Vedin päälle Haglöfsin GoreTex-puvun (sen sinisen) ja suunnistin omakotitaloni takapihalle. Vaimo siellä jo istutteli perennoita ja lapset leikkivät leikkimökissä. Olikin sen verran lämmintä, että otin takin pois ja kävin vilkaisemassa miten nurmikko on lähtenyt kasvamaan. Eihän siitä tosiaan ole kuin 2 vuotta, kun nurmikko istutettiin.
Sitten käyskentelin terassilla ja huomasin muutaman naulan pistävän ikävästi ylös terassilaudoituksesta. Olisi pitänyt tehdä laudoitus ruuvikiinnityksellä. No ehkä seuraavaksi vaihdan laudoituksen komposiittilautoihin, niin eipähän tarvitse olla joka kevät öljyämässä.
Nappasin koiran remmin ja pujotin sen koiramme kaulaan. Toivotin lapsille hyvät yöt ja suutelin vaimoani. Vaimoni nukuttaisi lapset omiin huoneisiinsa omakotitalomme yläkertaan, kun olisin koiran kanssa lenkillä. Käväisin vielä eteisessä säätämässä ilmastoinnin tehoa, jotta lasten olisi hyvä nukkua viileässä ja happirikkaassa huoneilmassa.
Sitten lähdin lenkille. Kävelin ensin "kylänraittia" pitkin ja morjenstelin tutuille naapureille, jotka pesi citymaastureitaan autokatoksiensa edessä. Reino oli jo saanut XC90:n pestyksi ja grillasi ulkofilepihvejä itselleen iltapalaksi Weberin Summit S-450 grillissä (itse olen ajatellut ostaa samanlaisen, mutta on aika hinnoissaan). Pistin juoksuksi ja koira seurasi kiltisti vierelläni löysähkössä hihnassa. Aikani juostuani tuli lenkkini ikävin vaihe. Piti kulkea yhden lähiön lävitse, joka on täynnä vuokra-asuntoja. Paskaisia Nissaneita oli pihat täynnä. Jollain oli neukkukuution takapihalle viritetty Prismasta 19,90 eurolla hankittu pallogrilli. Sytytysnesteen käry haisi nenääni, kun läski vuokrakuoriainen pisti B-luokan grillimakkaraa pallogrilliin. Minua alkoi masentamaan tämä ankeus. Muistin itse olleeni tuossa samassa tilanteessa vielä muutama vuosi sitten. Odottelemassa hintojen laskua ja toivomassa, että pääsisi omakotitaloon kiinni.
Mieleni virkistyi, kun pääsin "kylänraittimme" alkuun. Koivut oli täydessä lehdessä ja Reinon salaisella reseptillä tekemä marinadi tuoksui ilmassa. Meni kotiin ja suihkuun. Vaimo oli jättänyt saunan päälle ja kylmän olutpullon kodinhoitohuoneen kivitasolle. Hörppäsin oluesta ja heitin löylyä. Tämä se vasta oli elämää.
Saunoittelun jälkeen menin kotiteatterihuoneeseen ja suutelin vaimoani niskaan, hän katsoi Martin Beckiä. Mainostauon tultua ruutuun kerroin vaimolleni kuinka olin kulkenut lenkilläni sen vuokalähiön lävitse, jossa olimme itsekin asuneet muutama vuosi sitten. Ihmettelimme molemmat ääneen kuinka tyhmiä olimme olleet. Miksi olimme niin monta vuotta hikoilleet heikosti ilmastoidussa kerrostalokolmiossa vuokralla, kun 170 m2 ilmastoitu uusi omakotitalo oli vain lainan ottamisesta kiinni?
Sitten käyskentelin terassilla ja huomasin muutaman naulan pistävän ikävästi ylös terassilaudoituksesta. Olisi pitänyt tehdä laudoitus ruuvikiinnityksellä. No ehkä seuraavaksi vaihdan laudoituksen komposiittilautoihin, niin eipähän tarvitse olla joka kevät öljyämässä.
Nappasin koiran remmin ja pujotin sen koiramme kaulaan. Toivotin lapsille hyvät yöt ja suutelin vaimoani. Vaimoni nukuttaisi lapset omiin huoneisiinsa omakotitalomme yläkertaan, kun olisin koiran kanssa lenkillä. Käväisin vielä eteisessä säätämässä ilmastoinnin tehoa, jotta lasten olisi hyvä nukkua viileässä ja happirikkaassa huoneilmassa.
Sitten lähdin lenkille. Kävelin ensin "kylänraittia" pitkin ja morjenstelin tutuille naapureille, jotka pesi citymaastureitaan autokatoksiensa edessä. Reino oli jo saanut XC90:n pestyksi ja grillasi ulkofilepihvejä itselleen iltapalaksi Weberin Summit S-450 grillissä (itse olen ajatellut ostaa samanlaisen, mutta on aika hinnoissaan). Pistin juoksuksi ja koira seurasi kiltisti vierelläni löysähkössä hihnassa. Aikani juostuani tuli lenkkini ikävin vaihe. Piti kulkea yhden lähiön lävitse, joka on täynnä vuokra-asuntoja. Paskaisia Nissaneita oli pihat täynnä. Jollain oli neukkukuution takapihalle viritetty Prismasta 19,90 eurolla hankittu pallogrilli. Sytytysnesteen käry haisi nenääni, kun läski vuokrakuoriainen pisti B-luokan grillimakkaraa pallogrilliin. Minua alkoi masentamaan tämä ankeus. Muistin itse olleeni tuossa samassa tilanteessa vielä muutama vuosi sitten. Odottelemassa hintojen laskua ja toivomassa, että pääsisi omakotitaloon kiinni.
