Miksi poikasia?

Miksi kaikki kieltää poikasten teettämisen??
Musta se on aivan kaikkien OMA ASIA, että
teettääkö poikasia!! Miten kellään sitten voi
olla lemmikkiä, jos ei kukaan teetä poikasia?
Mullaki on neljä gerbiiliä, kaikki naaraita.
Kaverini, 12v (nyt tosin 13v) kasvatti poikueen,
poikueita sillä on tullut jo jotain viisi nyt
tähän päivään mennessä. Miksi ei saisi teettää
poikasia? Kyllä ymmärrän, että kaikki ei tiedä
että miten edes koko lajia hoidetaan tai että
poikasista ei ole mitään tietoa, mutta miksi
kaikki luulee, ettei tiedä tarpeeksi? Mistä sen
tietää, vaikka tietäis paremmin kuin esim. se,
joka on sanonut ettei tiedä tarpeeksi. Minäkin
aion astuttaa naaras gerbiilini viikon päästä, ja
olen lukenut KAIKKI tiedot poikasista, ja
mahdolliset taudit, joita voi poikasille tulla.
Siis sieltä aina mistä olen löytänyt!! Olen aina
netissä istuessani kerännyt lisää tietoa päähäni,
enkä tehnyt oikeastaan muuta netissä... Mutta
toki ihmettelen myös sitä, että jos on tarpeeksi
hyvä syy ja kaikki että tietää paljon poikasista
ja niiden teettämisestä, niin miksi kysellään
niistä niin paljon. Siis tarkoitan sitä, että jos
kysyy että kannattaisko teettää, senhän tietää
silloin itsekkin. Minä aion siksi nyt kesällä
teettää poikueen, sillä on aikaa. Muulloin aika
kuluu kouluun, jolloin en ole päivisin kotona. No
nyt musta saattoi saada vähän väärän käsityksen,
että millainen olen. En yleensäkään ole
tällainen, joka mäkättää ja puhuu itsestä vaan
jotain tai jotain vastaavaa. Anteeksi nyt vaan,
mulla on tänään muutenkin vähän huono päivä...
Tämä oli siis MINUN mielipiteeni... Tai jos sitä
voi mielipiteeksi sanoa... No kuitenki! ;)

Minä EN anna/myy kasvattejani eläinkauppaan! Myyn
ne itse, tai jos ei kaikille löydy uutta kotia,
niin aina ne voi jäädä tänne minunkin luokse. ;)
Ja niin vielä että tämä on keskellä ei mitään,
mutta kohtuullisen iso paikka kuitenkin, jossa ei
ole kovin paljoa gerbiili-harrastajia, niin ois
kiva kans jos täälläkin olisi enemmän gerba-
harrastajia, kuin 2-5.

Minä hankin tietoa hamsterin lisääntymisestä,
poikasten hoidosta yms. yms. yms. noin vuoden
ennen kuin lopulta sitten tehtiin kaverin kanssa
se ratkaisu että hänen komea uroonsa tuli
treffaamaan meidän söpöläistä. Teetin läheisessä
akvaarioliikkeessä ISON terraarion (entisten
lisäksi) ja olen jatkuvasti yhteydessä joihinkin
kasvattajiin (varsinkin jos jokin askarruttaa). 2
poikasta "joutui" eläinkauppaan, tosin en oikein
jaksa uskoa että ne joutuisivat käärmeen ruuaksi;
kaupassa jyrsijäosastoa hoitava ihminen on
hamsterin kasvattaja ja rakastaa otuksia
itsekkin. (Sekä ko. poikasten isän kasvattaja) Ei
sillä, yllätyksiä on tullut silti vaikka
kuvittelin hyvin varustautuneeni.. Esim. häkkejä
piti ostaa lisää (vieläkin), ja se miten paljon
niin pienet otukset SYÖvät tuoreruokaa oli
yllätys.. (Vaikka mikäs sen mukavampaa,
ruokkiminenhan on useimmiten lemmikin kanssa se
mukavin "harrastus"). Ja MIKSI niitä poikasia
tuli.. no öö.. Ehkä siksi että nämä molemmat
vanhemmat ovat terveitä ja uskomattoman
hyväluonteisia lemmikkejä, totesimme että näiden
poikasista voisi tulla mukavia "kokoperheen
lemmikkejä". Ja niin tulikin. (Lisäksi poikaset
kantavat värejä jotka ovat useiden kasvattajien
mieleen)

