Yleensä puhutaan vauvakuumeesta, halutaan se "tuhiseva käärö" syliin jne. ja raskautta pidetään sellaisena pakollisena "välivaiheena" ennen äitiyttä.
Mä kuvailisin omaa tuntemustani että mulla on pikemminkin "raskauskuume". Haluan kokea raskauden, seurata muutoksia omassa kropassa, miten ympärillä suhtaudutaan jne. Siihen uuteen tulokkaaseen mulla ajatukset kääntyvät vasta sitten, kun raskaus on totta ja etenee.
Muilla samanlaisia ajatuksia?
P.S. Oletettavasti saan tähän vastauksia tyyliin "oot itsekäs, omaan napaan tuijottaja (kirjaimellisesti!), haluat lapsen (raskauden) vain itsesi takia" jne. Siitä ei kuitenkaan mielestäni ole kyse, vaan vain siitä, että tuo raskausaika tuntuu tässä vaiheessa jotenkin kiinnostavammalta kuin ajatus äitiydestä. Muna ennen kanaa :-)
Mä kuvailisin omaa tuntemustani että mulla on pikemminkin "raskauskuume". Haluan kokea raskauden, seurata muutoksia omassa kropassa, miten ympärillä suhtaudutaan jne. Siihen uuteen tulokkaaseen mulla ajatukset kääntyvät vasta sitten, kun raskaus on totta ja etenee.
Muilla samanlaisia ajatuksia?
P.S. Oletettavasti saan tähän vastauksia tyyliin "oot itsekäs, omaan napaan tuijottaja (kirjaimellisesti!), haluat lapsen (raskauden) vain itsesi takia" jne. Siitä ei kuitenkaan mielestäni ole kyse, vaan vain siitä, että tuo raskausaika tuntuu tässä vaiheessa jotenkin kiinnostavammalta kuin ajatus äitiydestä. Muna ennen kanaa :-)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa!
Minä varmaan ymmärsin mitä tarkoitat (tai ainankin luulen niin).
Myös itse haluan kokea raskauden ja seurata sikiön kehitystä lapseksi oman kehon muuttumista. Minullakaan ei ole varsinaista vauvakuumetta, vaan haluan lapsen. Tykkään ihan hirveästi vauvoista ja työskentelen niiden parissa, mutta useammin huomaan ajattelevani/haaveilevani pienestä lapsesta joka kehittyy ja opettelee uusia asioita: leikkii, kyselee, touhuaa vanhempien kanssa jne...
Vauva vaiheesta kannattaa nauttia, kun se on niin lyhyt! Myös mieheni on kertonut, että haluaa touhuta lasten kanssa yms.
Saako udella onko raskautuminen ajankohtaista? Itselläni viellä miehen taivuttelu menossa, ja meinaa tulla vähän väliä itku, epätoivo ja hyljätty olo.
No niin, siis odotellaan raskautta ja NAUTITAAN siitä :)
Raskauskuume oli minullakin tässä puolisen vuotta sitten. Olisin halunnut olla raskaana, mutta se lapsen saaminen ei niinkään herättänyt suuria tunteita (vauvakuumetta). Varmasti jos olisin raskaaksi tullut, olisin vähitellen kasvanut ajatukseen että sieltä on tulossa toinen ihminen, eikä muutokset omassa navassa ole tärkein ja ihmeellisin asia.
Tuo kuitenkin meni ohi. Nykyisin haluan vain sen oman ihanan vauvan/lapsen elämääni. Toki kyllä innolla odotan myös raskausvaihetta. Mutta olen vähitellen tiedostanut, ettei raskaus välttämättä ole ihanaa aikaa kaikkien mahdollisten kolotusten ja pahoinvoinnin kanssa. Ajatuskin siitä että voisin pahoin viikkoja tai kuukausia tuottaa kylmiä väreitä..
Voi kun pääsisi jo yrittämään :) Minulla on vähä sama tilanne kuin edellisellä kirjoittajalla, ei tuo mies oikein vielä innostu asiasta..
Aluksi tuli "lapsikuume", eli haaveilin aluksi pienestä lapsesta jonka kanssa saa puuhailla ja jonka kasvua saa seurata ym. Nyt sitten enemmänkin juuri kuvailemasi raskauskuume on pinnassa... Siitä vauva-ajasta en niinkään ole haaveillut, vaikka senkin kehitysajan haluan kokea. Ja imetysaikaa odotan niiin kärsimättömästi. Mutta vähän samalla tavalla ajattelen, että raskauden myötä se haaveilu kääntyy sitten enemmän itse pieneen ihmiseen :)
Kamalan vaikealta tuntuu tämä kuumeilu, kun sovittiin että vasta vuoden kuluttua aloitetaan yrittäminen... Varmaan menee miehelläkin menee hermo kun koko ajan mietiskelen vauva-asioita.. :)
Itsellä kans raskauskuume mutta myös vauvakuume =). Tänään tuli todella voimakkaana tuo ensin mainittu kun näin hyvän ystävän vatsan joka on jo viimeisillään. Ei sitä tunnetta osaa kuvata mikä mielen valtas. =) Haaveilen myös usein vauva-ajasta ja kuinka vauva uusia asioita oppii. Itsellä alkaa yritys n. 2 viikon päästä, eikä millään malttais odottaa..