sukupuoliominaisuuksien kehittymättömyys

Olen lukenut netissä että viiteentoista ikävuoteen mennessä jokaisella pitäisi olla joitakin puberteetin merkkejä. Kun muiden poikien murrosiässä sukuelimet kehittyvät, karvoitus ja lihasvoima lisääntyvät, ääni madaltuu ja käyttäytyminen muuttuu, niin minun murrosiässäni ei ole mielestäni tapahtunut juurikaan muuta kuin paino on lisääntynyt reilusti yli kymmenen kiloa vuodessa, olen saanut kuulla muutaman viime vuoden aikana kerran jos toisenkin ylipainostani ja terveydenhoitajat ovat määränneet minulle liikuntaa ja terveellisempää ruokavaliota, mutta nämä muutokset eivät ole tuottaneet tulosta. Enkä jaksa harrastaa liikuntaa, koska olen jatkuvasti väsynyt ja fyysiset voimavarani ovat minimaaliset, vaikkakin ikäni perusteella minun pitäisi olla pirteimmilläni. Minulla on anemia, enkä ole vereni rautapitoisuutta pystynyt nostamaan, hemoglobiinini oli keväällä 115. Minua hämmästyttää lisäksi suurikokoisuuteni ottaen huomioon pubertaalisen kehitykseni asteen, sillä olen useita senttimetrejä pidempi kuin yksikään toinen mies suvussamme. Häpykarvoitusta tosin tuli puberteetin alussa jonkin verran mutta sen kehittyminen ikäänkuin keskeytyi. Isälleni en kehtaa asiasta mitään mainita, sitä paitsi olen vanhoja valokuvia selailemalla havainnut että hänellä oli iässäni leveät hartiat, kehittynyt aataminomena, miehekkäät kasvot sekä viiksenalut sitäpaitsi hän ei ollut iässäni lainkaan lihava toisin kuin minä.

surfer119 kirjoitti:

Olen lukenut netissä että viiteentoista ikävuoteen mennessä jokaisella pitäisi olla joitakin puberteetin merkkejä. Kun muiden poikien murrosiässä sukuelimet kehittyvät, karvoitus ja lihasvoima lisääntyvät, ääni madaltuu ja käyttäytyminen muuttuu, niin minun murrosiässäni ei ole mielestäni tapahtunut juurikaan muuta kuin paino on lisääntynyt reilusti yli kymmenen kiloa vuodessa, olen saanut kuulla muutaman viime vuoden aikana kerran jos toisenkin ylipainostani ja terveydenhoitajat ovat määränneet minulle liikuntaa ja terveellisempää ruokavaliota, mutta nämä muutokset eivät ole tuottaneet tulosta. Enkä jaksa harrastaa liikuntaa, koska olen jatkuvasti väsynyt ja fyysiset voimavarani ovat minimaaliset, vaikkakin ikäni perusteella minun pitäisi olla pirteimmilläni. Minulla on anemia, enkä ole vereni rautapitoisuutta pystynyt nostamaan, hemoglobiinini oli keväällä 115. Minua hämmästyttää lisäksi suurikokoisuuteni ottaen huomioon pubertaalisen kehitykseni asteen, sillä olen useita senttimetrejä pidempi kuin yksikään toinen mies suvussamme. Häpykarvoitusta tosin tuli puberteetin alussa jonkin verran mutta sen kehittyminen ikäänkuin keskeytyi. Isälleni en kehtaa asiasta mitään mainita, sitä paitsi olen vanhoja valokuvia selailemalla havainnut että hänellä oli iässäni leveät hartiat, kehittynyt aataminomena, miehekkäät kasvot sekä viiksenalut sitäpaitsi hän ei ollut iässäni lainkaan lihava toisin kuin minä.

