saaneet miten hyvin kaupungilta tai kunnalta kotiapua kotiinne? Esim jos sairastutte tai tulee joku muu ongelmatilanne? vai onko teillä muuten hyvät verkostot, että aina on hoitaja lapselle saatavilla? Ainakaan omassa kaupungissani tilanne ei oo häävi. Tarjolla ei ole juuri mitään, ainakaan neuvolan tädin mukaan, mikä alkoi suorastaan suututtamaan! Onhan sitä vanhuksille ja varmaan kaikille muillekkin tarjolla, paitsi yksinhuoltajalle. Jos mä vaikka loukkaannun vakavasti ja joudun sairaalaan, niin lastensuojeluunko sitä sitten soitetaan vai?
Oletteko
yh-äidit...
151159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eikö sulla ole sukulaisiakaan?
on mulla sukulaisia ja tuttuja täällä jotka pystyvät kyllä ottamaan pojan hoitoon, mutta aattelin vaan, että jos sattus tilanne, että ei sais ketään.
Onko yksinhuoltajuus vamma tai jokin vakava este? Ei, se ei ole mitään muuta kuin hiton huono tekosyy...
Kunnalta ei ole tarvinnut apua pyytää. Lapsella on kaksi vanhempaa, joiden vastuulla on lapsen hyvinvoinnista huolehtia. Kun olen itse sairastanut, lasteni isä on silloin ottanut vastuun itselleen.
Eli kun sinä joudut sinne sairaalaan, otat yhteyden lapsesi isään, sillä hänellä on yhtäläinen velvollisuus/oikeus huolehtia lapsesta.
Osaatkohan sä edes vastata koskaan asiallisesti?
ilmeisestikään tilanteeseen,jossa olisit apua tarvinnut..niin turha piikitellä
Itse jouduin muutama vuosi sitten sairaalaan kolmeksi viikoksi,ja jouduin siksi hakemaan lastenhoitoapua sairaalan sosiaalityöntekijältä(useita lapsia minulla,vanhin heistä oli 13v ja nuorin 6v).
Olen yksinhuoltaja,ja lapsillani on tietenkin isä..mutta hän ei suostunut lapsia luokseen ottamaan..vaikka hänen uusi rouvansa oli äitiyslomalla,ja olisi ehtinyt lapsia kaitsemaan..
Joten lapseni joutuivat/pääsivät kriisiperhesijoitukseen sairaalassa oloni ajaksi.
Silloin kun on yksinhuoltaja,eikä toinen vanhempi ole arjessa,eikä oikein muutenkaan läsnä,(ja kun ei oo niitä sukulaisiakaan),niin vaihtoehdot äkillisen sairastumisen takia ovat vähissä.
Kun on yksinhuoltaja..niin vastaa itse lapsestaan.Etävanhemmalla ei ole tuossa tilanteessa velvollisuutta ottaa omia lapsiaan luokseen..nolona se sosiaalityöntekijäkin ilmoitti
minulle "kun ei kuulema isäkään voi lapsia luokseen ottaa",no järjestyipä sitten onneksi apu muuta kautta.
Kun siis käskit ottaa yhteyden sairastuttua ottaa yhteyttä lasten isään... Lasten isä kun ei muistanut jättää numeroa josta kuoleman jälkeen tavoittaa. Saattaa jopa olla, ettei kotoa lähtiessään arvannut, että kuolee liikenneonnettomuudessa :(
Ei sulle tullu sit mieleen, että jotkut yksinhuoltajat on oikeasti yksin, eikä elä missään vuorohoitosysteemissä... Ärsyttää tollanen.
Hienoa tietysti, että sulla on lasten isä tukena. Olen kieltämättä kateellinen.
"Lapsella on kaksi vanhempaa, joiden vastuulla on lapsen hyvinvoinnista huolehtia. Kun olen itse sairastanut, lasteni isä on silloin ottanut vastuun itselleen."
Kerro hei yh äiti since 1999, kuinka tää käytännössä saadaan myös sen etäisän päähän?
Sulla mitä ilmeisimmin on tähän ongelmaan jokin viisastenkivi. Voisitko ystävällisesti jakaa sen meille kaikille tuhansille yh:lle, joiden ex on sen sortin niljake, ettei sitä vois oma vastuunsa ja omat lapsensa paljoa vähempää kiinnostaa?
olen 9kk, 2v ja 4 v lasten yh äiti joka teloi kätensä tiistaina, käsi murtunut ja kipeä. Lasten isä ei auta kun on tärkeämpää työt eikä muka jouda auttaan. kunnalla on puolet väestä lomilla enkä saa ketään =( onneksi ex anoppi hoitaa paljon mutta enhän voi pitää häntäkään 24/7. Kyllä masentaa kun pitää ruinata apua enkä oikeasti pysty kädellä kanteleen saatikka vaihtaa vauvalle vaippoja. Onnellisia ne naiset joilla mies auttaa eikä tarvi perseelle potkia.
asian että jos lapsen isä ei olekaan mukana kuvioissa mitenkään.. niin minullakin on ja se on vaan pakko jaksaa jos on sairaana:/
Jos tilanne on se ettei lasten isä ole kykeneväinen hoitamaan lapsianne ja sukukaan ei pysty, niin luultavasti lapset sijoitetaan sairautesi ajaksi johonkin sijaisperheeseen. Ystävättreni mies on kuollut ja kun hänen toinen lapsensa joutui sairaalaan, ja hänen tietenkin oli tärkeää olla siellä mukana, hän sai kunnalta kodinhoitjan siksi aikaa hoitamaan kotiin toista lasta kun hän itse oli lapsensa kanssa sairaalassa.
niin ei pety..
