Ministeri Anttila lainsäätäjäkoneiston osana kehoittaa uusimmassa ulostulossaan metsälakia valvovaa instanssia metsäkeskusta terävöittämään markkinaosaamistaan metsänhoitoyhdistysten suuntaan. Tavoitteena olisi aktivoida metsänomistajia ja valistaa näiden tietoisuutta metsistään ja erityisesti hakkuumahdollisuuksista. Tämä nyt ei välttämättä ole Metsäkeskuksen asia, kun tietää ettei metsäsektorin ongelmat ole yksintein kiinni metsänomistajakunnasta, vaan paljon syvemmällä.
Metsänomistajien tulot ja toimeentulo tulee muualta ansiotyöstä ja yritystoiminnasta. Teollisuuden pitäisi pystyä kasvattamaan jalostus- ja ulosmyyntiarvoa entistä vähäisemmästä määrästä raakapuuta, eikä nykyisen kehityssuunnanmukaisesti tuhlaamalla raaka-ainetta raaka-ainedimensiohinnoittelulla. Tämähän lisää vain raaka-ainekustannuksia. Uudelle tuotesuunnalle olisi tilausta.
Kauas on tultu Suomen metsäpolitiikassa, kun seuraa poliitikoiden kommentointia. Ensin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella pantiin stoppi metsien hävittämiselle, metsät leimattiin puu puulta. Tätä seurasi metsien voimaperäinen kunnostusjakso, jolla puuta saatiin kasvamaan joka niemeen ja notkelmaan. Markka-aikana saatiin vienti vetämään lankuille ja paperille edullisen rahapolitiikan ansiosta. Tällä hetkellä eletään epävarmuudessa ja metsätalous ja metsämarkkinat hakee uutta suuntaa Suomessa. Jokin hommassa ei pelitä. Suomi on auttamatta kaukainen pieni maa, joka ei tiedä mitä luonnovaroillaan tekisi.
Jokuselle älypäälle ja visionäärille olisi tilausta. Esimerkiksi kloonituote Nokian jo edesmenneestä Kari Kairamosta voisi olla paikallaan hahmottamaan uutta suuntaa samaan tapaan kuin telekommunikaatioalalla. Pelkkä perinteinen paperi hiukan uusilla tuotekehitysmausteilla ei riitä. Tarvitaanko todella energiakriisi, vai mikä auttaisi. Tätä tuskin kannattaa jäädä odottelemaan.
Metsänomistajien tulot ja toimeentulo tulee muualta ansiotyöstä ja yritystoiminnasta. Teollisuuden pitäisi pystyä kasvattamaan jalostus- ja ulosmyyntiarvoa entistä vähäisemmästä määrästä raakapuuta, eikä nykyisen kehityssuunnanmukaisesti tuhlaamalla raaka-ainetta raaka-ainedimensiohinnoittelulla. Tämähän lisää vain raaka-ainekustannuksia. Uudelle tuotesuunnalle olisi tilausta.
Kauas on tultu Suomen metsäpolitiikassa, kun seuraa poliitikoiden kommentointia. Ensin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella pantiin stoppi metsien hävittämiselle, metsät leimattiin puu puulta. Tätä seurasi metsien voimaperäinen kunnostusjakso, jolla puuta saatiin kasvamaan joka niemeen ja notkelmaan. Markka-aikana saatiin vienti vetämään lankuille ja paperille edullisen rahapolitiikan ansiosta. Tällä hetkellä eletään epävarmuudessa ja metsätalous ja metsämarkkinat hakee uutta suuntaa Suomessa. Jokin hommassa ei pelitä. Suomi on auttamatta kaukainen pieni maa, joka ei tiedä mitä luonnovaroillaan tekisi.
Jokuselle älypäälle ja visionäärille olisi tilausta. Esimerkiksi kloonituote Nokian jo edesmenneestä Kari Kairamosta voisi olla paikallaan hahmottamaan uutta suuntaa samaan tapaan kuin telekommunikaatioalalla. Pelkkä perinteinen paperi hiukan uusilla tuotekehitysmausteilla ei riitä. Tarvitaanko todella energiakriisi, vai mikä auttaisi. Tätä tuskin kannattaa jäädä odottelemaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.