Sitoutumiskammo

Toisena päivänä mietin, kuinka ihanaa olisi mennä naimisiin nuorena ja saada paljon lapsia. Mielessä siintää sellainen täydellinen ydinperhe. Ajatus siitä tekee minut onnelliseksi. Sellaisen voin joskus mahdollisesti saada, jos onni potkaisee.

Nyt minulla on poikaystävä. Olemme pitäneet yhtä vuoden ja heinäkuussa hän lähtee armeijaan. Molemmilla on varmasti mielessä pelko. Mitä jos rakkaus hiipuukin pitkän erossaolon aikana? Ensin tulee kova ikävä, sitten mieli rauhoittuu, eikä sitä edes huomaa, että toinen on poissa. Mieluiten ei näkisi toista edes silloin kun olisi mahdollisuus. Olisi helpompaa niin. Mitäs sitten armeijan jälkeen?

Jos suhteemme kestää erossaolon, on edessä yhteenmuutto ja uskoisin, että kihlat myös. Nyt minulla on mahdollisuus lopettaa suhde ja kokeilla siipiäni jossain toisessa suhteessa, mutta sitten kun muutamme yhteen, ero tuntuisi jo aivan liian isolta asialta pelkästään siksi, että jostain ehkä mahdollisesti saattaisikin löytyä joku parempi kumppani. Pitäisihän olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä haikailla olemattomia. Olenhan löytänyt rakkaani.

Jos sanoisin suhteelle hyvästit tässä vaiheessa, saattaisin katua tekoani myöhemmin. Poikaystäväni ei ottaisi minua takaisin, koska olisin jo kertonut syyn, miksi haluan erota. Voisi käydä niin, että jään kokonaan yksin ja ainoa rakastamani ihminen onkin mies, jonka jätin.
4418
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Itsellänikin on tunne, että jos päästän irti, niin löydänkö enää toista samanlaista? En - jokainen on ainutlaatuinen omalla tavallaan, mutta tulevaisuus tuo uusia tuulia. Nyt puhun ihastuksestani, en rakkaastani. Olen yrittänyt pitää kiinn hänestä jo ties kuinka kauan aikaa, mutta en tiedä onko hän edes huomannut minua, ja tunteitani.

En halua kertoa tunteistani hänelle sen takia, että hän voisi kyseisen teon jälkeen nähdä minut toisella tavalla. Luulen että hän ajattelee minua nyt vain iloiseksi, hiukan hiljaiseksi pojaksi. Jos menisin ja paljastaisin hänelle tunteeni minua kohtaan, kuinka kävisi? Millä tavalla hän sen jälkeen näkisi minut? Ehkä on vain parempi, että hän muistaa (Ja unohtaa aikanaan) minut sinä kivana, hiljaisena poikana, kuin että olin se poika, joka tuli epätoivoissaan pyytämään suhteenaloitusta hänen kanssaan.

Mutta en taas halua päästää hänestä irti, sillä pelkään että kadun sitä myöhemmin. Ehkä minä vielä kolmikymppisenäkin huokailen hiljaa yksiössäni, ja muistelen häntä. Hänellä on silloin jo oma perhe, kun taas minä olen jäänyt yksin.. Tai sitten saattaa käydä niin, että löydän jonkun toisen, mutta minulla onkin vielä tunteita tätä lukion aikaista neitosta kohtaan. Joka tapauksessa, koen tällaisen kovin uuvuttavaksi, ja haluaisin vain päästä pois tilanteesta, joka on vain tuntuu jatkuvan, ja junkaavan paikoillaan, eikä loppua näy..

Äänestä

Onhan hänellä lomat armeijasta.

Hyvin minunkin vanhempani kestivät eron kun isä oli armeijassa ja olenhan siitä todiste.

Äänestä

Armeija ei ole syy suhteen lopettamiseen. Tuohan olisi sinulta tosi törkeää jättää tämä tyyppi armeijan takia! :(

Äänestä
  • Teidän täytyy ymmärtää, että tytteli ei ole jättämässä poikaa ilkeyttään, vaan hän on epävarma tulevaisuudestaan; Onko suhde niin hyvällä maaperällä, että kestää puolen vuoden eron? Oletan, että te vastanneet ette ole vielä kokeneet armeijan tuomaa eroa - ymmärrätte kyllä sitten, kun aika koittaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tytteliii kirjoitti:

Toisena päivänä mietin, kuinka ihanaa olisi mennä naimisiin nuorena ja saada paljon lapsia. Mielessä siintää sellainen täydellinen ydinperhe. Ajatus siitä tekee minut onnelliseksi. Sellaisen voin joskus mahdollisesti saada, jos onni potkaisee.

Nyt minulla on poikaystävä. Olemme pitäneet yhtä vuoden ja heinäkuussa hän lähtee armeijaan. Molemmilla on varmasti mielessä pelko. Mitä jos rakkaus hiipuukin pitkän erossaolon aikana? Ensin tulee kova ikävä, sitten mieli rauhoittuu, eikä sitä edes huomaa, että toinen on poissa. Mieluiten ei näkisi toista edes silloin kun olisi mahdollisuus. Olisi helpompaa niin. Mitäs sitten armeijan jälkeen?

Jos suhteemme kestää erossaolon, on edessä yhteenmuutto ja uskoisin, että kihlat myös. Nyt minulla on mahdollisuus lopettaa suhde ja kokeilla siipiäni jossain toisessa suhteessa, mutta sitten kun muutamme yhteen, ero tuntuisi jo aivan liian isolta asialta pelkästään siksi, että jostain ehkä mahdollisesti saattaisikin löytyä joku parempi kumppani. Pitäisihän olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä haikailla olemattomia. Olenhan löytänyt rakkaani.

Jos sanoisin suhteelle hyvästit tässä vaiheessa, saattaisin katua tekoani myöhemmin. Poikaystäväni ei ottaisi minua takaisin, koska olisin jo kertonut syyn, miksi haluan erota. Voisi käydä niin, että jään kokonaan yksin ja ainoa rakastamani ihminen onkin mies, jonka jätin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu