Katselin päivän tv-ohjelmaa ja totesin sieltä tulevan jotain miehistä, jotka haluavat itselleen kastraation.
Se toi mieleen ajatuksia, jota olen jo vähän aikaa pyöritellyt mielessäni, kun olen lukenut uutisia sarjaraiskauksista, naisten tai jopa lasten vankina pitämisestä jopa vuosikausia. Täällä Suomessa toisin toistaiseksi vielä lyhyempiä aikoja, kuitenkin.
Kun tiedetään, että kaikkein ihmisten sukupuolivietti ja vastaavasti kyky sen hallintaan, johtuipa se sitten älystä tai muusta, ei ole yhteiskunnan kannalta turvallinen, olen ihmetellyt ongelman yksinkertaisen ratkaisun ohittamista.
Jossain yltiöinduvidualistisessa vaiheessa yhteiskunnan jäsenten suojelu kokonaan unohtui rikoksen tekijöiden suojelun nimissä.
Tässä valinnassa naiset ja lapset jäivät raiskaajien vapaaksi riistaksi, mitä tulee sen toimivien ehkäisykeinojen käyttöön.
Kastraatio rangaistuksena ja ehkäisykeinona toimii sitäpaitsi molempien parahaaksi. Vapauttaa raiskaajan haitallisesta impulssista ja uhrin joutumasta raiskauksen uhriksi.
Sitä, miksi kastraatiosta on rangaistuksena ja ehkäisykeinona luovuttu, sopii ihmetellä sekä sen ennalta estävän tehon vuoksi että siksi, ettei se estä rikollista , päin vastoin vapauttaa hänet toimimaan arvokkaana yhteiskunnan jäsenenä. Mihin hänellä muuten ei olisi edes ollut mahdollisuuksia.
Antiikin yhteiskunnassa kastraatit olivat täysiarvoisia yhteiskunnan jäseniä; monet jopa sen huipulla. Kuten vaikkapa sotapäällikkö Narses Bysantissa.
Se toi mieleen ajatuksia, jota olen jo vähän aikaa pyöritellyt mielessäni, kun olen lukenut uutisia sarjaraiskauksista, naisten tai jopa lasten vankina pitämisestä jopa vuosikausia. Täällä Suomessa toisin toistaiseksi vielä lyhyempiä aikoja, kuitenkin.
Kun tiedetään, että kaikkein ihmisten sukupuolivietti ja vastaavasti kyky sen hallintaan, johtuipa se sitten älystä tai muusta, ei ole yhteiskunnan kannalta turvallinen, olen ihmetellyt ongelman yksinkertaisen ratkaisun ohittamista.
Jossain yltiöinduvidualistisessa vaiheessa yhteiskunnan jäsenten suojelu kokonaan unohtui rikoksen tekijöiden suojelun nimissä.
Tässä valinnassa naiset ja lapset jäivät raiskaajien vapaaksi riistaksi, mitä tulee sen toimivien ehkäisykeinojen käyttöön.
Kastraatio rangaistuksena ja ehkäisykeinona toimii sitäpaitsi molempien parahaaksi. Vapauttaa raiskaajan haitallisesta impulssista ja uhrin joutumasta raiskauksen uhriksi.
Sitä, miksi kastraatiosta on rangaistuksena ja ehkäisykeinona luovuttu, sopii ihmetellä sekä sen ennalta estävän tehon vuoksi että siksi, ettei se estä rikollista , päin vastoin vapauttaa hänet toimimaan arvokkaana yhteiskunnan jäsenenä. Mihin hänellä muuten ei olisi edes ollut mahdollisuuksia.
Antiikin yhteiskunnassa kastraatit olivat täysiarvoisia yhteiskunnan jäseniä; monet jopa sen huipulla. Kuten vaikkapa sotapäällikkö Narses Bysantissa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta kastraatio ei poista mielihaluja.On olemassa mm ns kemiallinen kastraatio,siis lääkkeiden kanssa tehty.Tätä menetelmää kokeiltu mm USA ssa,todettu ettei toimi.Ihmisten ajatusmailmaa ne eivät muuta,eli ongelma ei katoa minnekkään.
Maalla aikanaan meillä oli hevosia ja oreilla oriiden halut tammojen perään. Mutta kyllä kastraatio vei ne täydellisesti. Samalla tavoin toimenpide vaikuttaa koiriin ja kissoihin.
Ja ainakin tähän asti on vaikuttanut myös ihmisiin.
radiosta selostusta siitä, kuinka monilla rikoksilla raiskauksesta pedofiliaan ja epäilemättä monilla muillakin on selvä biologinen tausta.
Oikeustiede nykyään kuitenkin käsittelee näitä rikostyyppejä kuitenkin ikään kuin tällaista yhteyttä ei olisi.
Mitä tästä seuraa? Ensinnäkin tarpeettomia kuluja yhteiskunnalle ja veronmaksajille.
Toisaalta tarpeettomia rangaistuksia, kärsimystä ja vankilavuosien aikana ja muutenkin tuhlattua elämää kyseisten rikosten tekijöille.
En sano edes rikollisille, koska pedofiili ei luullakseni halua olla pedofiili sen enempää kuin raiskaaja haluaa olla raiskaaja.
Miksi ihmeessä näitä rikosten syitä ei hoideta sillä tavoin kuin kuin muitakin sairauksia hoidetaan?
Jos ongelman syy on hallitsematon tai väärin suuntautunut sukupuolivietti, sen oikea hoito on luonnollisesti tämän vietin sammuttaminen ja paluu yhteiskuntaan eikä suinkaan vuosikausien tehoton säilyttäminen vankilassa.
Ja sen jälkeen odotetaan seuraavaa rikosta.
Puuttumatta sukupuolirikosten uhrien kärsimyksiin tai tekijöittenkään ongelmiin tai kärsimyksiin, kiinnittäisin huomiota asian taloudelliseen puoleen.
Kuinka paljon maksa yhteiskunnalle yksi vankeuspäivä toisaalta vangin ylläpitokustannuksina, toisaalta menetettynä työaikana.
Tai paljonko maksaa suhteellisen yksinkertainen leikkaus.
Maallikkona arvelen, että hoito olisi paljon halvempaa kuin vankeudesta aiheutuvat kustannukset. Uhrien mahdollisia hoitokustannuksia tässä edes arvioimatta.