MITEN AIKA RIITTÄÄ??

Eli silloin kun vauva nukkuu, saa hyvin siivottua. Lisäksi vauva on tosi omatoiminen ja viihtyy itsekseen omissa puuhissa, jolloin minä saan siinä siivoiltua samassa. Vielä: vauva on hyvin kiinnostunut mm. imurista, luutusta ja pesukoneista, joten osallistuu jopa omalla tavallaan siivoukseen. Näin sitä jo pienestä pitäen opitaan puhtaana pidon taidot :)

on meilläkin tosi kiltti ja omatoiminen vauva ja aina nukkunut tosi pitkät päiväunet mutta silti..

päätinpä vielä lisätä hommia jotka on aina tekemättä ja ahdistavat:D miten muilla??
-hellan ja uunin pesu
-jääkaapin sulatus ja pesu
-haravointi(isopiha syksyllä)
-saunan ja pesuhuoneen pesu
-vessan perusteellisempi pesu
-terassien siivous(ällöttää nytkin 1000kg siitepölyä lattioilla)

jnejne,,miks ei vaan kerkee? vai oonko tulossa hulluks? ylineuroottinen kenties? ois niin ihanaa kun koko kämppä ja sen ulkopuoli kiiltäis samaan aikaan puhtauttaan, eihän se mahollista oo että kaikki paikat olis samaan aikaan siisteinä,jonnekkin kun lopetat niin saat jo alottaa alusta sieltä mistä alotit:D

meillä mies yrittäjä, ja 24/7 päivystää. Vapaat hetket istuu toimistolla netissä kattelemassa autoja, kavereiden kanssa kahvilla, viikonloppuna jos ei töissä, niin ravintolassa tai prätkäilemässä, tai laskuvarjohyppäämässä tms "omaa kivaa hänelle". Aina on jotain muuta, kuin perhe. Näin on ollut alusta asti, ja mies on sentään kolmikymppinen eli ei mikään teini.. Minä imuroin ehkä kerran viikossa, joka toinen pv kokkaan, joka pv pesen pyykit(joskus pari satsia) ja tiskaan. Laskin, että vuorokaudesta menee noin 5 tuntia pikkukaverin(7kk) syöttöihin ja vaipanvaihtoihin. Välissä leikitään ja siinä vaiheessa kun poika nukahtaa (nukkuu yhteensä ehkä tunnin verran päikkäreitä), ehdin ehkä laittaa ruoan ja ehkä jopa syödäkin.(unta saan ehkä 6 tuntia vuorokaudessa, isä ei ole koskaan esim herännyt syöttämään). Poika kaipaa aika paljon viihdytystä. Ja herää jos alan siivoilemaan, niin että vähän enempi ääntä lähtee, ja taas joudutaan viihdyttämään. Eli meillä on kämppä useastikin levällään tavaraa ja leluja, vaatteita pitkin poikin kun kaikki tekemiset jää aina kesken.Huomaan, että minusta on tullut paljon hajamielisempikin. Eli meillä on siis useimmiten sekaista ja se itseänikin häiritsee, mutta olen ottanut sen asenteen, että teen, minkä kerkeän ja jaksan(kodissa kaksi kerrosta ja 180 neliötä), kunpa vielä miehenikin välillä tajuaisi antaa auttavaa kättänsä joko siivoukseen tai lapsenhoitoon, niin ehkä asiat olisivat paremmin. Sen sijaan saan huutoa ja sättimistä vähän väliä... Jos haluan järjestää suuremman siivouksen, se onnistuu ehkä parin kuukauden välein, jos saan äitini lapsenvahdiksi, mutta ikkunoita en kyllä pese, saa ukko maksaa ammattilaiselle siitä, kun kerran pitää koko ajan olla "tienaamassa". Niin ja en tee mitään pihatöitä. Mies ajaa nurmikon parin viikon välein, eipä pihallamme muuta hoidettavaa olekaan... Vielä kun joskus jonain päivänä pääsisi ilman lasta johonkin liikenteeseen... Tai saisi edes yhden aamun nukkua niin pitkään kun sielu sietää...

Aika vain ei kertakaikkiaan riitä. Pitäs... Pitäs... Pitäs... Lista tekemättömistä ja aikaa oottavista kotitöistä on piiiiitkä.