Hmm, mut jos sulla on jo kuitenki tapahtunu ees jotain, esim niiku sitä karvotusta ihan murrosiän alussa, nii ehkä se vielä siitä sitten kehittyy. Ootko varma ettei teidän suvussa ole mitään sairautta, jonka kautta karvoitus puuttuisi? Oletko puhunut lääkärin/koulu terveydenhoitajan kanssa? He varmasti osaisivat neuvoa. Mutta niin kun sitä sanotaan, että joilain pojilla suurin kasvupyrähdys tapahtuu vasta armeijassa, jospa sunkin kehitys tapahtuu vasta niillä main? :)

surfer119 kirjoitti:

Olen lukenut netissä että viiteentoista ikävuoteen mennessä jokaisella pitäisi olla joitakin puberteetin merkkejä. Kun muiden poikien murrosiässä sukuelimet kehittyvät, karvoitus ja lihasvoima lisääntyvät, ääni madaltuu ja käyttäytyminen muuttuu, niin minun murrosiässäni ei ole mielestäni tapahtunut juurikaan muuta kuin paino on lisääntynyt reilusti yli kymmenen kiloa vuodessa, olen saanut kuulla muutaman viime vuoden aikana kerran jos toisenkin ylipainostani ja terveydenhoitajat ovat määränneet minulle liikuntaa ja terveellisempää ruokavaliota, mutta nämä muutokset eivät ole tuottaneet tulosta. Enkä jaksa harrastaa liikuntaa, koska olen jatkuvasti väsynyt ja fyysiset voimavarani ovat minimaaliset, vaikkakin ikäni perusteella minun pitäisi olla pirteimmilläni. Minulla on anemia, enkä ole vereni rautapitoisuutta pystynyt nostamaan, hemoglobiinini oli keväällä 115. Minua hämmästyttää lisäksi suurikokoisuuteni ottaen huomioon pubertaalisen kehitykseni asteen, sillä olen useita senttimetrejä pidempi kuin yksikään toinen mies suvussamme. Häpykarvoitusta tosin tuli puberteetin alussa jonkin verran mutta sen kehittyminen ikäänkuin keskeytyi. Isälleni en kehtaa asiasta mitään mainita, sitä paitsi olen vanhoja valokuvia selailemalla havainnut että hänellä oli iässäni leveät hartiat, kehittynyt aataminomena, miehekkäät kasvot sekä viiksenalut sitäpaitsi hän ei ollut iässäni lainkaan lihava toisin kuin minä.

Äitisi puoli suvusta sitten?
Mitä tiedät heistä?

Isien kehittymistä ei aina voi verrata poikiin koska perintötekijät eivät mene aina niin.

Mitä jos puhuisit vanhemmillesi tästä ja sitä kautta voisitte pohdiskella asiaa.

yksvaann kirjoitti:

Äitisi puoli suvusta sitten?
Mitä tiedät heistä?

Isien kehittymistä ei aina voi verrata poikiin koska perintötekijät eivät mene aina niin.

Mitä jos puhuisit vanhemmillesi tästä ja sitä kautta voisitte pohdiskella asiaa.

Äitini suvussa miehet ovat kyllä jonkin verran pitempikokoisia kuin isäni suvussa, isoisäni ja enoni ovat noin 180-senttisiä kun taas minä olen noin 185 senttinen. Eniten minua kuitenkin hämmästyttää ylipainoisuus, jota ei ole ainakaan nuorella iällä esiintynyt yhdelläkään sukulaisistani. Lapsena, ennen kuin olin 12-13 vuotias olin normaalipainoinen mutta sen jälkeen onkin paino kummasti alkanut nousta. Yleensähän monien lapsena lihavia olleiden poikien paino suhteessa pituuteen laskee murrosiässä ja rasva muuttuu lihakseksi, mutta minulla on käynyt juuri päinvastoin. Tuosta häpykarvoituksesta sen verran että sen kasvamisesta on kulunut ainakin kolme, vuotta joten olen menettänyt lähestulkoon kaiken toivoni normaalista miehistymisestä

surfer 119 kirjoitti:

