiva ukkeli.
loppuu aikanaan ja nyt olis tarve kolauttaa uudestaan!
tosta:http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=563&posting=22000000035646834
miten niin kolahtanut. natsannut on. se on vähän niin että pitäs olla fyrkkaa ja vähän ulkonäköö, käytöstapoja, hima kondiksessa, asiat käsitelty alta pois. avioerot tms. tasapainoinen ikäihminen kuin minäkin. onhan noita ollut. jälkeenpäin ajatellen onko kolahtanut, en tiedä? tässä vapaudun kohta taas yhdestä ikeestä. bisse maistuu liian hyvälle hänelle. sais vaan potkua jostain. olis hyvä löytää mies johon rakastuisi, toisi nostetta elämään.
Jospa vaikka täyttäisin niistä muutamia?
Alkoi 41-vuotta sitten.
Ei mitään ihme kolahdusta tai hurmiota.
Poikamiesvuosien ja muutaman valtakunnan vaihdon jälkeen asiat alkoivat jäsentymään toiseen järjestykseen.
Samankaltainen tausta, köyhä työläiskoti, samanlaiset elämän perusarvot, yhteinen mielenkiinto urheiluun, positiivinen elämänasenne ja epäitsekäs, joustava luonne yhdistyneenä miellyttävään (hoikka, jäntevä) ulkonäköön ja olemukseen oli riittävä pohja yhteiselämälle.
Vaimoni ilmeinen älykkyys tasoitti melko nopeasti koulutustasoerosta aiheutuneita säröjä.
Ilman kolinaa alkanut liitto on vuosien myötä vahvistunut.
Molemminpuolinen halu huolehtia kumppanin hyvinvoinnista on säilynyt.
siis sellasten 60 ihmisten kerho, joita on kolahtanut kahdesti: Ekaksi kun kun kolahti yhteen ja tokaksi kun kolahti erilleen.
Nyt vois KKK:ssa ettiskellä kolmatta kolautusta ja päästä' taas yhteen! (KKK= Kahdesti Kolautettujen Kerho, joka voitais katsoa tähän perustetuksi.)
Minä olen halukas kokeilemaan, kolahtaisiko viellä. Pitäisikö aloittaa aivan omalla aloituksella?
Olisi mukava keskustella, jos jaksaisimme sitten pitää samat nimimerkit, siis en tarkoita rekisteri nikkiä.
Hyvä olisi eroittaa miehet ja naiset, ettemme tahtomattamme rakentele tuttavuutta väärää sukupuolta olevien kanssa. Olisihan se aika koomista sitten, kun vihdoin on päästy tapaamisasteelle! Hyväthyssykät!
Minä olen siis nainen, vaikka joskus olen kyllä kuullut kommentteja, kuten lehmä, hylje tai läskiporsas. Laudaksi ei ole kutsuttu ja aika paksu tukki olisinkin. Saisi useampia lautoja, melkein talon rakentaisi.
Nythän täällä näkyy kummallisia.
Vaikka tämä ei mikään kohtaamispaikka olekaan, niin miksipä ei voisi kokeilla löytyisikö 65:lle liikunnalliselle miehelle seuraa. Kun alkoholista ei sitä löydy, eikä tupakastakaan. Kivaa naisseuraa olisin siis vailla.
maailmaa likuskelet? Tavallaan on mullakin kaksi kertaa kolahtanut, kun se iso K vei ensimmäisen kolauksen seurauksen. Minusta on kiva tutustua erilaisiin ihmisiin.
Tulipa mieleeni taas tuo Matti Vanhasen juttu, kun olen pohdiskellut lehdissä olleita kirjoituksia, missä Matti tapasi sen Susannin?
Olen ihmetellyt, että Matin kertomus oli mukamas valhetta, kun he tapasivat Ikeassa! Väite, että netissä pystyisi tapaamaan, on minusta taas väärin.
Minulla oli nuoruudessani paljon kirjekavereita (nettiä kun ei ollut, eikä kännyköitä), joita en tavannut siis koskaan, mutta jos olisin julkkis, niin nekin olisivat sitten tapaamisia. Tutustuminen ja tapaaminen kun ovat mielestäni kaksi eriasiaa.
Vai olemmeko me nyt tavanneet????...mukamas!
kertaa. Sinä vaan et ole sitä huomannut. Tavattu on ja kakkua syöty.
No, siinäpä oikein valheenpaljastin! Mukamas kakkua! Ei edes pystiksessä. Karjalanpiirakoitakin toin sinne ja munavoin unohdin. Siitäkös vasta äläkkä nousi. Kukas nyt piirakoita syö ilman munavoita?
Tuosta voisi joku näistä Pystiksen "rikkaista" hyvänkin huumorin repäistä, mutta minä tyydyn totuuteen ja kakkuja syön vain sukulaisjuhlissa, häissä tai useimmiten nykyisin hautajaisissa.
Empä paljon jaksa uskoa, että ihan sukulaiseksi heittäydyt, vaikka minäkin yritin tämän Pertta-tädin sukulaisuutta joskus todistella siellä Pystiksen puolella, mutta nythän on paikka suljettu ja tuollainen huumori ei kauan innosta.
Jossainhan se Pertta-täti elää tietysti, mikä sen hyvän/pahan olisi pois korjannut. Taivaaseen ei pääse ja tuskin sitä se toinenkaan vaihtoehto huolii?
Kerroppa sitten, kuka lahjoi ja ketä, kun nyt on Demareiden kokous ja siellä MATTIA taas syytellään? Sitten Matti löytyikin demareiden "kukkarosta", joka yrittää nyt itseään pelastaa.
