Miltä tuntuisi olla psykopaatti?

Psykopaatti kun ei tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin.

Joten toisen ihmisen tappaminen hänen tyttöystävänsä saamiseksi olisi täysin loogista psykopaatille.

psykopaattia ei oikein voi edes määritellä, sitä on monenlaista, mutta hyvä itsetunto ja puhumisen taito eivät välttämättä aina ole olennainen osa. Monet ns. "hullut" voivat olla älykkyydeltään korkeatasoisia, mutta jotkut taas väärin ymmärrettyjä. Monilla mielipuolisuus perustuu huonoon menneisyyteen mm. sarjamurhaajilla ja eikö heidätkin voisi luokitella psykopaateiksi omanlaisen ajatusmaailmansa vuoksi.
Tuskin se hienoa olisi, mutta jos on syntynyt sellaiseksi, ei sitä ajattelisi mitenkään, mieli on oma jokaisella.

vois olla hienoo olla psykopaatti, paitsi että voin olla jo.

Ainakin siten että tykkään hakata ihmisiä, mutta salilla kehässä tulee oteltuu, mutta se ei oo silleen nii hauskaa ku oikees ottelussa ku ottelussa saa lyödä ja potkia paljo kovempaa ja saa pistää kaverin ottelu kyvyttömäks.

Ite ainakin tykkään hakata kaverin siten että sitä ottaa helvetin kipeetä ja se joutuu sairaalaan, ainakin jokasen iskun jonka saan 100% varmuudella vedettyy vastustajan suojauksen läpi, nii tarkotus on tappaa, mutta en oo viel tappanu ketää, pääasia että saan toisen tunteen kipua ja mielusti saan aiheutettuu jotain vakavaa.

Ei silti hätää sillä saan ton säästettyy ihan kickboxing otteluihin, mutta silti joka kerta ku lopetan ottelun tuntuu vittumaiselta siten ettän saanu annettuu vastustajalle kunnon iskuja sisää.

Voi olla että tää ei oo normaalia eli tykkää nähä vastustajan vuotavan verta ja saada se sairaala kuntoon, ihan vaa huvin vuoks ilman sen kummempaa syytä.

Ihmisiähän diagnosoidaan psykopaateiksi. Psykopatia on antisosiaalisen persoonallisuushäiriön alaluokka.
Toinen alaluokka on sosiopatia.

Psykopaatille on omat piirreluettelotkin.
Mainpulointi, impulsiivisuus, agressiivisuus, kykenemättömyys masentua, empatiakyvyttömyys, valehtelun nautinto, välinpitämättömyys ja korkea itsetunto ovat yleensä psykopaatilla.

Psykopaatti eroaa sosiopaatista siinä, ettei sosiopaatti kykene näyttelemään "normaalia" ihmistä toisinkuin psykopaatti. Sosiopaatti ajautuu ennenpitkää ongelmiin.

Sitten on myös narsistinen persoonallisuushäiriö. Siinä on samoja piirteitä kuin psykopaatilla, mutta erojakin on. Eroja on mm. narsisti masentuu todella helposti, sairaalloinen huomionkipeys ja huono itsetunto ovat ainakin.

Kiusaamisen kokenut, ilman omaa ylpeyttäni ja tuntien yksinäisyyttä kovis- roolia vastaan Asenne onneksi on pysynyt lujana ja se on olla ehdottomasti kiusattujen puolella.
Se on tärkeä havainto omallanikin kohdalla, koska olen joutunut monta kertaa asemaan, jossa kiusaaja on ahtanut nurkkaan.
En ole kuitenkaan ole sellaista päähäni kärsimyksestä oppinut, että kiusaaminen olisi mitenkään voitollisempaa ajankulua tai edes hymyilyttävän huonoa huumoria yhtään enemmän kuin kohteeksi joutuminen.
Tosin eläytymiskykyä mulla ei ole kiusaajien motivaatiota eikä energianlähteitä kohtaan vaan lähes kaikki "aito" info, jos olen yrittänyt oppia jotain heidän toiminnastaan, on täytynyt kaivella
ja löydettävissä mm. persoonallisuushäiriöistä kertovista tutkimuksista nettiuutisista sekä uusimmat löydökset- hakutyyppisesti ajankohtaista tietoa uusista näkemyksistä tai lisäyksistä, myös monesti vahvistaen aiempia lukukokemuksiani ja aihepiirin olemassaolo on ollut myös huomattava.
Ratkaisukeskeinen lähtökohta on ruokkinut uteliaisuuttani ja en kuitenkaan ole katunut lukukokemuksiani vaikka kiusaajaa en ole voinut osata auttaa etänäkään ymmärtämällä oppimiani asioita.
Kiusaaminen on loppunut vasta muiden edellytysten jäädessä taakse kuten mm. vanhat maisemat eivät enää koskaan palaa.
Älkää kääntykö taakse vanhoihin muistoihin vaan pysykää vahvoina uskaltaa voida elää just nyt ja
omin uusin toivein. Kauneinta kohtelua itselleen saa, kun itse tietää, mikä on hyväksi ja oikein