Äitini suvussa miehet ovat kyllä jonkin verran pitempikokoisia kuin isäni suvussa, isoisäni ja enoni ovat noin 180-senttisiä kun taas minä olen noin 185 senttinen. Eniten minua kuitenkin hämmästyttää ylipainoisuus, jota ei ole ainakaan nuorella iällä esiintynyt yhdelläkään sukulaisistani. Lapsena, ennen kuin olin 12-13 vuotias olin normaalipainoinen mutta sen jälkeen onkin paino kummasti alkanut nousta. Yleensähän monien lapsena lihavia olleiden poikien paino suhteessa pituuteen laskee murrosiässä ja rasva muuttuu lihakseksi, mutta minulla on käynyt juuri päinvastoin. Tuosta häpykarvoituksesta sen verran että sen kasvamisesta on kulunut ainakin kolme, vuotta joten olen menettänyt lähestulkoon kaiken toivoni normaalista miehistymisestä

Hei!
Kun on päässä hyvin, on kaikki hyvin! Sulla on. Pystyt upeasti analysoimaan itseäsi, harva tuohon pystyy.
Sun pitäisi mennä lääkärin juttusille. On ihan turha pähkäillä itse, mitä tehdä, kun sen voi antaa ammatti-ihmisen hommaksi. Kerroit, että olet ujo etkä saa aina sanaa suusta tai jotenkin noin. Kehtaatko jutella lääkärille? Jos et kehtaa, niin tulosta toi alku tekstisi, tai koko tämä rimpsu mukaasi ja anna lääkärille. Kerroit kaiken niin hyvin ja selvästi, että ei paremmasta väliä. Terveyskeskuksen lääkäri on varmasti ihan hyvä, ohjaa sut kyllä tarvittaessa eteenpäin. Mitään ivaa tms et siellä varmasti saa osaksesi, päinvastoin, ihailua, että nuori mies osaa hoitaa itseään. Sun sukuelimet siellä varmasti katsotaan päällisin puolin, mutta se on nopeasti ohi, sitä ei kannata pelätä.
Väsymys ja aneemisuus on myös asioita, joihin varmasti löytyy apu.
Hyvä olisi, jos voisit kertoa asiasta jollekin mukavalle aikuiselle, mutta ollaan mekin täällä tyhjää parempia. Tsemppiä ja kerro, miten meni!

surfer119 kirjoitti:

Olen lukenut netissä että viiteentoista ikävuoteen mennessä jokaisella pitäisi olla joitakin puberteetin merkkejä. Kun muiden poikien murrosiässä sukuelimet kehittyvät, karvoitus ja lihasvoima lisääntyvät, ääni madaltuu ja käyttäytyminen muuttuu, niin minun murrosiässäni ei ole mielestäni tapahtunut juurikaan muuta kuin paino on lisääntynyt reilusti yli kymmenen kiloa vuodessa, olen saanut kuulla muutaman viime vuoden aikana kerran jos toisenkin ylipainostani ja terveydenhoitajat ovat määränneet minulle liikuntaa ja terveellisempää ruokavaliota, mutta nämä muutokset eivät ole tuottaneet tulosta. Enkä jaksa harrastaa liikuntaa, koska olen jatkuvasti väsynyt ja fyysiset voimavarani ovat minimaaliset, vaikkakin ikäni perusteella minun pitäisi olla pirteimmilläni. Minulla on anemia, enkä ole vereni rautapitoisuutta pystynyt nostamaan, hemoglobiinini oli keväällä 115. Minua hämmästyttää lisäksi suurikokoisuuteni ottaen huomioon pubertaalisen kehitykseni asteen, sillä olen useita senttimetrejä pidempi kuin yksikään toinen mies suvussamme. Häpykarvoitusta tosin tuli puberteetin alussa jonkin verran mutta sen kehittyminen ikäänkuin keskeytyi. Isälleni en kehtaa asiasta mitään mainita, sitä paitsi olen vanhoja valokuvia selailemalla havainnut että hänellä oli iässäni leveät hartiat, kehittynyt aataminomena, miehekkäät kasvot sekä viiksenalut sitäpaitsi hän ei ollut iässäni lainkaan lihava toisin kuin minä.

