kello paljastaa

ranteessa olevasta pääsi juuri loppumaan patteri. Ihme kumma, eihän tässä edes vanhene ilman uutta paristoa.

Nurkan seinustalla kukkuu käki tasatunnein. Olisi varma kesän merkki, mutta on valehtelija mokoma lintu. Tehnyt samaa pitkin talvea, en usko enää.

Ennen herrasmiehellä kuului olla komea vitja mahan yli "kellotaskuun". Ei sillä sitten väliä, oliko siellä minkäänlaista "taskunaurista" vai ei, mutta naisiin ne ketjut tehosivat :)

Enemmän kai paljastaa se, onko yleensä kelloa, sillä sellaisia on todella vähän tässä kiireisessä mualimassa. Enpä ole naisten huomannut kyttäilevän toistensa kelloja eli onko arvokaskin jne. Kuansi kello toki herättää ihaulua sinänsä, mutta että sillä ryhdyttäisiin arpomaan, minkälainen tuokin on...

Miehet sen sijaan tutkailevat toistensa kelloja. näin olen todennut elämäni miesten kanssa toistuvasti. Ainakin Rolexit ja muut yleellisyysmerkit tuntuvat herättävän enemmän kateutta miehissä kuin naisissa. Voi tietysti johtua siitäkin, että naiset eivät ehkä niin herkästi tunnista merkkejä nuimenomaan kelloissa, muuten kyllä.

No juu, siis aiheeseen. En usko väitteeseen eli että kello paljastaisi ihmisestä paljon ja paino on sanalla paljon. Jos kello yleensä on, se paljastaa, että ajan kulku kiinnostaa. Niin yksinkertaista tämä on.

Kello on asuste siinä missä vaikka kaulaliina minulle, ei sen enempää. Katselen mieluummin ihmistä. Hänen käyttäytymistään, pukeutumistaan kokonaisuutena, kielenkäyttöään ja tapoja sekä ilmeitä ja elekieltä. Ne kertovat jo paljon.

Ja kyllä minulla on kello. Ranteessa yleensä ja kaapissa pari kaulakelloa. Rolexeja ei ole eikä tule. Niin kelloon sidottu en ole,että elämä luhistuisi, jollei kello keiku mukana. Helteellä tai huvikseni saatan jättää sen kotiinkin.

Eikö tuo jo ole vähän vanhanaikaista. En ole käyttänyt kelloa vuosiin, tunnen useita muita jotka eivät myöskään käytä. Kännykässä on kello, autossa on, työpaikallani on käytävällä ja joka huoneessa, tietokoneessa näkyy aika, dvd:ssä, telkkarissa jne.
Kotona on monta, lähinnä mieheni harrastus, joukossa on pari lahjaksi saatua yksilöllistä kelloa.

Minun rannekelloni ainakin paljastaa, että ikänäkö vaivaa enkä viitsi kaivaa lukulaseja nähdäkseni aikaa. Mistään muusta kello ei kertone. :) Eli kelloni on aika isokokoinen urheilumallinen liikelahjana saatu Gul tummansinisellä tarrarannekkeella, eipä kovin naisellinen. Lipaston laatikossa on toinen yhtä suurikokoinen astetta naisellisempi rannekello, mutta siitä on paristo tällä hetkellä finito. Vuorotellen käytän, kun paristoja pitää uusia.

Nämä kellojutut ovat ihan miesten heiniä. Pidän kelloa vain ollakseni tietoinen ajasta. Pelkkä tarvekalu. mutta samaten mielestäni autonkin merkki on samantekevä, kunhan vain kulkee yskimättä eikä päästä sadetta niskaan. No, eipä siis ole autoa eikä ajokorttiakaan. Huoleton on hevoseton ihminen, sanotaan. :)

kotona on kolme seinäkelloa, kännykkä ja tietokone näyttävät ajan kulun. Ainoa paikka, missä kello olisi hyvä olemassa, on teatteri. Olen huomannut, että yleisillä paikoilla on paljon vähemmän kelloja kuin vähän aikaa sitten.

Minusta ihmisen käyttämät kengät kertovat enemmän
ja niiden ulkoinen kunto. Kello on minusta käsityön taidonnäyte osaavan ihmisen työnjälki.
Joten minulle kello kertoo enemmän tekiästään.

on ranteessani, jotta näen ajan. Pieniä koru-ja tavallisia naistenkelloja löytyy, mutta niitä en käytä. Olisi vaivalloista kaivaa silmälasit esiin joka kerran, kun haluaa tietää ajan. Kotona olen usein ilman rannekelloa, koska kaikissa huoneissa on kelloja. makuuhuoneen kelloradiossa on isot punaiset numerot, näkee herätessään onko vielä yö vai joko voisi nousta. Kännykän näytän nykyisin unohtavan aika usein kotiin enkä muutenkaan käytä sitä ajan katsomiseen, kun siinä on liian pienet numerot.
Ihan ilman tietoa ajasta en oikein osaa edelleenkään olla, vaikka olen ollut jo useita vuosia eläkkeellä.

ei yhtään käytössä. Laatikossa ovat. On isoja on korukelloo on sporttista tyyliä. mitä sitten paljastaakin. Kehon kieli on kuitenkin niin voimakasta että se paljastaa eniten ihmisestä.

Kesäkelloni on aika suuritauluinen, jossa on kauniita kukkakuvioita. Ranneke on valkoinen.

Kotona paikat täynnä ajannäyttäjiä, kun lähes kaikissa vimpaimissa on oma kellonsa. Toki on seinäkelloja, ja herätyskellojakin.

Liikekumppani lahjoitti lomakellon. Se oli puolen sentin paksuinen siivu viiden sentin paksuisesta kapulasta. Numerot oli, muttei viisareita.

Nahkaremmit, millä sen sai ranteeseen. Loma sujui lokosesti. :)

Se vasta paljastaakin. Salaisuuksia on vaikea pitää. ;D

Miten kello muka paljastaisi yhtään mitään? Ihan yhtä hyvin voisin sanoa jollekin, että kerro minulle, mitä näet, niin minä kerron, millainen olet.
Tyhjää hourua.