Ilman rakkautta...

...on niin paljon helpompi elää.

Tuskin kovinkaan moni teistä on kanssani samaa mieltä, mutta omalla kohdallani olen huomannut kuinka paljon onnellisempi olen vain oman itseni ja hyvien ystävieni kanssa.

Kun muistelen aikoja, jolloin sydämeni itki rakkauteni perään, olin niin masentunut ja epätoivoinen. Rakkaus oli hetken huumaa, joka oli tuomittu lopahtamaan jo alusta asti. Niin kärsin ja syytin muita, kun kaikki ei mennyt rakkauselämässäni hyvin... Huusin ja ärjyin. En voinut keskittyä mihinkään.
Tosin en voi kieltää, etteikö rakastaminen tai toiselta rakkauden saaminen olisi sanoin kuvaamattoman ihanaa, mutta rakkaus ei kai sitten ole minua varten...tai sitten en ole yksinkertaisesti valmis ihmisenä, jotta voisin yhtä aikaa olla onnellinen ja rakkauden kyllästämä.

Nyt saadessani olla yksin, olen viimeinkin tajunnut asioita, joille olin sokea vielä hetki sitten. Olen nyt tasapainoisempi ja elämänmyönteisempi ihminen, ja voin todellakin sanoa nauttivani elämästä.
5416
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hei PEIPE jollet tiiä mitään hyvän metrilenkin perään niin voinet vääntää ittesi sellasen jatkeeks ja imee mun slerbaa joo joo joo
EAEAEAEAEAEAE senkin lesbohinttihomohinaaja

Äänestä
  • *huoh* En sano, että kaikki maailman miehet olisivat kyseisen kirjoittajan kaltaisia(mistä tiedän onko kirjoittaja mies, mut näin voisin olettaa), mutta niin usein törmään juuri heidän kaltaisiin; tyhmiin, aivottimiin kusipäihin. Niin tuuriani.

    Mutta haluan nyt sanoa Teille, herra Fabio, että aina suhteen ei tarvitse perustua pelkkään fyysiseen puoleen. Ennen kaikkea arvostan älykkäitä miehiä, joilla on halu oppia rakastamaan myös "henkisesti"... En nyt osaa selittää mitä tällä haen(tai osaan, mutta tekstistä tulisi liian pitkä), mutta juuri tälläiset miehet on harvinaisia, uhanalaisia ja kenties sukupuuton partaalla...

    No jaa... feministi voin olla, ja myönnänkin olevani, lesbouttani en ole vielä huomannut ja kaljukin puuttuu, mutta jos tahdot nimitellä, ole hyvä vain. Eipä ne minussa suuria tunteita herätä.

    Äänestä

...olet yksin eläjä? tykkäät elää yksin ilman muiden painostusta ja muutenkin itsenäisesti.
kyllähän sun kamus sua rakastavat ja perhe mutta eritavalla.
ehkä et ole valmisrakkauteen et sulla on siitä huonoja kokemuksia tai sitten et vain ole sitoutuva tyyppi. mutta ei sillä ole väliä, kunhan vain muuten kaikki on hyvin :)

Äänestä

oon kyl ihan erimieltä...! en tiiä mitää muuta maailmas mikä ois yhtä ihanaa ku rakastaa ja tulla rakastetuks! toki joskus suhde ei toimi, ja menee poikki... tietysti se sattuu, mut kyl siint pääsee yli. mut jokaiselhan on oma mielipiteensä... :)


t: kokemusta on

Äänestä

olen samaa mieltä osittain kanssasi "eräs tyttö" rakastuneena on ihana olla, siis vain silloin, kun todellakin saa tältä kyseiseltä henkilöpltä rakkautta takaisin ja saa turvautua ja viettää ihanaa aikaa Hänen kanssaan. Kuitenkin silloin, kun on yksin, ilman tätä kyseistä henkilöä, on kauheaa, ei osaa tehdä muuta kuin maalailla sydämiä seinille ja haaveilla. ei huomio ystäviään niin hyvin, kuin tavallisesti ja huomiontikyky on muutenkin huono. Silloin, kun on rakastunut, tulee ehkä ajateltua vähemmän muiden tunteita ja on paljon sokeampi.

itsekin olen huomannut, että elämä ilman miehiä/poikia, siis parisuhteita, on omalla tavalla helpompaa ja ei niin stressaavaa ja vaikeaa... En kuitenkaan väitä, että välttelen miesten/poikien seuraa ja ettenkö seurustelisi, jos siihen olisi mahdollisuus. tarkoitan sitä, että osaan elää yksin ja en välttämättä tarvitse vierelleni miestä. rakkaus ja rakstuminen ei sovi hermoilleni...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


eräs tyttö kirjoitti:

...on niin paljon helpompi elää.

Tuskin kovinkaan moni teistä on kanssani samaa mieltä, mutta omalla kohdallani olen huomannut kuinka paljon onnellisempi olen vain oman itseni ja hyvien ystävieni kanssa.

Kun muistelen aikoja, jolloin sydämeni itki rakkauteni perään, olin niin masentunut ja epätoivoinen. Rakkaus oli hetken huumaa, joka oli tuomittu lopahtamaan jo alusta asti. Niin kärsin ja syytin muita, kun kaikki ei mennyt rakkauselämässäni hyvin... Huusin ja ärjyin. En voinut keskittyä mihinkään.
Tosin en voi kieltää, etteikö rakastaminen tai toiselta rakkauden saaminen olisi sanoin kuvaamattoman ihanaa, mutta rakkaus ei kai sitten ole minua varten...tai sitten en ole yksinkertaisesti valmis ihmisenä, jotta voisin yhtä aikaa olla onnellinen ja rakkauden kyllästämä.

Nyt saadessani olla yksin, olen viimeinkin tajunnut asioita, joille olin sokea vielä hetki sitten. Olen nyt tasapainoisempi ja elämänmyönteisempi ihminen, ja voin todellakin sanoa nauttivani elämästä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu