Minä olen ihan loppu. Femtolasikista nyt 9kk ja silnmät edelleen rutikuivat. Olen 22v ja opiskelija. Silmät ei punota, mutta tunne on aivan kamala koko ajan. On ollut päiviä jolloin olen maannut silmät kiinni kotona ja rukoillut kuolemaa. Nyt olen aloittanut kesätyöt, mutta siellä vasta kamala tilanne onkin, kun ilmastointi kuivaa entisestään vuorotyö antaa lisähaastetta. Silmälääkärillä olen käynyt varmaan 10 kertaa sitten leikkauksen, eikä mitään kai ole tehtävissä. Tuntuu, että on elämä takana!!! Kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä mitä koen. Miinuksia minulla oli reippaasti -10,5 ja sinällään olen koko ajan hokenut itselleni, että onneksi näen ja siitä iloitsen. Laseja ei siis ole käytössä.
Mutta ei näin voi elää! En tosiaankaan voi jäädä kotiin makaamaan ja töissä/koulussa kaikki energia menee silmien kanssa pärjäämiseen ja sinnittelyyn. Kaikki tipat olen kokeillut,ja niitä nytkin laitan koko ajan. Tämä juttu on alkanut käymään minun psyykeeni päälle, olen masentuneempi kuin ennen. Olen kokeillut kaikenmaailman omega 7,9,6,3 ja jättänyt e-pillerit, juonut vettä litratolkulla. Kaiken olen kokeillut. En tiedä helpottaako tämä koskaan, mutta en edes tiedä miten jaksan elää sinne asti. Mietin ja pohdein leikkausta tosi paljon ennen, en siis mennyt hetken mielijohteesta. Mutta nyt tuntuu etten menisi ikinä jos olisin tiennyt, mitä vaikka näytinkin pikku sialta kun vahvat rillit tekivät silmistä pienet. AHDISTAA! En tiedä kuuluisinko psykiatriselle puolelle vai silmäpotilaisiin, mutta en jaksa enää. Elämää kun ei voi elää sängyn pohjalta 22-vuotiaana.
Tulipa ruikutus, mutta olen todella ahdistunut. Jos jollakin on vielä jotain vinkkejä tai edes kokemuksia niin kaikki otetaan kiitollisin mielin vastaan.
Mutta ei näin voi elää! En tosiaankaan voi jäädä kotiin makaamaan ja töissä/koulussa kaikki energia menee silmien kanssa pärjäämiseen ja sinnittelyyn. Kaikki tipat olen kokeillut,ja niitä nytkin laitan koko ajan. Tämä juttu on alkanut käymään minun psyykeeni päälle, olen masentuneempi kuin ennen. Olen kokeillut kaikenmaailman omega 7,9,6,3 ja jättänyt e-pillerit, juonut vettä litratolkulla. Kaiken olen kokeillut. En tiedä helpottaako tämä koskaan, mutta en edes tiedä miten jaksan elää sinne asti. Mietin ja pohdein leikkausta tosi paljon ennen, en siis mennyt hetken mielijohteesta. Mutta nyt tuntuu etten menisi ikinä jos olisin tiennyt, mitä vaikka näytinkin pikku sialta kun vahvat rillit tekivät silmistä pienet. AHDISTAA! En tiedä kuuluisinko psykiatriselle puolelle vai silmäpotilaisiin, mutta en jaksa enää. Elämää kun ei voi elää sängyn pohjalta 22-vuotiaana.
Tulipa ruikutus, mutta olen todella ahdistunut. Jos jollakin on vielä jotain vinkkejä tai edes kokemuksia niin kaikki otetaan kiitollisin mielin vastaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
miinus yksitoista molemmissa silmissä-ja olen tyytyväinen, että tiede on mennyt eteenpäin ja linssiratkaisut ovat melko siedettäviä.
Piilareita käytän tarvittaessa.
Olen ajatellut aina mennä sitten leikkaukseen, kun satayksi prosenttinen hoitotulos voidaan taata.
