Kaksi vuotta eron jälkeen ja lasten isä on mennyt alas kuin lehmän häntä. Ennen niin reipas työläinen, asunnon, auton omistaja ja nykyään pahasti riippuvainen suonensisäisistä huumeista. Nyt 5-vuotias esikoinen, oli hänelle kaikki kaikesssa, kunnes jotain tapahtui eikä perheellä ollut enään mitään väliä. Hänellä ei ole aikaa nähdä lapsiaan, eikä varmasti kykenekään. Aina on kiire, vaikka on työtön, yöt ajellaan ja ollaan muiden samanlaisten kanssa. Uusi tyttökaverikin on löytynyt niistä piireistä. Koskaan isä ei ole "selvinpäin" käynyt lapsia moikkaamassa. Olisiko parempi antaa lasten muistaa se normaali isä , joka joskus oli ja puhaltaa nyt peli poikki. Eihän hänestä ole isäksi. Hoitakoon itsensä ensin kuntoon ja tulkoon sitten katsomaan lapsiaan. Vai onko parempi näyttää narkkari-isä jo nyt varoittavana esimerkkinä?
Isä nykyään narkkari...
Onko toivoa?
71559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On parempi, etteivät lapsesi näe isää tässä vaiheessa, sillä narkomaani voi olla hyvinkin arvaamaton.
Isälle voit sanoa, että hän on SELVINPÄIN tervetullut tapaamaan lapsiaan.
Ehkä kuitenkin voit antaa lastesi puhelimessa jutella isänsä kanssa, että heillä säilyy joku kuva isästään, etteivät myöhemmin sua ala syyttämään, että olet kieltänyt heiltä isänsä yhteydenpidon.
Lapsille on kuitenkin tärkeää tuntea juurensa.
Itselläni kaksi lasta narkomaani-miehen kanssa, olemme eronneet neljän vuoden aikana monta monituista kertaa, nyt alkukesästä lopullisesti.
Olen tehnyt lasten isälle ehdottoman selväksi, että ainoa keino on selvinpäin jos aikoo lapsiaan tavata.
Nyt on ollut rankempaa,eikä lapset ole nähneet isäänsä pariin kuukauteen... mutta pidän tiukasti kiinni päätöksestäni. Mies itkee puhelimessa ikäväänsä,mutten voi lasten nähdä isää siinä kunnossa =(
Jos haluat kirjoitella,niin pistä viestiä: [email protected]
Voimme ehkä tukea ja auttaa toisiamme, paremmin kuin sellaiset jotka ei ole samassa eläneet.
kuulostaa todella surulliselta kummankin tarinanne. tuota tuskaa on varmaan vaikea kenenkään ymmärtää. onneksi lapsillanne on kuitenkin hyvä ja turvallinen äiti.
Todennäköisesti olet ollut hänet koossapitävävoima ja eron jälkeen hän on alitajuisesti antanut luvan alamäelle.
Alamäki olisi ollut edessä ennemmin tai myöhemmin!
Alkoholistilla tilanne on sama.
Huumeet ja viina sekoittavat pään niin totaalisesti, että lapselle ei ole hyväksi olla tällaisen tasapainottoman vanhemman seurassa, valvomatta edes hänen ollessa selvinpäin.
Juuri siinä tilassa he ovatkin arvaamattomia ja kärttyisiä, aineentarve on kova ja räjähdys voi tapahtua maitolasin kaatumisesta.
Näitä nistejä voidaan mielestäni verrata psyykkisesti vakavasti sairaisin ihmisiin, julmaa tai ei, vanhempi tai ei: yksi raivoisa tapahtuma jää lapselle muistiin loppuiäksi..sitä ei poista lahjukset, ei vanhemman totaaliparantuminenkaan!
En antaisi lastani narkkari-isälle, kuin erittäin hyvin valvotussa tilanteesa.
Elämä on julmaa,eikö?
Kiitos teille, jotka olette hetken jaksaneet jakaa murhettani. Tosiaankin, elämä on julmaa. Asiat ei todellakaan mene niinkuin omassa pienessä päässään yrittää ne väkisin vääntää. Nyt on jo isän kännykäkin suljettu, ilmeisesti rahat ei riitä laskuihin. Pyysi jopa minulta rahaa. Jospa lopettaisin murehtimasta sitä, ettei lapsilla ole isää ja keskittyisin siihen, miten hyvä äiti voin olla. On vaan niin vaikea hyväksyä/ymmärtää, että ihminen tekee lapsia ja muutaman vuoden päästä heittää hanskat tiskiin kokonaan. Kauhistuttaa se välinpitämättömyys, mitä lasten isä nykyään tuntee. Alas pääsee nopeammin kuin ylös, joten varaudun pahimpaan ja toivon parasta!
Toivon,että pääset tolpillesi,etkä lankea samaan "retkuun" uudelleen ja uudelleen kuten itse tein yli 4vuotta.
Ja olet varmasti paras äiti lapsillesi,koska murehdit,välität ja tunnet tarvetta purkaa asiaa... monet hiljentyy,pitää toisen huumeiden käytön tabuna ja silloin oma pää ei kestä.
Jatka asiasta puhumassa, kannattaa myös käydä päihdelinkissä(olikohan com vai fi..) siellä on keskustelupalsta(kolme erilaista ja kotikanava on juuri "meikäläisiä" varten...)
Siellä on todellakin hyvää porukkaa tukemassa ja auttamassa ihan kaikkeen tähän kökköön liittyvässä. =)
VOIMIA... =)
Vanhimman lapseni isä on narkomaani,rikollinen ja kaikkea mahdollista.erosimme vuosia sitten,ja hän oli linnassa tms:mutta kaivoi"lapsemme esiin lapsen ollessa 15v.isän ja lapsen kiinteä!!!!suhde alkoi.liian kiinteä,koitin paljon valvoa näitä tapaamisia,mutta lopulta he tapailivatkin niin etten ollut tietonen.Havahduin ja heräsin kun aloin lapsestani kuulla hurjia juttuja,niin selvisi että on sekin polttanut pilveä.puutuin tietenkin asiaan heti.tuli kuitenkin varastettuja tavaroita-elektroniikkaa ynm.lopulta lapseni olikin narkomaani joka joskus piikittikin itseään,niin tähän maailmaan oli isä viennyt mukaan.lapsi oli ns:myyjä!"tai oikeastaan hän hankki ostajat isälle ja sen kavereille huume-ja pilleri kauppoihin.Nyt ajan kanssa on asioista paljon puhuttu ja nuori on kertonut tästä "sairaan kauniista maailmasta"johon isä tutustutti ja josta hän ei lopulta voinnut irtautuakaan pelon vallatessa.Vaikka narkomaani on isä,niin hän on lapsi"ajattelee köyhästi ja on usein tunnevammainen,on monta tarinaa näistä mihin narkomani vanhemmat ovat lapsensa ajaneet.Hyvä tuki on irti huumeista läheisryhmä.ja siellä ei todellakaan (jeesustella,kauhistella)suosittelen.Mutta varokaa kuitenkin lapsen kohdalla narkomanin vaikutusta,lapsi on lapsi.ja narkomaani on hyvä manipuloimaan.eli neuvoni sinulle on!lastesi elämä on parempaa ja turvallisempaa ilman narkkari isän seuraa.
(niin nyt meillä)tämä isä on vankilassa,ja lapseni käynnyt hyvin rankat huume hoidot,ja on yhä hoitolassa.