Miehillä joilla on ylipainoa voi olla myös suurempi estrogeeni (naishormoni) pitoisuus eli kehityksesi saattaa olla hidasta sen vuoksi ja jotkut ominaisuudet sinussa voivat olla naisellisia. Itketkö usein tai helposti ja tunnetko itsesi joskus todella herkäksi? Laihduttaminen oikeasti auttaisi asiaan ja se että todellakin muuttaisit edes sen ruokavaliosi(roskaruoka pois kokonaan). En sano tätä pahalla mutta faktat on faktoja. Aloita liikkumaan päivässä sen verran kuin jaksat sillä liikunta kohottaa yleensä mielialaa ja sinunkin voimavarasi kasvavat. Liikunnan myötä varmasti olosi helpottuu kun painokin laskee.

Se mitä tarvitset kehittyäksesi on siis testosteroni (mieshormoni)jota kehosi tai pikemmin kiveksesi ilmiselvästi tuottavat joko todella vähän tai liian hitaasti. Jos kehossasi on enemmän estrogeeniä kuin pitäisi niin se kumoaa testosteronin vaikutusta jolloin kehitykseen tulee ongelmia. Naisilla estrogeeni estää sen että karvoitusta ei tule niin paljoa (esim. parta jää kasvamatta), vaikka heilläkin on testosteronia mutta paljon vähemmän kuin miehillä. Myöskin estrogeeni saa heidät herkemmiksi ja tunteellisemmiksi. Sen vuoksi naiset itkevät helpommin kuin miehet koska miehillä testosteroni estää itkemistäkin.

Suosittelen lääkäriin menoa että asiaan voidaan puuttua tarpeeksi ajoissa. Kaikenlaisia testosteroni hoitoja löytyy ja kun sen pitoisuus kehossa kasvaa niin karvoituskin lisääntyy ja muut miehiset ominaisuudet. Entäpä ne siemensyöksyt? Jos niitä on jo tullut niin luulenpa että kehityksesi on kohdallaan mutta kehityt vain omaan tahtiisi. Jos ei ole vielä tullut niin lääkäriin meneminen on todellakin suositeltavaa.

.............................. kirjoitti:

Miehillä joilla on ylipainoa voi olla myös suurempi estrogeeni (naishormoni) pitoisuus eli kehityksesi saattaa olla hidasta sen vuoksi ja jotkut ominaisuudet sinussa voivat olla naisellisia. Itketkö usein tai helposti ja tunnetko itsesi joskus todella herkäksi? Laihduttaminen oikeasti auttaisi asiaan ja se että todellakin muuttaisit edes sen ruokavaliosi(roskaruoka pois kokonaan). En sano tätä pahalla mutta faktat on faktoja. Aloita liikkumaan päivässä sen verran kuin jaksat sillä liikunta kohottaa yleensä mielialaa ja sinunkin voimavarasi kasvavat. Liikunnan myötä varmasti olosi helpottuu kun painokin laskee.

Se mitä tarvitset kehittyäksesi on siis testosteroni (mieshormoni)jota kehosi tai pikemmin kiveksesi ilmiselvästi tuottavat joko todella vähän tai liian hitaasti. Jos kehossasi on enemmän estrogeeniä kuin pitäisi niin se kumoaa testosteronin vaikutusta jolloin kehitykseen tulee ongelmia. Naisilla estrogeeni estää sen että karvoitusta ei tule niin paljoa (esim. parta jää kasvamatta), vaikka heilläkin on testosteronia mutta paljon vähemmän kuin miehillä. Myöskin estrogeeni saa heidät herkemmiksi ja tunteellisemmiksi. Sen vuoksi naiset itkevät helpommin kuin miehet koska miehillä testosteroni estää itkemistäkin.