Olivatko silmäsi kuivat myös ennen leikkausta?
Onko tuolla pahalla silmien kuivumisella jotain tekemistä sen kanssa, että sinulla oli miinusta todella paljon ennen leikkausta?
Tuntuu jotenkin uskomattomalta, ettei mikään kostutustippa auttaisi tarpeeksi usein käytettynä (esim. kerran tunnissa).
Onko silmäsi olleet yhtä kuivat koko 9 kuukautta leikkauksen jälkeen vai paheneeko kuivuus ajan kuluessa?
Silmät eivät olleet kuivat ennen leikkausta. käytin piilareita jonkin verran. Kuivuus on _hieman_ helpottanut tämän 9kk aikana, mutta vain vähän. Ajattelin että tämä helpottaisi 6kk kuluessa leikkauksesta, mutta eipä ole helpottanut. Niin, nyt kyllä olisin tyytyväinen vaikka minkälaisten rillien kanssa jos vaan voisin elää normaalielämää. Mutta leikkausta ei saa tekemättömäksi. Ja tippaa olen laittanut vaikka kuinka, mutta ei oikein töissä tuumaa ehtiä laittaa niin paljon kuin pitäisi... Mutta kahden tunnin välein laitan koko ajan.
Minulla FemtoLasik-leikkaus tehtiin 5 päivää sitten. Olen ollut muuten täysin tyytyväinen, mutta silmien kuivuminen rasittaa täälläkin. Tosin minulla on vielä niin vähän aikaa leikkauksesta, että kuivuus on ollut ihan odotettavissa. Varsinkin kun kortisonitippoja on joutunut ja joutuu vielä pari päivää käyttämään.
Minulle lääkäri antoi ohjeen, että luttaa kosteustippojen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Niistä ei voi saada yliannostusta. Eli vaikka vartin välein jos siltä tuntuu. Nyt olen n. puolen tunnin välein laitellut. Jos tunnin on ilman niin tuskaa on.
Ilkeää jos sinulla ei ole mahdollisuutta laittaa niitä tippoja useammin kuin kahden tunnin välein. Minkälaista työtä teet kun tippojen laitto ei onnistu? Eihän siinä mene kuin muutama sekunti kun tipat silmään tiputtaa.
Minä en keksi muuta apua kuin tiheämmän tippojen tiputtelun.
Hei. Kannattaa kokeilla kaikkia eri kostutustippoja! Minulle tehtiin myös lasik ja silmät olivat kuivat sen jälkeen. Kokeilin monia tippoja ennen kuin löytyi minulle passeli. Itse käytän ihan optikkoliikkeissä myytävää Aquify kostutustippaa joka mielestäni on erittäin hyvä. Toivottavasti kuivuus helpottaa =)
silmien tiheämmän räpyttelyn lisäksi kannattaa rentouttaa silmiä. Koneella istuessasi sulje silmät ja pidä mahdollisimman rentoina.
Voisit kohottaa A-vitamiinin saantiasi syömällä maksaa pari kolme kertaa kuukaudessa.
Sitä voi käyttää myös AD- tippoja 5-7 tippaa päivässä, kunnes silmän sarveiskalvo alkaa korjaantua ja tulla normaaliksi koko kostutusapparaatiltaan. Koko kyynelrauhasapparaatti rauhassoluineen tarvitsee A-vitamiinia.
Minua vaivasi 1990- luvulla silmäkuivuuden (joka minulla johtui malabsorptiosta. Sain sen menemään ohi Arovit-kuurilla. Arovit on vahva kuivan silmän lääkeaine sellaiseen "afrikkalaiseen xeroftalmiaan", mikä j rikkoo sarveiskalvon pinnan ja sokeuttaa. Minullakin jo kiersi keratiitti ( keratitis residivans) sarveiskalvoa ja elämä oli tuskallista niinä aikoina, kun silmät kirvelivät aina eikä sietäneet mitään. Pidin jopa sellaisia sukelluslaseja, jotka kohottivat ilmankosteutta silmän päällä, huoneessa piti olla pimennysverhot, pidin silmän päällä märkiä kääreitä, ennen kuin löysin Rochen lääketehtaan Arovit tabletit.
