Aika pitkään, jo monta viikkoa, elämä olikin pelkkkää tylsää arkirutiinia eikä mitään jännää tapahtunut. No, eilen kuitenkin alkoi taas vähän tapahtua ja jo heti aamusta aavistin, että hullusti tässä käy ja niinnhän siinä kävi tai siis minun kohdallani tietenkin meinasi käydä, mutta minähän olen “survivori”, tiedättehän…
Oltiin tutustumassa uusiin alueisiin syvällä viidakossa kun paikallisten rakentama puusilta petti ja me pudottiin automme kanssa jorpakkoon. Virta oli joessa aika voimakas ja kovia pyörteitä vaikka sadeaika ei ole vielä edes kunnolla alkanut.
No, ei minulla itselläni mitään hätää ollut, sillä osaan tietenkin uida ja vanhana syvänmeren sukeltajana vesi on muutenkin aika tutu elementti. Alussa kuitenkin, ainakin parisataa metriä, virta vei minuakin kuin lastua, mutta sain sitten räpiköityä itseni rannalle ja onnistuin vielä pelastamaan pari kolleegaani vaikka “hämylautturi” jo odotteli vastarannalla. Kolmella muulla kolleegalla ei ollut yhtä hyvä tuuri ja virta vei mukanaan. Löytyivät myöhemmin yli kymmenen kilometrin päästä alajuoksulta ja yhtä oli krokot pahasti päässeet syömään.
Tällainen vähän surullisempi tarina tällä kertaa, mutta kuten tapana on sanoa, “Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koeta ymmärtää…”
Kuinkas teillä, onko ollut äksonia tai muuta säpinää?
Oltiin tutustumassa uusiin alueisiin syvällä viidakossa kun paikallisten rakentama puusilta petti ja me pudottiin automme kanssa jorpakkoon. Virta oli joessa aika voimakas ja kovia pyörteitä vaikka sadeaika ei ole vielä edes kunnolla alkanut.
No, ei minulla itselläni mitään hätää ollut, sillä osaan tietenkin uida ja vanhana syvänmeren sukeltajana vesi on muutenkin aika tutu elementti. Alussa kuitenkin, ainakin parisataa metriä, virta vei minuakin kuin lastua, mutta sain sitten räpiköityä itseni rannalle ja onnistuin vielä pelastamaan pari kolleegaani vaikka “hämylautturi” jo odotteli vastarannalla. Kolmella muulla kolleegalla ei ollut yhtä hyvä tuuri ja virta vei mukanaan. Löytyivät myöhemmin yli kymmenen kilometrin päästä alajuoksulta ja yhtä oli krokot pahasti päässeet syömään.
Tällainen vähän surullisempi tarina tällä kertaa, mutta kuten tapana on sanoa, “Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää, koeta ymmärtää…”
Kuinkas teillä, onko ollut äksonia tai muuta säpinää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
eilisiltana entisen krokotiilin kanssa. Ihan sattumalta kohdattiin kaupungilla. Kaikki meni hyvin, ja ehjänä selvisin. Että sellasta äksonia.
Hei,
On sinulla ollut aikamoinen seikkailu...en olis halunut olla "housuissas". Onneksi selvisit.
Jotain on täälläkin tapahtunut. Olen näet kessäillyt oikein todella. Olin mökillä 3 yötä ja ei ollut tietsikkaa
eikä telkkaa. Oli ihanaa. Heitin talviturkin. Tosin kävin myös saunassa. Elikkä saunoin melkein joka päivä viimeviikolla ja tietysti kokeilin uimista. Aurinko paistoi ihanasti. Oli oikein hienoa ja kesäelämystä.
Iloisempaa jatkoa sinulle. t:mira-ley :))
Aika kova virta tossa meidänkin joessa. Alkaa kyllä jo veden pinta laskea. Melkein vei kevättulvat laiturin mennessään. Jotenkin se vielä paikallaan lenkottaa.
Viime viikolla kasteltiin onki ekan kerran veteen. Saalista tuli kahen ahvenen ja lahnan verran. Eikä mennyt kun yks mato. ( oli vähän kookkaampi, semmonen pienen pyythonin kokonen)
Uutiskynnys on mielenkiintonen juttu. Rokotiili söi sun kaveris, ehkä siellä arkipäivää. kauheaa. Ja se, että Burmassa 130 000 kadonnutta ja tai kuollutta hirmumyrskyn jäljiltä, ja pienet uutiset
täällä.