Mieleni virkistyi, kun pääsin "kylänraittimme" alkuun. Koivut oli täydessä lehdessä ja Reinon salaisella reseptillä tekemä marinadi tuoksui ilmassa. Meni kotiin ja suihkuun. Vaimo oli jättänyt saunan päälle ja kylmän olutpullon kodinhoitohuoneen kivitasolle. Hörppäsin oluesta ja heitin löylyä. Tämä se vasta oli elämää.
Saunoittelun jälkeen menin kotiteatterihuoneeseen ja suutelin vaimoani niskaan, hän katsoi Martin Beckiä. Mainostauon tultua ruutuun kerroin vaimolleni kuinka olin kulkenut lenkilläni sen vuokalähiön lävitse, jossa olimme itsekin asuneet muutama vuosi sitten. Ihmettelimme molemmat ääneen kuinka tyhmiä olimme olleet. Miksi olimme niin monta vuotta hikoilleet heikosti ilmastoidussa kerrostalokolmiossa vuokralla, kun 170 m2 ilmastoitu uusi omakotitalo oli vain lainan ottamisesta kiinni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
postittaa vuokrapalstalle, eikä tänne, mikäli naivisti toivoo useiden ihmisten innostuvan asunnon ostamisesta ja siinä ohessa sinun ja muiden asuntojen hintojen nostamisesta. Toinen vaihtoehto on, että luulet vittuilevasi vuokralla asuville, mutta tämäkin onnistuisi paremmin täysin toisella palstalla. Täällä ihmiset kyllä tietävät ostavansa asunnon lähiaikoina.
Komposiittilaudoitus on minusta ruma.
Itse olen suosinut siperianlehtikuusta ja kiinnityksen olen tehnyt rosteriruuveilla.
Tosin siperianlehtikuusi on tuplat kalliimpaa kuin tavallinen painekyllästetty, mutta kun tykkään asua todella arvokkaan näköisessä ympäristössä.
Onhan siinä öljyämistä, mutta on se todella hienon patinoituneen ruskea öljyämisen jälkeen.
Olen rakentanut takapihalle kesäkeittiön, jossa on itse liuskekivistä muurattu hiiligrilli ja nopeampaan grillaamiseen kaasugrilli.
Kyllä se on mukavaa lämpimänä kesäpäivänä syödä ulkona ja käydä sen jälkeen ruokalevolle riippumattoon, kun vieno tuuli tuudittaa puiden suhistessa uneen. Se on niitä parhaita hetkiä onnitella itseään viisaasta valinnasta.
parasta on juuri se, että hinnat eivät nouse mihinkään, mutta mahdollisuus tehdä viisas valinta kasvaa kasvamistaan. Pelkällä odottelulla tulee koko ajan viisaampia vaihtoehtoja saataville. Harvinaista herkkua, mutta kuuluu markkinatalouden ylä -ja alamäkiseen luonteeseen.
Voi se jollekin toimia, ehkä, jos...
Mutta kun itse tykkään asua uusissa onakotitalossa, niin rakentamisen kustannusten nousu ja inflaation kiihtyminen ei oikein houkuttele odotusarvoiltaan.
voipi olla niin ja näin. Itse tein terassit ja yhden parvekkeen siperian lehtikuusesta (kukas sitä nyt ongelma jätettä terassin laittis). Ongelma tuli siinä viaheessa kun tavara loppui kesken suunnitelmien hieman laajennuttua, niin sitä tavaraa saikin sitten odotella pari kuukautta.
Mutta juu painavaa tavaraa, joka ei lahoa, eikä välttämättä kaipaa mitään käsittelyä.
Vaimohan se tietysti istuttaa perennat takapihalla, vahtii samalla lapsia ja laittaa lapset tämän päätteeksi nukkumaan. Sitten mies käy katsastamassa, että naulat törröttävät, eikä mieleenkään juolahda, että asian voisi hoitaa samantien kuntoon. Sitten vaimo joutuu yksin katselemaan jotain elokuvaa YKSIN. (minusta elämässä ei ole mitään hirveämpää kuin yksin television katselu...)
Vaimohan se tietysti myös lämmittää saunan ja korkkaa miehelle oluen.
Luojan kiitos en ole vaimosi. Ja asu jossain periferiassa, jossa ainoa puuha illalla on puutarhatyöt, lasten nukutus, saunan lämmitys ja beck.
"Sitten vaimo joutuu yksin katselemaan jotain elokuvaa YKSIN. (minusta elämässä ei ole mitään hirveämpää kuin yksin television katselu...)"
Kun rakastelen vaimoani, niin sinä vaan katselet elokuvia emännän kanssa. ja leffan jälkeen menet tumpulle. BUBUBUHAHHAHA