Itse voin kertoa kokemukseni 5v takaa kun sairastuin syöpään. Rankan leikkauksen ja hoitojen päälle kysyin kodinhoitajaa (lapsi 6v) kun en kauppaan jaksanut niin sosiaalitäti alkoi puhumaan huostaanotosta. Minä muutin keskustelukannan toisaalle ja kiitin kohteliaasti.
Itse asuin omakotitalossa, talvi lumityöt ja 2 takkaa lämmiettävänä siihen päälle. Me pärjättiin mistä saan kiitttää silloista juuri tapaamaani miesystävää joka luopui asunnostaan ja muutti meille auttamaan. 2kk tuntemisen pohjalta alkoi auttamaan eikä juossut karkuun vaikka sitä suosittelin. Pesi suihkussa kun en itse jaksanut ja ruokki lapsen yms. Me olemme nykyään naimisissa ja kaikki hienosti. Olemme onnellisia..
Älä luota ulkopuoliseen kunnan / kaupungin apuun vaan rakenna niin vahva ystäväverkosto josta hädän hetkellä saa apua..
Olen joskus pohtinut yh-vanhemman tilannetta juuri tuosta näkökulmasta eli mitä sitten tapahtuu, jos jokin ongelmatilanne tulee. Kaikille ei tosiaankaan taida olla apuja saatavissa.
Joskus on tullut mieleen itsekin tarjota apua "jos arki ahdistaa", mutta en tiedä miten sitä voisi tarjota - ja toisaalta onko tällaisesta hieman erakoituneesta (tosin työssäkäyvästä) sinkkumiehestä edes mitään apuakaan, kun lastenhoito ei varmasti luonnistu. Tavalliset kodinhoitoaskaret kuitenkin minultakin hoituisivat, esimerkiksi tiskaaminen, kevyt siivoaminen, kaupassa / postissa käynti, jätteiden poisvienti jne. Jos kyse olisi vain pienestä tuesta tilapäisesti vähävoimaiselle vanhemmalle (kuumetta, läheisen kuolema tjsp.), voisi kai kuka tahansa tavallinen henkilö autella toisinaan siinä missä vaikka tuttu naapuri.
Onko olemassa jotain vapaaehtoisjärjestöä, jonka kautta avuntarvitsijat ja -antajat voisivat kohdata? Keskitetysti hoidettuna avunjako voisi kerätä useampia avunantajia ja jakaa sopivia auttajia eri tilanteisiin. Sieltä olisi luontevaa kysyä auttajaa ja kolmannen osapuolen olemassaolo toisi myös turvallisuutta niin avuntarvitsijalle kuin -antajallekin.
Mitä yh:t tästä tuumaisivat?
Minä palkkaisin sut lähes puheesi perusteella lapselle sijaisisäksi lomamatkan ajaksi ensi talvella :)
Muuten en aio enää miestä ottaa (miehet ovat mukavia niin kauan kuin heidän kanssaan ei seurustele) mutta lomamatkoilla näkee selvästi, kuinka lapsi kaipaisi isää tai isähahmoa leikittämään häntä uima-altaalla ja pelikentillä.
Oma isä on olemassa ja tiiviisti lapsen elämässä mukana, mutta ei tietenkään matkoilla meidän mukana.
Ehkä jos tällaista mainitsemaasi yhdistystä järjestettäisiin, voisi myös tämän kaltaisia "isähahmoja" olla toiminnassa mukana.
Kiitos luottamuksesta:-) Ihan tällaisia "varaisiä" en kuitenkaan ajatellut, vaan enemmänkin perheen arkielämään vaikuttaviin häiriöihin reagoimista; kevyttä, satunnaista tukitoimintaa tilapäisesti vaikeutuneeseen elämäntilanteeseen.
Kaavailin toiminnan olevan vapaaehtoistyön piirissä sitä ajatellen, että kaikilla ei ole varaa maksaa ylimääräistä. Julkisen sektorin tarjoamien (määrältään puutteellisten) kodinhoitopalveluiden lisäksihän on myös yksityisiä palveluntarjoajia, joilta voi kodinhoitoa ostaa.
Vapaaehtoistoiminnan tarkoituksena ei minusta voi olla kysynnän syöminen maksullisilta palveluyrityksiltä, vaan palveluiden tarjoaminen niille, jotka eivät pysty niitä ostamaan. Eli kyseessä olisi julkisten palveluiden täydentäminen vähemmän kriittisissä tilanteissa - julkisen sektorin vastuulla täytyy olla varsinaisiin lastenhoidon vaaratilanteisiin reagoiminen, esimerkkinä lapsen ainoan huoltajan sairaalahoito.
Vapaaehtoistyön tulisi siis olla ilmaista - ehkä auttajan matkakuluja voisi maksattaa, mutta itse työtä ei. Palkkoja maksettaessahan kuvaan astuu mukaan myös verotus, sosiaaliturvamaksut, eläkekertymät, auttamistyöntekijän vakuuttaminen työtapaturmien varalta ym. sellaista, jotka tekevät toiminnasta liian raskasta pyörittää.
Siis ruohonjuuritason auttamistoimintaa silloin kun muut epäviralliset tukiverkostot pettävät - vähän niin kuin naapuriapua, jota on ainakin maaseudulla annettu omien kykyjen mukaan silloin kun tarvetta on ollut.
ollenkaan. Kaikki tarvittava työvoima tarvitaan vanhusten hoitamiseen. Yksinhuoltaja voi saada joissain hyvin harvinaisissa tapauksissa kotiapua. Kaksinhuoltajaperheet eivät saa sitä ollenkaan. Jos loukkaannut vakavasti sinun sukulaistesi tulee hoitaa lapsesi, muuten hän/he joutuvat lastenkotiin.