Suosittelen lääkäriin menoa että asiaan voidaan puuttua tarpeeksi ajoissa. Kaikenlaisia testosteroni hoitoja löytyy ja kun sen pitoisuus kehossa kasvaa niin karvoituskin lisääntyy ja muut miehiset ominaisuudet. Entäpä ne siemensyöksyt? Jos niitä on jo tullut niin luulenpa että kehityksesi on kohdallaan mutta kehityt vain omaan tahtiisi. Jos ei ole vielä tullut niin lääkäriin meneminen on todellakin suositeltavaa.

Minulla ei ole tullut siemensyöksyjä, mikä tuntuukin ahdistavalta kun ikätoverit ovat jo pitemmän aikaa puhuneet runkkaamisesta ja siitä miten pitkälle lentää

surfer119 kirjoitti:

Minulla ei ole tullut siemensyöksyjä, mikä tuntuukin ahdistavalta kun ikätoverit ovat jo pitemmän aikaa puhuneet runkkaamisesta ja siitä miten pitkälle lentää

Suosittelen kyllä ehdottomasti lääkäriin menemistä, hän osaa neuvoa parhaiten sun tilanteessa. Rohkeesti vaan. Tsemppiä sulle!

muikkunennni kirjoitti:

Suosittelen kyllä ehdottomasti lääkäriin menemistä, hän osaa neuvoa parhaiten sun tilanteessa. Rohkeesti vaan. Tsemppiä sulle!

sama ongelma mulla!!:) mä täytin 16v. toukokuun
alussa ja oon 165cm pitkä, tosi hoikka.!! mulla
on kans muutamia vaaleita karvoja vasta tullu kullin juureen, ja kulli on 10cm kovana, ohut??
siemensyksyä ei oo tullu yollä, ja kun runkkaan niin tulee sellasta märkää ihan vähä. joskus on housussa pieni märkä läikkä. terkkari sano et mulla on kans myöhäinen murroikä. joskus on muakin koulussa kiusattu pikkukullista..

poikia, joilla ei ole minkäänlaista karvoitusta käsissä, jaloissa, kainaloissa tai kasvoissa (ja oletettavasti ei sitten alapäässäkään), joiden ääni ei ole muuttunut ala-asteelta sitten lähes yhtään ja jotka on vähän yli 160cm pitkiä. Vaikka en oo mikään lääkäri, niin ei toi musta mitenkään epänormaalia ole... Kuten joku jo sanoikin, niin vasta armeijassa se suurin muutos joillain tulee. Eli fyysisten muutosten puuttumisen takia sun tuskin tarvii olla huolissas. Ja sitten, kun niitä alkaa ilmaantua, niin jo muutamassa viikossa voi kyllä havaita suuren muutoksen!

Noista muista ongelmista, kuten kiusaamisesta ja sellasesta sun ei todellakaan (niin kornilta kuin sen kuulostaakin, tiedän sen entisenä koulukiusattuna) kannata välittää. Sun kiusaajas on surullisia ja jokseenkin säälittäviä ihmisiä, jotka yrittää pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan sun kustannuksellas. Ja sun viestistäs todella näkee, että oot kypsempi ja fiksumpi ihminen kuin mitä ne tulevat luultavasti ikinä, tai ainakaan hyvin hyvin moniin vuosiin, olemaan :)

Mutta jos sua kuitenkin vaivaa se tosi paljon ja jos joku vahingoittaa sua esim. fyysisesti, niin kannattaa ehdottomasti jutella jollekin aikuiselle ja selvitellä tilannetta. Vaikka vaan kertoisit jollekin sun ongelmistas ilman mitään seurauksia, siis ilman että asiaan puututaan käytännössä jos et oikeasti halua, niin jo sekin auttaa kummasti.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle! Oot ikäisekses erittäin kypsän, fiksun ja mukavan oloinen poika. Juuri sellainen, joka ainakin muhun vetoaa yli kaiken! =)

T. Tyttö 16.v