Minulla oli silmäää ja lähiappraattia vikuuttava vahva A-vitamiinin puute 1995 aikaan. Olin aloittanut keliakiadieetin 1981 ja menetin rasva-aineita, mutta en ollut korvannut rasvaliukoisia vitamiineja A- vitamiinin osalta erikseen.
Yleensä muuten silmäkudos paranee kaikilla hyvin, kun siinä ei ole tulehdusta.Yleensä vain tulehdus ja A-vitamiinin puute estää sitä paranemasta.
Sinulla voi olla syynä esim jokin systeemitauti, allergia, malabsortpio ja siten parantavien tekijöitten puute. Silmälle ja kyynelrauhasapparaattile, luomireunoille, on A-vitamiini aivan välttämätön.
Ei niitä erityisrasvoja tarvitse liikaa käyttää. Riittäa normaalit pikku lisät EPA, DHA päivässä, ja oliiviöljy perusöljynä tai rapsiöljy. Myös maitorasvoja voi käyttää kohtuudella.
Minulla on -11 d molemmissa silmissä ja viljayliherkkyys. Sen jälkeen kun aloitin syödä maksaa 2 kertaa kuukaudessa, Arovit tabletteja muutamia vuodessa ja AD- tippoja miltei joka päivä ( vieläkin) , silmän sarveiskalvot eivät ole koskaan olleet enää kuivat eikä haavaiset eikä kirvelevät. Vain sinä voit tietää mitä sellainen merkitsee. Toivon sinulle samaa onnea.
Suomessa ei ole Rochen Arovit tablettia (Ruotsista niitä saa).
Niinä päivinä kun syön Arovit tabletin käytän myös edellispäivinä maksaa, jotta kaikki silmän korjaantumisen proteiinit tulevat samalla saatua.
Katso www.FINELI.FI ja kerää itsellesi A-vitamiinipitoinen ravinto.
AD-tippoja saa apteekista. Aikuinen voi käyttää 5- 7 tippaa (suuhun tietysti).
Tämä on yksi mahdollinen apu. Sanon siksi, että tiedän Suomessa tulevan joskus vaikean A-vitamiinin puutteen.
Toivoin aikoinaan, että Roche tuottaisi Arovit tablettinsa Suomeen kaikille" Sjögrenin syndroomille-" - Moni kuivasilmäisyys voi olla A-vitamiinivajetta.
Suomessa kukaan lääkäri ei uskalla suosittaa Arovit tablettia. Mutta minulla oli mennä näkö ja silmät eikä silmälääkäri antanut toiselle silmälle enää mitään toivoa, sanoi että se luhistuu. No, kyllä siinä ottaa Arovit kuurin riskin. Enkä pettynyt.
Tästä on nyt 12-13 vuotta ja eräs silmäprofessori tarkasti silmät vähän aikaa sitten ja piti näköni öaseilla hyvänä ja silmän lasiainen on vain tavallista -11 d vastaava. Sarveiskalvo ja linssi hyvät. Siis rohkaisen sinua nostamaan A-vitamiinin osuutta vahvasti, että sarveiskalvon ominaisuudet ja kosteustila palaa.
Minulla leikkauksesta tuli vähän aikaa sitten kolme vuotta (aika kuluu nopeasti...). Miinuksia oli silloin 9.5 ja 9.0 ja ihan nollille saatiin ne. Näkö on todella hyvä, tottakai vieläkin stressaa tosi paljon se, että huononeeko se ajan kuluessa kun olin vasta 20v kun silmäni leikattiin. Ei ole ainakaan vielä huonontunut.
Silmät olivat tosi kuivat melkein puolitoista vuotta leikkauksen jälkeen, mutta ajan kanssa kuin ihan huomaamatta on kuivuus helpottanut. Piilareita käytin ennen niin paljon, ettei silmät enää kestäneet niitä (kuivuus ja verisuonet) ja aina mulla on kuivat silmät ollut. No, leikkauksesta toi puolitoista vuotta mulla oli _aina_ silmätipat mukana, jokapaikassa. Valehtelematta tiputtelin niitä tunnin välein ja heräsin yölläkin siihen kun silmät oli niin kuivat että sattui.. Mutta kuten todettu, siitä sitten kuin huomaamatta, ei enää tarvi niin paljon tippoja tiputella. Nyt kolme vuotta leikkauksesta käytän silmägeeliä yöllä, tipat aamulla ja kerran päivällä ja pärjään tosi hyvin. Talvella sisäilmastointi kuivaa ihan helvetisti, mutta silloin lisään tippojen käyttöä.
Oletko keskustellut kuinka paljon sinut leikanneen lääkärin kanssa asiasta? Onko mitään tehtävissä,mitä lääkäri on sanonut? entä voisiko hän määrätä jotain tehokkaampia tippoja tms? Sillä pakko tuohon ongelmaan on jotain apua saada/ olla olemassa. En tiedä kuka lääkäri sinut on leikannut, mutta Juhani Pietilää jaksan aina suositella, jos se ei ollut hän, kehotan vakaasti ottamaan häneen yhteyttä ongelmasi tiimoilta.
Jaksamista sinulle, tiedän että tuo vaiva on yhtä helvettiä, toivottavasti löydät jonkin apukeinon. Yksi mikä minulla auttoi ja auttaa edelleen kuivuuden aiheuttamaan kurjaan tunteeseen silmissä, on steriili vesi. Apteekissä myydään ainakin sellaisissa kk. putkiloissa. En tiedä onko sinulle siitä apua, mutta kun itselläni meni joskus hermot kuivuuteen,niin kaadoin kerralla koko (jääkaappikylmän) putkilon puoliksi silmiin.. Ihana tunne.
Itse en kyllä enää ikinä, mistään hinnasta halua laseja tai piilareita käyttää, jos näkö huononee menen leikkaukseen uudelleen.
Hei LiinaL!
Minulla jo 15 kk lasikista aikaa ja silmät kuivat vieläkin, tiputtelen noin 70 min välein Celluvisciä öisin käytän Vitapos-voidetta. Toivon todellakin, että tämä helpottaa ajan kanssa. Välillä silmäni ovat todella kuivat ja tuntuu ettei edes tipat auta, mutta nyt menossa vähän rauhallisempi vaihe. Pääsin tähän rauhallisempaan vaiheeseen, kun ostin allergiatippoja Lomudal ja käytin niitä pari kertaa päivässä noin viikon ajan. Lomudal kyllä kirvelsi heti laiton jälkeen, mutta uskoisin, että auttoi rauhoittamaan silmiä. Lääkärini kertoi, että tämän kuivuuden takana olisi mahdollisesti allergiaa, siksi kokeilin Lomudalia. Yritän pitää mielialaa korkealla vaikkakin joudun tiputtelemaan usein, mutta toivon, että tämä ei ole lopullinen olotila. Töissä on palaverit ja yms. yhtä kärsimystä, kun ei pääse tiputtamaan silloin, kun haluaa. Ei heitetä vielä toivoa, eihän? Kaikkea hyvää sinulle!
Mullakin oli todella kuivat silmät 3kk leikkauksen jälkeen. Oli jo ennen leikkaustakin lääkärin mukaan. Sitten tuli muuta stressiä, ja ikäänkuin unohdin/en ehtinyt tiputtaa kostutustippoja kuin satunnaisesti. Yllättäen huomasinkin etten enää tarvitse niitä. Eli vieläkin tulee kuivuuskohtauksia, mutta ne menevät ohi, kun sinnittelee 15min. Aamuisin silmät on kuin santapaperia, mutta tuo tunne menee ohi ilman tippoja. Joskus jos olen pitkään ollut ulkona, laitan Artelac-tipat silmiin. Minullakin voimakas miinusnäkö ennen, olen tyytyväinen leikkaustuloksiin.
Tämä ei välttämättä kaikilla auta, mutta kokeile!
Hei kaikille vastanneille ja iso kiitos rohkaisevista sanoista. Kävin Tampereen Mehiläisessä ja uskoisin sinänsä että leikkaus meni hyvin ja eikä siinä mitään. Tänään soitin kyseiseen paikkaan ja suosittelivat kyynelkanavien tulppausta. Aijon siihen mennä. Suosittelivat myös Vita-Pos kuuria, että laittaa vaikka tunnin välein sitä. Olen tuota kokeillutkin,mutta suttaa niin paljon näkökenttää että hylkäsin sen. Nyt täytyy kokeilla uudestaan.
Kiitos myös tuosta A-vitamiini vinkistä. Aijon kokeilla myös sitä.
Teen hoitotyötä sairaalassa ja siellä monesti niin kiireistä ettei millään ehtisi laittaa tippoja niin usein kuin tarvis.
Kysyisin teiltä muilta kuivasilmäisiltä, että onko teille tehty tuota kyynelkanavien tulppausta. Se kai auttaa joillekin ja joillekin ei. Ja sitten vielä, että miten ihmeessä pidätte psyykenne kunnossa ja mielialan korkealla? Minulla tuumaa voimat loppua aivan kokonaan.
Todellakin, jos tästä selvitään niin kyllä elämä on sitten ihanaa!! Tsemppiä teille muillekin ja aivan tippa silmässä luin teidän mukavia kommentteja. Kiitos.
Minulle tehtiin Lasik-leikkaus 7 vuotta sitten 22-vuotiaana (-2,25D:n myopia molemmissa silmissä), ja mulle jäi siitä pysyvä kuivasilmäisyys. Silmät oli kyllä todettu kuiviksi jo ennen leikkausta, mikä selitti sen, että piilarit eivät käyneet. En kuitenkaan joutunut käyttämään juurikaan tippoja ennen leikkausta, eli kuivasilmäisyyteni ei ollut vaikea-asteista kuten nyt on. Leikkauksen jälkeen silmätipat ovat sitten kuuluneet jokapäiväiseen elämääni. Minulla on kuivuus aiheuttanut muutoksia sarveiskalvoihinkin, mikä näkyy silmälääkärin tekemässä mikroskooppitutkimuksessa, kun silmiin laitetaan fluoreseiini-tippoja. Silloin väriaine tarttuu sarveiskalvon kuiviin, vaurioituneisiin kohtiin. Toinen silmä on vielä jostain syystä huomattavasti kuivempi kuin toinen. Minulla on nyt tulpattu silmistä sekä ylä- että alakyynelpisteet. Koin kyllä, että erityisesti alakyynelteiden tulppaus (suurin osa kyynelnesteestä poistuu silmistä alakyynelpisteiden kautta) auttoi minua, eli voin suositella sitä. Käytän Viscotearsia, Artelacia, Oftageliä yms. tippoja. Kaikkia on kokeiltu. Voiteista kuten Lacrilubesta en kyllä pidä yhtään, sillä ne suttaa näön erityisesti kuivemmasta silmästäni.
Lasik aiheuttaa kuivia silmiä, tämä on todettu lukuisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. Nyt jo USAssa Food and Drugs Administration tunnustaa, että lasikin aiheuttama kuivasilmäisyys voi olla myös pysyvää osalla leikatuista. Riskiryhmässä ovat ne, joilla on vähäinen kyyneleritys jo ennen operaatiota, kuten esim. minulla oli. Tutkimusten mukaan sarveiskalvon tuntuhermojen tiheys ei koskaan palaa sille tasolle mitä se oli ennen leikkausta. Minulle ei ainakaan ennen leikkausta tällaisesta mahdollisesta kroonisesta kuivasilmäisyydestä kerrottu ollenkaan.
