Muut sanovat että leikkauksessa on jouduttu poistamaan karvaa ja maha vähän roikkuu... Kummallista koska kun poikakissamme kastroitiin niin siltä ei leikattu karvaa pois ja muutenkaan sitä ei huomannut edes samana päivänä, paitsi että kissa vähän hoiperteli mut kumminkin. Onks muilla samallalailla???
leikkauksesta???
CattiFani
5179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meilläkin Peku-poijjaan munakarvat kynittiin pois, mutta ei sen enempää karvaa poistettu. Leikkauksen kulun voisin selittää todella tarkasti, sillä olin itse mukana tapahtumassa.
Laku-neidin massu ajeltiin kaljuksi, ei suinkaan koko massua. Leikkaushaavalla oli pituutta noin sentti. Leikattiin kesäkuussa ja joulun tienoilla karva oli jo kasvanut normaaliksi. Laku esitteli leikkausta seuraavana päivänä haavaansa innoissaan meillä käyneille vieraille: makasi selällään "Kato, mulla on tossa tollanen pipi, näätkö!" =). Laku-neidin massu roikkuu leikkauksen jäljiltä, leikkauksesta on sentään yli vuosi aikaa. Myös tuttavien leikattujen tyttökissojen masukki roikkuu samanlaisena "tyhjänä pussina".
Pojilta siis tuota karvaa ei niin poisteta.
Ensiksikin kiva kuulla että masu roikkuu teilläkin, kyselin aiheesta tuolla alempana. Pisti vain silmään tuo 1cm leikkaushaava, kun minun tyttökissalla se oli 5-7cm. Kolme tikkiä tosin vaan. Ja masu ajettiin lähes kokonaan..
Täällä Lohjalla on eräs eläinlääkäri, joka leikkaa tyttökissat itse kehittämällään tavalla. Tästä jää vain tuo sentin, korkeintaan parin, mittainen leikkaushaava. Lohjalla en vie kissojani kellekään toiselle eläinlääkärille, on tämä sen verran asiantunteva setä.
Minä en tuota tikkien määrää muista, mutta sen muistan, ettei niitä enää tarvinnut käydä poistattamassa kuten monessa muussa paikassa.
Aikamoinen sattuma koska minun leikattu kissani on nimeltään laku...
Aika usein törmää Laku-nimisiin kissoihin. Jostakin syystä ne vain yleensä ovat poikia - meidän Laku puolestaan on prinsessa.
Heh, Laku-neiti oli äsken löytänyt keittiön ovenkahvasta roikkumasta pienen muovipussin, jossa säilytämme sulkia, jotka on tarkoitus antaa kissojen leluiksi. Kaikkia sulkia emme kuitenkaan anna kerralla. Yhtäkkiä keittiöstä kuului outoja ääniä, menin katsomaan - ja eikös kyseinen pussi ollut pohjaton ja kaikki sulat pitkin keittiötä =). Ei kuitenkaan mitään verrattuna siihen, kun tänään söin lasagnea tässä tietokonepöydälläni ja yhtäkkiä Peku hyppäsi seuraksi... Ja tietysti takatassu suoraan lasagneen ;)! Noh, en olisikaan jaksanut syödä koko annosta, ja kissakin pääsi jalkapesulle.