Hei,
etsin runoa tai muuta sen tyyppistä värssyä, jonka voisin yhdessä mieheni kanssa lukea häissämme edesmenneille isillemme.
Olemme kumpikin menettäneet äkillisesti isämme puolen vuoden sisällä ja haluaisimme kunnioittaa heidän muistoaan häissämme pienellä, mutta kauniilla eleellä.
etsin runoa tai muuta sen tyyppistä värssyä, jonka voisin yhdessä mieheni kanssa lukea häissämme edesmenneille isillemme.
Olemme kumpikin menettäneet äkillisesti isämme puolen vuoden sisällä ja haluaisimme kunnioittaa heidän muistoaan häissämme pienellä, mutta kauniilla eleellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Valmiita värssyjä tilanteeseen en tiedä, vaikka varmaan niitäkin on. Mutta eikö olisi paljon parempi, että kumpikin kirjoittaisi muutaman rivin ihan itse. Joko omasta isästään tai vaihtoehtoisesti kumpikin siitä miehestä, josta piti tulla hänen appensa. Olisi paljon persoonallisempaa. Ei kannata murehtia turhaan, osuuko riimit kohdalleen.
Minusta runon lukeminen kuulostaa kiusalliselta, varsinkin jos runo(t) on itse keksitty. Äänenne eivät varmaan kestä sitä ja hommasta tulee tuskallista sekä teille että kuulijoille. Miten olisi kaksi palavaa kynttilää sivupöydällä ja mahdollisesti valokuvat siinä edessä?
Syvä osaanotto isienne puolesta. Elämän on kuitenkin jatkuttava, ja toivon että teillä olisi mahdollisimman onnelliset häät, kuten varmaan isännekin. Sivupöytä valokuvineen ja kynttilöineen on parempi tapa osoittaa että isät ovat muistoissanne.
Itse mietin aikanaan, miten ottaisin edesmenneen äitini huomioon häissä. Silloin törmäsin netissä ideaan, että hääpari sytyttää kynttilän kirkossa kuolleen vanhemman muistolle. Sanoja ei tarvita. Suurin osa luultavasti myös ymmärtää, mistä on kyse, tai sitten asian voi ilmaista käsilehtisessä (jos sellainen on).
Jotenkin tuosta sivupöydästä valokuvan kanssa tulee liikaa hautajaiset mieleen.
ja jotenkin noita vastauksia lukiessani minäkin, vaikka runoja itsekin rustailen, olisin tuon alttarilla kynttilän sytyttämisen kannalla:)
Millään lailla väheksymättä Teidän kummankaan isänne muistoa tai ajatusta tuosta runosta. Päinvastoin, ajatus on kaunis! Olen kuitenkin ihan varma, että teidän isät ovat omalla tavallaan läsnä tilaisuudessa ja toivovat molemmille onnea valitulla tiellä:) Kynttilän herkkä valo kuvastaisi mielestäni upeasti eri elämän tilanteita. "Tahdon" on herkistelyä parhaimmillaan ja valitettavasti myös rakkaan ihmisen poismeno on herkistelyä lohduttomimmillaan. Nämä olkoon minun mietteeni ja te muodostatte omanne. Jospa vieraan ihmisen näkökanta auttaisi, suuntaan tai toiseen:) Ajatelkaa asiaa rauhassa, löydätte varmasti teille sopivimman tavan kunnioittaa isienne muistoa:)
Hei.Tuttuni häissä morsiammen äiti oli kuollut ja kirkon pihalla soitettiin/kuunneltiin joku äitiin liittyvä "paula koivuniemen" laulu.Samalla laskivat seppeleen muualla nukkuville. Herkistelyjen jälkeen alkoivat "iloiset juhlat".
mieheni isä on kuollut jo ennen, kun tulin kuvioihin. Onko tyhmää sytyttää kynttilä kun puolet kirkon vieraista ei asiasta varmasti tiedä?
Jollei sitten laiteta käsiohjelmaa ja miten sen siihen saisi kauniisti kirjoitettua/"sanottua"