Otan ilon pienistä asioista. Kuten siitä kun kaikki ihastelevat lastani kuin on tyytyväinen, iloinen ja pirteä poika.

Olen alkanut tylyksi niin kohtaan jotka katsovat pitkään pursuavaa tiskipöytää, pyykkivuoria tai mainoslehti kasaa. Muutamalle olen sanonut että jos sekamelska ei kelpaa niin tiedät kyllä missä on siivouskaappi. Sieltä ole hyvä ja hae luutua tai mitä sitten haluatkin käyttää.

Jos käy niin että sinulla on vieraita jotka selvästi katsovat nenänvartta pitkin asuntoasi ja samaan aikaan alkaa lapsesi itkemään. Hae imuri, laita se päälle ja kysy kumman se vieras hoitaisi ensin, imuroinnin vai lapsen. Pitäisi tehota.

Minulla täällä lisänä kolme kissaa ja iso koira. Nyt kun lapseni 7kk on alkanut olemaan lattialla, olen laittanut joka aamupäiväisen imuroinnin kotitöiden etusijalle. Pyykit ja tiskit ja.. ja.. ja... oottakoon. Ensin imuroin jotta lapsi pääsee lattialle ja minä saan istahtaa muutaman minuutin kahvikupin kanssa. Siis edellyttäen että olen kerennyt pojan hoidolta kahvinkeitintä huomioimaan. Mutta olihan meillä lattioilla "hienot" villakoirat vielä muutama kuukausi sitten, kun imuroin kahden viikon välein.

Isomman siivouksen olen tehnyt noin vuosi sitten. Keskiraskauden aikaan. Lapseni meinasi tulla kolme kuukautta etuajassa ja sitten tehtiin keisarinleikkaus. Joten siinä meni jo puolisen vuotta kun en saanut tehdä mitään. Ja sitten olikin jo pojan vuoro, nivustyrä. Ja kun poika ei saanut kovasti itkeä niin sylivauvahan siitä sitten tuli. Ikkunat olen pyyhkäissyt vain sisäpinnalta sen jälkeen, kaikki hämisten seitit kyllä oottaa.

Eilen juuri katsoin kuinka komeasti nokkoset kasvaa mansikkapenkissäni. Olkoon. Ehkä sitten ensi kesänä. Samoin kukkapenkit rehottaa, onneksi edelliset talon omistajat olivat laittaneet monivuotista kukkaa, kyllä sieltä kukkapenkistä jotain muutakin kuin nokkosta kasvaa.

Poika nukkuu nykyään kahdet päikkärit. Toisen ajan aina pyhitän itselleni. Eli tietokone ja kahvia. Tai koiran harjausta, joka sekin on minulle hermolomaa.

Mies meillä ei juuri kotitöihin osallistu. Se huolehtii talon lämmityksestä, puuta kuluu. Kyllä se joskus ottaa pojan hoitoon jotta pääsen käymään lomalla = kaupassa yksin. Jippii.

Jaksamista teille kaikille. Poika juuri heräämässä.

...siisteydestä pitäviä! Ja ihan samalla tavalla minuakin ahdistaa, kun pölyä on joka paikassa, partsi houkuttelemattoman tomuinen, komerot pullistelevat jne. eikä ole aikaa niiden setvimiselle, vaikka ihana isi osallistuu lapsen hoitoon ja auttaa tosi paljon kaikessa.

Kasvatamme ja opetamme lapsiamme tulevina vuosina monin eri tavoin ja samalla siinä on oppimisen paikka myös itsellekin. Eiköhän meille aikuisille opetuksista oleellisimpia ole TÄRKEYSJÄRJESTYKSEN oppiminen ja kärsivällisyyden kasvattaminen :)

Eli vastaus: jätän tekemättä kun en ehdi ja nukkuakin pitää, että jaksan hoitaa lastani.

Itse henkilökohtaisesti en tuhlaa aikaani moisen turhanpäiväisyyden murehtimiseen - nautin täysillä siitä että lapset on pieniä!
minulla on 9kk ikäiset kaksoset, vauva-aika on niin lyhyt että miksi murehtia villakoiria???