"Kuule, jos lapset olisivat hyväksyneet
jonkun niistä isänsä naisista, niin olisin taatusti poistunut taka-alalle. Niin syvästi minua ei loukata. En salli edes sitä että minun läheisiäni loukattaisiin. Sen tähden en antanut lasten tavata isän naisia, ettei siitä synnyt sellaista sekamelskaa mitä täälläkin on saanut lukea. Isä on saanut lapsia tavata jos itse sitä on halunnut, mutta eipä ole miestä näkynyt.
Mihin minua sitten enää tarvii? Jos äiti ei riitä, niin sitten en riitä, mutta niin ei ole käynyt onneksi. En jakaisi lapsiani kenenkään vieraan naisen kanssa. Joko ne tai minä. Onneksi se olin minä. "
KÄDET PYSTYYN KETKÄ OVAT SAMAA MIELTÄ KIRJOITTAJAN KANSSA
jonkun niistä isänsä naisista, niin olisin taatusti poistunut taka-alalle. Niin syvästi minua ei loukata. En salli edes sitä että minun läheisiäni loukattaisiin. Sen tähden en antanut lasten tavata isän naisia, ettei siitä synnyt sellaista sekamelskaa mitä täälläkin on saanut lukea. Isä on saanut lapsia tavata jos itse sitä on halunnut, mutta eipä ole miestä näkynyt.
Mihin minua sitten enää tarvii? Jos äiti ei riitä, niin sitten en riitä, mutta niin ei ole käynyt onneksi. En jakaisi lapsiani kenenkään vieraan naisen kanssa. Joko ne tai minä. Onneksi se olin minä. "
KÄDET PYSTYYN KETKÄ OVAT SAMAA MIELTÄ KIRJOITTAJAN KANSSA
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tietysti jotain "hänen" kirjoittamistaan teksteistä en allekirjoita. Meillä oma tilanteemme.
olen samaa mieltä kuten tässä : "En salli edes sitä että minun läheisiäni loukattaisiin. Sen tähden en antanut lasten tavata isän naisia, ettei siitä synnyt sellaista sekamelskaa mitä täälläkin on saanut lukea"
Mutta nämä menee jo ohi ymmärryksen: "Kuule, jos lapset olisivat hyväksyneet
jonkun niistä isänsä naisista, niin olisin taatusti poistunut taka-alalle. Niin syvästi minua ei loukata"
Ja
"Mihin minua sitten enää tarvii? Jos äiti ei riitä, niin sitten en riitä, mutta niin ei ole käynyt onneksi. En jakaisi lapsiani kenenkään vieraan naisen kanssa. Joko ne tai minä. Onneksi se olin minä. "
Eli en edelleen ymmärrä tätä, olen mieheni lapsen äitipuoli, en pyri lasta saamaan itselleni , mutta olen muodostanut siteen tähän lapseen, eikä lapsen äiti koe näin kuten kirjoittaja, myös omieni lasten isällä on uusipuoliso ja lapseni pitävät hänestä, silti en koe häntä uhkana äitiydelleni, siis ihan oikeasti!
kyllä!
Heh! Kamalaa se nyt olisi, jos ei itsensä kanssa olisi samaa mieltä.
älä täällä sekoile!
tuon alkuperäisen tekstin.
Tämä palsta on täysin tuon lainaamasi kirjoittajan hallinnassa. HÄN sanelee, mitä täällä puhutaan ja mistä. Hän purkaa näin omia hylätyksi tulemisen tuntojaan, ja kovasti häntä täällä kannustetaan ja ymmärretään.
Tästä voi vain päätellä, että suurin osa kirjoittajista taitaa olla exiä, jotka jollakin tasolla tunnistavat tarinan.
Itse olen lapseton, ensimmäisessä avioliitossani ja hoidan aika ajoin mieheni lasta. En löydä tältä palstalta rakentavaa keskustelua, ymmärrystä enkä vertaistukea. Nimitys "uusperheet" on täten täysin harhaanjohtava.
Huomaan, että rakentavat keskustelijat loistavat jo poissaolollaan – noudatan heidän esimerkkiään ja menen nauttimaan kesästä.
Jaksamista palstan kuningattaren terapoinnissa! Muistakaa laittaa toppausta otsaan, sillä pään seinään lyöminen alkaa pidemmän päälle sattua. Hyvää kesää kaikille.
aloituksella mutta sanoisin että aikasmoisen ihmisjoukon kesken olen minäkin joutunut lapseni jakamaan..nuorimmainen oli aikoinaan perhepäivähoidossa(vieraan naisen seurassa),sittemmin päiväkodissa(useammankin vieraan naisen hoidossa),myöhemmin koulussa(vieraiden miesten ja naisten seurassa)...lisäksi ovat isänsä vaimon seurassa olleet(joka alussa oli siis se vieras nainen)..naapurin tätikin oli alussa se vieras nainen.
Tarkoitan vain sitä että emme me tee lapsia itseämme varten,vaan kasvattaaksemme heitä maailmaa,että saisivat parhaat mahdolliset eväät tulevaan.
He joutuvat tekemisiin monenlaisten ihmisten kanssa,ja toivoakseni erottavat jyvät akanoista..mutta se jää heidän omaksi valinnakseen.
Ei vanhemmuus tarkoita sitä että alamme opettamaan lapselle siten että on väärin rakastaa/rakastua..tai valita ystävämme vain "vanhempien"mielen mukaan.
tämä onkin poimittu keskustelusta olen äiti=ÄITI keskustelusta
kyseinen kirjoittelijan jutut vaan tuntuvat niin hölmöiltä ja olen sun kanssasi samaa mieltä mutta silti, enhän minä koe sitä uhkana jos lasteni isällä on uusi puoliso, muuten menevät huomenna naimisiinkin. ihan kiva jos lapseni tykkäävät hänestä, enkä koe häntä uhkana mitenkään, mutta vieras on kyllä vieras jos antaa lapsen tutustua isän elämässä oleviin ihmisiin niin kenties vieras tuleekin tutuksi ja muodostaa jonkinlaisen siteen kyseiseen ihmiseen.
Tuolla äsken tytärpuoleni kaatui pyörällä ja verta tuli, olisko mun pitäny olla noteeraamatta tätä koska kyseessä ei ole minun lapseni, olisiko pitäny herättää mies joka tuli aamulla yötöistä että tules laittaa laastari lapsesi polveen, eihän tuo minulle kuulu. Tätähän mieltä tämä kirjoittaja on, mitään sidettä ei saisi isän uusiin naisiin muodostaa, no eksänä en halua että lapseni tutustuvat jatkuviin äitipuoli ehdokkaisiin, siinäö olen samaa mieltä mutta jos löytyy se 1 vain...että silleen
opettaa kantamaan vastuuta lähimmäisistään, perheestään. Olla esimerkkinä. Nykypäivänä perhe ei merkitse mitään vaihtuvine kumppaneineen ja lapsineen. Tuloksena avioeroja ja rikkinäisiä onnettomia perheitä. Tällainen esimerkki omille lapsilleni en halua olla, enkä tällaista mallia tule opettamaan. uskottomuus on väärin, alhaista ja petollista. se satuttaa perhettä liikaa, ei vain ja ainoastaan sitä vanhempaa.
tilanne kuten meillä:
miehen puoliso jätti miehen, minä jätin omani 8kk tuon jälkeen, löysimme toisemme, mitään pettämistä ei ole ollut, minulla on vain 1 mies eroni jälkeen, eli nykyinen aviomieheni, minä olen myös ensimmäinen mieheni oman eron jälkeen joten monta naikkosta ei ole ollut kyseessä, olemme perhe, olemme pitäneet yhtä jo monta vuotta??? ja silti jos minun miehelläni olisi tuonkaltainen ex kuten kirjoittaja niin mieheni ei saisi omaa lastansa nähdä koska on naimisissa minun kanssani, vaikkei niitä naikkosia ole ollut, vain minä
etsittiin syyllistä(joskus yksityisetsivänkin voimin)..mutta tänä päivänä sillä ei ole väliä kuka petti/tai teki mitä,jos ero tulee.eikä kai niitä eron jälkeen olleita hetkellisiä suhteitakaan mitenkään "lasketa"/eivätkä ne ihmisen arvoa alenna?
Harmillisiahan erot ovat,enkä toivoisi kenenkään kohdalle sellaista tulevan.Ainakin pitäisi yrittää rakentaa hyvä ja vahva parisuhde, joka kestäisi kaikki houkutukset ja mahdolliset vastoinkäymiset.
Tokihan lapsille pitää selvittää oikean ja väärän ero,ja ne perusasiat että uskollisuus on hyve kaikessa..myös niissä ystävyys suhteissa.
Mietin tuossa että vaikka uusperheen muodostamisen alussa joitain konflikteja niiden ex-puolioiden kanssa olisikin(ne jättäneet ex-puolisot kun saattavat useinkin vihoitella/tai ilkeillä),niin kyllä ne jossain vaiheessa ymmärtävät lopettaa..etenkin jos niitä ilkeilyjä ei mitenkään noteeraa;)
tämän kirjoittajan toteamus että jos hänen lapsensa sattuisivat tykkäämään isänsä uudesta puolisosta niin silloin kirjoittaja väistyy sivuun, en ymmärrä sitä mikä äitiyden menetys se on jos lapsi sattuu tykkäämään isin uudesta puolisosta
tällä hetkellä omat lapseni ovat isänsä häissä, mihin myös isän uusi puoliso halusit lapset mukaan, en koe sitä itselleni uhkaavana ollenkaan
hei kamoon, voitko jo lopettaa?
???