Ja onko sinulla ollut sellaista lemmikkiä lapsena
johon olet kiintynyt ihan pirusti, sitten ikä on
alkanut painaa ja toivoit että voisit saada edes
rakkaan lemmikkisi jälkeläisen elämää jatkamaan?
Monelle näin käy, se on jopa yleistä, ja jotkut
tosiaan tekevät/tuottavat (miten sen nyt
ilmaisisi) niitä poikasia. Esim. hamsterihan on
tosi lyhytikäinen (2-3v) ja naaraan paras ikä
saada poikasia on 4-8kk.. Toisinsanoen jos
rakkaalla otuksella haluaa poikasia niin poikue
tulee noin puolen vuoden välein ;) Ehkä tästä
syystä moni pitääkin mieluummin uroksen jolle saa
hankittua tyttöystävän sitten vähän
myöhemmälläkin ikää ;D

Mutta tosiaan olen samaa mieltä että ihan
harkitsemattomasti ei kannata poikasia alkaa
puuhata. Ja rahanmeno voi olla yllättävää
varsinkin ensimmäisen poikueen kohdalla
(toinenhan ei nyt enää olisi ongelma kun
varusteita löytyy..) "jopa" pienillä eläimillä.
Ja tietenkin pitää vähän ajatella ettei teetä
poikasia esim. hamsterilla jolla on perinnöllinen
knikki tai muu vastaava sairaus.

ihan kuin olisit lukenut ajatukseni :)
mun mielestä on kans törkeetä, et teetetään
pentue ja sit roudataan eläinkauppaan ne loput,
joita ei itse haluttu tai joita joku kaveri ei
suostunut ottamaan. itse teetin gerbuillani
pentueen (tyhmä kun olin) noin 2 vuotta sitten.
gerbut olivat black ja agouti eli ei mikään
suositeltava yhdistelmä. meille pentueesta jäi 2
naarasta ja loput vietiin eläinkauppaan :(
kuitenkin toinen näistä meille jääneistä
naaraista osottautui hienoksi lajinsa edustajaksi
näyttelyissä :) sille en kuitenkaan teettänyt
pentuja ollenkaan, koska en halunnut rasittaa
sitä liikaa. hieman myöhemmin ostin eläinkaupasta
kaksi vanhaa gerbiiliä, jotka yllätykseksi
tekivätkin pentueen. no tämä suloinen pesue jäi
kokonaisuudessaan meille (3 kappaletta) koska
niistä ei raskittu luopua :)
tuosta pentueesta yksi pentu on myöskin hyvin
näyttelyissä pärjäävä yksilö, jolle en myöskään
aijo koskaan teettää pentuja.
itseasiassa olen päättänyt, etten turhaan teetä
pentuja otuksillani. ovathan nekin eläviä
olentoja, eivätkä mitään pentukoneita. enkä
myöskään koskaan veisi mitään elävää olentoa
eläinkauppaan myytäväksi.
toivon todella, että ihmiset lopettaisivat
teettämästä turhaan pentuja lemmikeillään.
ja jos niitä pentuja on ihan ihan ihan pakko
teettää niin katsoisivat edes, että
väriyhdistelmät ja turkkimuunnokset on
sallittuja. vasta kuulin surullisen jutun eräästä
ihmisestä, joka oli teettänyt rotillaan pentuja
(rex rex) ja tuloksena oli pesueellinen kaljuja
poikasia. :(
</valitus>

Itse olen suunitellut pitkään teettäväni hamsteri
naaraalleni poikaset. Syy että miksi sen teen on
siinä että haluan tutustua eläimiin ihan kaikilta
tahoilta. Sitäpaitsi eläimillä on tällöin
mahdollisuus noudattaa luontaista "systeemiä" ja
toteuttaa olemassaolon tarkoituksen, eli jatkaa
sukua. Vastustan poikasten teettämistä jos niille
ei ole muuta tarkoitusta kuin ihailla poikasvaihe
ja sen jälkeen kiikuttaa eläinkauppaan.

Mutta jos on perehtynyt asiaan lukemalla, on
varma että kaikille löytyy hyvä koti ja pyrkii
mahdollisimman kannattavaan ja hyvään tulokseen
on poikasten teettäminen ihan hyvä asia.

Emoa ei tietenkään saa rasittaa, sillä järkikin
sanoo että se on terveydelle vaarallista.

On surullista, että ihmiset teettävät eläimillään
poikasia asiaan sen kummemmin perehtymättä. Hyvin
useinhan on niin, että poikue teetetään, koska
halutaan seurata poikasten kehitystä. Ja ihanaahan
se on, ei sitä voi kieltää.

Tässä viestiketjussa on hyvin tullut ilmi,
minkälaisia ongelmia ja epäkohtia poikasten
teettämisessä voi ilmetä. Toivottavasti tekstit
saavat poikueita suunnittelevat ihmiset miettimään
hanketta vielä uudestaan. Eräs asia on kuitenkin,
johon soisin kaikkien vielä kiinnittävän
huomionsa: maailma on pullollaan kodittomia
eläimiä (myös jyrsijöitä), ja voisi olla paljon
parempi teko antaa jollekin sellaiselle eläimelle
koti, kuin tuottaa niitä poikasia lisää. Itse olen
aikaisemmin kasvattanut rottia ja hamstereita,
mutta nykyään pidän rottia "vain" lemmikeinä, ja
juuri edellä mainitusta syystä en teetä
eläimilläni poikueita, vaikka tietysti kiusaus on
joskus suurikin: kuten joku jo tuossa mainitsikin,
olisihan ihanaa saada oman lemmikkinsä
jälkikasvua!

