mihin katosivat
yöhön hävinneet sanat
muste kirjeellä
kuivunut veri paperilla
johon niin kovasti uskoit
hautautuneena hiekkaan
paistaa valkoinen paperi kuunvalossa
mikään ei ole niin kuin ennen
ei mikään, mitä ajan hammas
ei vuosi vuodelta kalvaisi
yhä syvemälle
yöhön hävinneet sanat
muste kirjeellä
kuivunut veri paperilla
johon niin kovasti uskoit
hautautuneena hiekkaan
paistaa valkoinen paperi kuunvalossa
mikään ei ole niin kuin ennen
ei mikään, mitä ajan hammas
ei vuosi vuodelta kalvaisi
yhä syvemälle
Vastaukset 7
Vanhimmat
tämä on hyvin kaunis rakkausruno hyvin tunteikas ja aidolla tunteella kirjoitettu.Pidin tosi paljon tästä.Sydämelliset kiitokset sinulle!
Suloisen haikeasti kirjoitat katoavasta kirjeestäsi,joka on ollut niin rakas.Luulisi musteen kuitenkin säilyvän.
Inspiroituneena runostasi,kaivoin pari hyvin tärkeää kirjettä esille(muut paperit,päiväkirjat ym.tulikin heitettyä taannoin pois).
Hymyillen ja hyvällä mielellä luen niitä nyt.Ja pidän huolta ettei käy,niinkuin sinun kirjeellesi.
Tulet varmasti saamaan uusia lämpimiä kirjeitä.
Niinkuin teet sellaisia runojakin.
aistii sanoistasi, olet synkän ja surullisen tavoittanut. Vai lieneekö synkkyys vain minua, tosin sanat yöhön, veri, hautautuneena, kuunvalossa saavat kylmän hiipimään selkää pitkin.
Tunnontarkkaa lukijaa, siis minua, esti kaksoiskielto saamasta ihan ehjää lukukokemusta, muutoin pidin kovasti. kiits
tämä on taas Sinua, sitä totuttua riipovaa ja
yksinäisen sielun sanomaa joka melkeinpä satuttaa
sanomallaan.
* anna minun kestää
näiden hiljaisten öiden yksinäisyys
kadonneet sanat
joilla voisin tavoittaa vielä Sinut *
Kiitos Darkkis.
Koskettavaa on, on se.
Vaikuttava, mystinen.... pidin.
Mihinkähän ne kirjeet katoavatkaan!
sitä syntyy rivi jos toinenkin. Saatan pitää vähän taukoa kirjoittamisessa pian - kesä on tullut.
runostasi, mutta jättäisin sanan "paistaa" pois.