Minä pärjään kyllä oireitteni kanssa mielestäni ihan hyvin, eli silmät eivät vaivaa mitenkään jatkuvasti ja elän ihan normaalia elämää. Näin kesällä on huomattavasti helpompaa kuin talvisaikana. Tiputtelen silmiin tippoja ehkä noin kolmen neljän tunnin välein, joskus kun teen intensiivisesti päätetyötä tai luen, tulee laitettua useamminkin. Valitettavasti huomattava kuivuus vaikuttaa kyllä kuivemman silmäni näköönkin, joka on suuren osan päivästä alentunut, eikä siihen aina auta tipatkaan. Onneksi sentään toisen silmän näkö on vakaa. Silmät on tutkittu huolellisesti, eikä niistä ole mitään muista silmäsairauksia löytynyt. Olen hakeutunut myös yleislääkärin kautta tutkimuksiin jonkin kyyneleritystä alentavan sairauden, kuten Sjögrenin syndrooman poissulkemiseksi silmälääkärin kehoituksesta. Verikokeita on otettu, mutta niissä ei ainakaan mitään ole löytynyt. Sylkirauhasbiopsiaa suukirurgi ei halunnut ottaa, koska minulla ei ole kuivan suun oireita (Sjögrenin syndrooman tavallinen oire kuivien silmien ohella). Aika sitten näyttää löytyykö minusta jokin sairaus, joka selittäisi tämän kuivasilmäisyyden. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tämä tuli valitettavasti lasikista, ja olisin kyllä harkinnut leikkausta muutamaan kertaan, jos olisin tiennyt että tällaista voi seurata.. Toki krooninen kuivasilmäisyys tulee varmasti vain pienehkölle prosentille leikatuista, kuten yleensä muutkin leikkauskomplikaatiot, mutta ei ole kivaa olla se, jonka kohdalle se sattuu..
Kertomuksesi on todella ikävä.
Mutta samalla erittäin tärkeää että kerrot siitä näin julkisilla keskustelupalstoilla, kiitos siitä.
Et siis tehnyt päätöstäsi kevyesti, punnitsit tarkkaan, silti kävi näin. Niin... eihän se sinun harkintasi riskejä vähennä.
On kovin surullista seurata näillä palstoilla kertomuksia, joissa leikkausta miettivät eivät todellakaan ymmärrä, että näön kanssa leikkiminen ei olemikään pikkuasia. Riskejä otetaan ihan tietoisesti. Jos nenän korjausleikkaus tms kauneusleikkaus menee pieleen, sen kanssa voi kuitenkin elää.
Muistakaa hyvät pikinäköiset ihmiset, että piilolasejakin voivat useimmat käyttää, jos olo tuntuu joskus "siansilmäiseltä".
Itse olen ollut ikäni voimakkaasti likinäköinen "siansilmäinen", eikä se ole elämän laatua tai niitä rakkaita ihmissuhteita haitannut. Nyt on jo muut murheet, kun näkö todella alkaa muista sairauksista johtuen mennä :(
Lääkärit askartelevat niin paljon turhien "ongelmien" parissa kun siitä on tullut bisnestä.
Sinulle en voi toivoa kuin jaksamista, toivottavasti aika kuitenkin tuo helpotusta tilanteeseesi, jonka tuskallisuuden kuvittelen hyvinkin ymmärtäväni.
Silmät... sielun peili.
Niin, riskit kyllä tiesin. En vain koskaan uskonut,että oireet voisivat olla näin kovat. On minulla tässä välillä ollut hieman parempia aikoja, jolloin silmät eivät koko ajan olleet niin rutikuivat ja pärjäsin suht hyvin (toki silmät vaivasivat silloinkin jonkin verran). Nyt taas on santapaperia silmissä.
