Ethän satuta minua.
Älä vie järkeäni.
Jos annan palan.
Saanko lopun pitää.
Voinko kyyneleitä
vuodattaa.
Vai haluatko nekin
varastaa.
Etkö antaisi jo rauhaa.
Miksi minua joka
hetki kiusaat.
Ethän enempää
tuota tuskaa.
Ja satuta rintaa.
Miksi teet kaiken tämän.
Olethan minun sydän.
Älä vie järkeäni.
Jos annan palan.
Saanko lopun pitää.
Voinko kyyneleitä
vuodattaa.
Vai haluatko nekin
varastaa.
Etkö antaisi jo rauhaa.
Miksi minua joka
hetki kiusaat.
Ethän enempää
tuota tuskaa.
Ja satuta rintaa.
Miksi teet kaiken tämän.
Olethan minun sydän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen lukenut jokaisen runosi,
kaikista olisi vain pelkkää hyvää sanottavaa.
Tämä kyllä räjäytti potin nyt!
Hienoa, että kirjoitat joukossamme.
Kiitos tästä runosta.
Musta on ollut aina hieman outoa, että adrenaliinia tökätään suoraan sydämeen, kun arkeen tulee nostalginen piikki.
Sydämen täytyy olla aivan yliarvostettu lihas; onhan sen työkin ihan jumputtavaa ja paikoillaan junnaavaa purskuttelua ... vielä luuhäkissä - kuvittele?