Maisema
kuin luomistyön
alussa
illan viimeiset
auringonsäteet
laskeutuneena maahan
ja minä avaan
lukossa olleen sydämeni
vastaanottamaan kesän
ja sinut
ystäväiseni
rakkaus tuskin
tulee ryminällä
se on vielä
pienen pieniä
värähtelyjä
talvenkalpeiden
ihojemme alla
kätesi
on lämmin
karhea
kuin rannan hiekka.
Jos tämä
on onnea
voin kerrankin
sanoa olevani
onnellinen
kukkivan pihlajan alla.
kuin luomistyön
alussa
illan viimeiset
auringonsäteet
laskeutuneena maahan
ja minä avaan
lukossa olleen sydämeni
vastaanottamaan kesän
ja sinut
ystäväiseni
rakkaus tuskin
tulee ryminällä
se on vielä
pienen pieniä
värähtelyjä
talvenkalpeiden
ihojemme alla
kätesi
on lämmin
karhea
kuin rannan hiekka.
Jos tämä
on onnea
voin kerrankin
sanoa olevani
onnellinen
kukkivan pihlajan alla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..runostasi. Hyvin voi tunnelmaan sulautua.
Kiitos lukuhetkestä : )
Kiva jos pidit. Kunhan jotain rustailin.
Kiitti kommentistasi.