En tiedä kuinka paljon stressi vaikuttaa silmien oireisiin, sillä stressilukemat ovat nyt huipussaan, SILMIEN takia. Ajattelen koko ajan, että jos vain silmät paranevat selviän kaikesta muusta elämässä. Ja jos ne eivät parane, en tiedä todella mitä teen...
Lääkäreissä ravaaminenkin tuntuu jotenkin turhalta, kun aina vain sanotaan että kyllä aika auttaa ja sen pitäisi loppua... Pitäisi ja pitäisi. Entä jos ei lopu??? Tuskin tässä sairauseläkkeelle vielä saa jäädä. Nytkin hakisin sairauslomaa, mutta rahat on niin vähissä, että opiskelijana on vaan pakko yrittää mennä töihin.
Nyt laitan Vita-Pos-voidetta 1-2h välein ja yritän sinnitellä.
oletko kokeillut kaikkia leamarketan neuvoja?
onko näkö nyt yhtä hyvä kuin ennen leikkausta paksujen rillien kanssa?
Kokeilussa on, saa nähdä. Tuota lääkettä en ole käyttänyt, täytyy kysyä silmälääkäriltä. Näkö on yhtä hyvä, jos ei hieman parempikin. Kuivuus ei mulla aiheuta silmissä punoitusta tai huononna näkökykyä päivän mittaan. Näkö siis stabiili, Luojan kiitos! Silmien tunne vaan aika kamala koko ajan. Nyt vaikuttaa flunssakin osatekijänä.. On tämä elämää.
Minä kävin lasikissa kaksi vuotta sitten. Se oli elämäni suurin virhe. Kovien oireiden takia olin kaksi kuukautta psykiatrisessa sairaalassa, vuoden sairaslomalla ja jo kaksi vuotta olen syönyt mielialalääkkeitä -kaikki typerän leikkauksen takia!! Voin kirjoitella tarkemmin, jos vielä luet näitä viestejä. Myös aikaisemmin olen kirjoitellut nimimerkillä odotteleva.
Hei, olisi kiinnostavaa tietää, millainen LiinaL:n ja nimimerkin painajaismaista/odotteleva tilanne nyt on. Itselläni femtolasikista on kaksi vuotta ja silmät kuivavat edelleen. Tähän asti olen tullut asian kanssa toimeen mutta haluaisin päästä silmätipoista jo eroon. Tiedän, että tilanteeni ei ole yhtä paha kuin esim. teillä kahdella tähän ketjuun kirjoittaneella, mutta haluaisin tietää, onko vielä toiveita silmien paranemisesta kokonaan ennalleen. Välillä jo jopa kaduttaa koko juttu, ei voi mitään. Hajottaa ajatus loppuelämän silmätippailusta :'(
Laserleikkauksessa silmän pintasolukkoon leikataan läppä joko laserilla tai käsin. Samalla leikkaantuu poikki silmän pintaan tulevat hermot jotka stimuloivat kyyneleritystä. Tämä äärimmäisen hienovarainen hermosto huolehtii silmien oikeasta kosteudesta. Kyynelneste on samalla eräs tärkeimmistä elementeistä näkemisessä. Epämukavuuden lisäksi kuivilla silmillä ei näe koskaan hyvin.
Yleensä poikki leikatut hermot paranevat leikkaamisen jälkeen sen verran hyvin että ne pystyvät huolehtimaan silmän oikeasta kosteudesta. Paranemista ei kuitenkaan voida ennen leikkausta ennustaa varmasti.
Valitettavasti kaikilla leikatuilla paraneminen ei tapahdu toivotulla tavalla jonka vuoksi silmät tarvitsevat pysyvästi jatkuvaa kostutushoitoa eikä hyvää näkömukavuutta voida enää palauttaa. Uusinta- ja korjausleikkauksissa hermojen poikki leikkaus toistetaan ja ennuste on jälleen huonompi.