Poikasten teettäminen ja kasvatus ei tietenkään
aina ole tuomittavaa! Koska poikasia kuitenkin
aina teetetään, on parempi, että sen tekee
sellainen henkilö, joka tuntee lajinsa ja on
muutenkin perehtynyt eläinten kasvatukseen. Ja
vielä haluaisin muistuttaa, että eläinten
kasvattaminen on aina aikuisten puuhaa! Mitenkään
väheksymättä lapsia ja heidän taitojaan ja
tietojaan, kasvatus kuitenkin on niin vastuullista
toimintaa, että en soisi lasten sitä harjoittavan.
Tai jos lapsi (tarkoitan tietysti jo vähän isompaa
lasta) teettää eläimelleen poikueen, on ainakin
toisen vanhemman oltava puuhassa mukana ja
perehtynyt asiaan.

Omalla gerbsu naaraallani on pentue tällähetkellä
ja syy miksi teetin kyseisin pentueen on seuraava:
Ostin viimevuonna eläinkaupasta kaksi gerbu
naarasta, joista toinen kuoli jo seuraavana
päivänä (syytä en tiedä). En löytänyt mistään
läheltä toista poikasta gerbuni kaveriksi ja
eläinkauppiaskin kertoili ettei gerbsujen
totuttaminen uuteen kämppikseen onnistunut
läheskään aina, niinpä päätin odottaa että gerbu
täyttäisi viisi kuukautta, jolloin teettäisin
sillä pennut joista pari jäisi emon kaveriksi.
Suunnittelu vaiheessa poikasille ei ollut
katsottu valmiiksi koteja, mutta kotoa löytyy
kaksi tyhjää terraariota häkki ja pelkästään
emon terraarioon mahtuisi seitsemän gerbua, eli
jos koteja ei heti löydy niin poikaset ei
suinkaan päädy eläinkauppaan vaan jäävät minulle
kunnes löydän niille kodit, vaikka
loppuelämäkseen. Ennen naaraan astuttamista etsin
tietoa monista eri lähteistä ja ainakin tähän
asti kaikki on mennyt hyvin. Nyt vaan täytyy
toivoa ettei poikasille tulisi naksutautia.

Hei!

Meillä on itseasiassa tälläkin hetkellä myynnissä
gerbiililapsukaisia, joten ajattelin vastata...

Tosiaan, meillä gerbalaisia syntyy tänä vuonna
varmaan noiden kahden ensimmäisen poikueen
lisäksi vielä 2-3, toivottavasti, ja riippuen
siitä antaako tila myöten.

Eli siis kasvatan gerbiileitä, tosin EN
virallisella kasvattajanimellä, ja
meidän "kasvatus" on ihan vasta aluillaan.

Yksi syy siis poikueiden teettämiseen on se, että
haluan nähdä kehitystä tässä meidän omassa
vaatimattomassa n. 15 gerbiilin ( poikaset)
kannassa. Tavoitteena siis rotumääritelmän
mukainen gerbiili.
Toinen syy on toi elämän ihme, musta on ihanaa
seurata gerbiililapsien ja niiden emojen elämää
poikasten ensi henkäyksestä isoksi saakka.
Meillä ei yhtäkään poikuetta synny jos kotona ei
ole tilaa pitää kaikkia, ihan sellaista
tilannetta varten etteivät löydäkään uutta kotia.

Tietenkään kaikki vauvat ei jää mulle kotiin, se
on selvää jo senkin takia, että tila ei voi
riittää jos haluaa edistyä jotenkin.

Kaikki lapset multa viime vuodesta eteenpäin on
lähteneet rekisteröityinä, sitä ennen suurin osa
jäi kotiin. Yhden poikueen olen eläinkauppaan
vuosia sitten vienyt.
Tosin viime vuoden poiaksista muutama meni uuteen
kotiin eläinkaupan kautta, mutta sikäli
onnellisesti että ostajien kanssa oli sovittu
hakupäivä, ja vein vauvat eläinkauppaan samana
päivänä, eli eivät joutuneet jäämään sinne.
Jokaisella on myös ollut rekisteripaperit (eli
myös minun yhteystietoni), ja joidenkin
kasvattieni omistajien kanssa olen edelleen
yhteyksissä.

Teidän että näitäkin "kasvattajia" on, kun
teettävät mistään tietämättä poikueita. Minä en
kuitenkaan ole mikään tuomitsemaan ketään,
pääasia on kun itse tiedän etten kuulu heihin.=)