Olet kai jo huomannut, että olen M. Vanhas fani, sillä hän on ns. omankylän poika. Aika ihmeellistä tämä minunkin mahdollinen äänestys valinta on, että omankylän poika, tai aiheetta kärsinyt. Joskus nuorena (30-v), kun en ymmärtänyt vaaleista höikkäsenpöläystä, ihmettelin työkaveria (ns. vanhapiika 60-v), kun hän sanoi äänestävänsä, oliko se nyt???...saakohan nimiä mainita?..., mutta kun se on niin komea!
No, onhan se Mattikin ja sitäpaitsi raitis. Eipähän ainakaan juovuksissa sekoile, kuten itse olen kyllä joskus tehnyt niin, mutta en äänestyksessä.
Toisaalta, minua ei kyllä politiikka kiinnosta kovinkaan paljon, kunhan vain yritin miesmäistä jutunjuurta keksiä. Jostainhan se juttu on aloitettava ja sitten se pikkuhiljaa kai muodostuu yhteiseksi, mikäli emme ole kuin hallitus ja oppositio.
huomaan, että hakuilmoitukseeni on vastattu. Joku jo vastailee puolestani, mutta ei se mitään haittaa. Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi. Olet mukavan tuntuinen ihminen. Kysyt missäpäin liikuskelen. Liikuskelen paljon Tampereen ympäristössä. Olen jopa siellä syntynytkin. Saa nähdä vieläkö avaat tämän vanhan ketjun ja saat viestini.
Sinä suuri tuntematon. Kävipäs hassusti, kun viikko sitten kävin Tampereella sukulaiseni valmistujaisjuhlissa. Toisen kerran kävin torstaina hakemassa tyttäreni Pirkkalan kentältä. Matkaa tuli menomatkalla 220 km ja tulomatkalla 145 km. Testailin noita reittejä. Juhlissa minulle selvisi, mitä tamperelaiset tarkoittavat möröllä, sitä oli tarjolla. Yleensä käyn harvoin tuossa T´:llä alkavassa kaupungissa, melko usein siinä toisessa.
No mistä sen tietää , että se oli se oikea ? Kuka sen sanoo ?
49 vuotta sitten ei meikäläiselle olisi tullut edes mieleen että retkelle mentäessä tarvitaan muutakin vaatetusta kuin housut,piikkikärkiset kengät ja Anttilan nylonpaita.Eräänä kesäisenä iltana jälleen menimme porukalla rannalle yöksi.
Linja-autossa matkustaessamme nousi hitonmoinen ukonilma. Autosta poistuessamme edessämme olisi kilometrin kävely kohteeseemme,-rankkasateessa. Ei kyllä houkutellut moinen ajatus.No siinäpä sattui silmäni iskeytymään auton takapenkillä matkustavaan sirkeäsilmäiseen neitokaiseen,jolla oli sadetakki mukana.Meinasin että nätti on tyttö ja taitaa olla käytännön järkeäkin päässä epelillä. Ulos päästyäni kävelin tyynesti tytöntypykän rinnalle ja sanoin että jospa nyt jaettaisiin tämä sadetakki,niin saat minusta kiltin aviomiehen.No takki varjoksi päällemme ja matkaan.Niinhän siinä sitten kävi että nyt on jo jaettu näin kauan sitä sadetakkia ja vähän muutakin.Siitä kiltteydestäni en tosin mene aina ihan takuuseen,mutta kumminkin näin on jatkunut juttumme.
Anttilaa ei ollut olemassakaan.
Kyllä minulla on työtodistus 50-luvun lopulta, Kalle Anttilan antama ja töissä kävinä Tennispalatsin toisessa kerroksessa. Siellä oli monta heppua, jotka itsensä Anttilaksi esittelivät.
Petivaatteita ainakin myytiin ja muuta tarpeellista, vähitellen kaikenlaista. Päätyökseni melkein kylläkin ohjailin asiakkaita Tullipostiin, sillä heidän ovi oli vastapäätä ja siellä ei ollut niin hemaisevaa keskusneitiä. Meidän ovi kun oli auki käytävään.
En usko elämänikäiseen ns. rakkauteen miehen ja naisen välillä. Niinpä en usko siihen oikeaankaan. Hormonit pistävät pään sekaisin ja pääasiassa ihastumme seksuaalisiin odotuksiin eli omiin kuvitelmiimme. Olen ihastunut useamman kerran omiin uskomuksiini. Kolahtanut se on silloin, kun kuvitelmat ovat löytäneet ulkoisen vastineen tosielämästä. Pankolta on pudottu yhtä monta kertaa kuin sinne on kiivetty. Kun tarpeet ovat suuret ja sopiva kohde on lähettyvillä,kolahtaa. Meneekö siinä mikään perille, onkin jo toinen juttu.
Kyllä se kolahdus tapahtuessaan tuntuu ihan kunnon kolaukselta. Niin ja sitten on luonto tarkoittanut ihmissuhteet melko pitkökestoisiksi ihan lasten maailmaan ohjaamisen vuoksi. Se ainoa ei välttämättä todella paikkaansa pidä, mutta muutania vuosia ajatus kyllä kestää siitä ainoasta ja lapsikin / lapsetkin pääsevät hyvään alkuun. Toisaalta sangen usein se oikea osuu kohdalle ja tarvetta muualle on vain hyväksyttävissä määrin, joka yhteisymmärryksellä kyllä kestetään.