une peur bleue

'
vai onko kuoleman sinisestä kyse?

Viimeinen kuva, joka jää monen lukemisen jälkeen, on sen itävaltalaispaskan naamakuva, jossain lehdessä nähty.

Mistä moinen mieleenjohtuma? puistattaa helteestä huolimatta

saanut sellaisen käsityksen että puhut oikein hyvin ranskaa. Sinä tiedät miten kieli on tulvillaan negatiivisia ja vähätteleviä viittauksia sinisellä sormellaan.

Itse tuossa eilisaamuna tuijotin vaatekaappiin enkä odottanut näkeväni mitään sinistä... tai oikeastaan kaikki oli aivan sinistä. Aamun valossa oli jokin vika ja se värjäsi kaiken siniseksi, väriksi jota vihaan, en voi sietää. Samalla tuli tuo hirvittävä pelon ja hysterian tunne - sydän jyskytti rinnassa, aivoissa kohisi, oli päästävä pois ja suljettava ovi, sytytettävä valoja ja napsuteltava nappuloita.

Onneksi Padme pelasti aamuni :)

Kun otit tuon itävaltalaispaskan biojäteroskiksesta esiin, on mun todettava, että sen olennon kasvot ovat syöpyneet mun mieleni ytimeen viimeistä piirtoa myöten - vaikka vain vilkaisin kuvaa lehden sivulla. Miksi tällainen vaiva? Kyllähän minä tiesin miten sairas maailma voi ollakaan, miksi siis yhä järkytyn raiteiltani?

Sefulle voin paljastaa että kysymyksessä ei ollut rakkausruno, joten sen voi siirtää sivuun... samalla kun siirretään sivuun jumputtava päänsärkyni. Menen oksentamaan.