Hei kaikki vanhemmat!
Onko Teillä samanlaista ongelmaa kuin meillä, eli poikalapsemme eivät millään osallistuisi kodin yhteisiin töihin? Pojat ovat iältään 10, 13 ja 15 vuotta.Olen mielestäni yrittänyt kaikki keinot, mutta aina on joku veruke jos pyydän auttamaan.
myöskään perheen yhteiset marjaretket puolukkametsään eivät kiinnosta, vaikka he saisivat myymistään marjoista rahat itselleen.
Millä te saatte nuorenne auttamaan Teitä?
Onko Teillä samanlaista ongelmaa kuin meillä, eli poikalapsemme eivät millään osallistuisi kodin yhteisiin töihin? Pojat ovat iältään 10, 13 ja 15 vuotta.Olen mielestäni yrittänyt kaikki keinot, mutta aina on joku veruke jos pyydän auttamaan.
myöskään perheen yhteiset marjaretket puolukkametsään eivät kiinnosta, vaikka he saisivat myymistään marjoista rahat itselleen.
Millä te saatte nuorenne auttamaan Teitä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kovempi kuri! Akan ja pentujen paikka on nyrkin ja hellan välissä
muistupa taas mieleen miks mulla ei ole enää ukkoa....oli vissiin lapsista kysymys?
ettei vain mieheni olisi käynyt nimimerkin suojin tällä palstalla???
mutta ton ikäisiin ei taida enää nätit tehoa.Eli heittäydyt vähäksi aikaa laiskaksi.Jätät pyykit pesemättä,teet itselles vaan safkan,et tiskaa,et siivoa.Eiköhän jotain ala kohta tapahtua...
.. vittu!
Muute onx ne sun 13 tai 15-wee pojat vapaita ja tietty ok ulkonäkö olis plussaa!! =))
Hei, pojillamme ei ole vielä vakituisia tyttöystäviä, onneksi. Ja voit arvata etten erityisemmin haluaisi että poikani edes chattailisivat tytön kanssa joka kommentoi minun mielipiteitäni v-alkuisella sanalla.
No niin, arvaat varmaan miltä meillä näyttää kun olen totellut Sinua pari päivää, ei ole kohta puhtaita astioita ja kengät jalassa kannattaa kävellä sisällä lattiat on sen verran likaiset.
Parasta on see että olisiko pientä elämää havaittavissa tai ainakin kummastelevat että miksi kaikki ruuat oli pöydällä...eihän ne itsestään jääkaappiin palaa...jatkan taistelua.
eivät myöskään vapaaehtoisesti siivoa huonettaan, ovat 17-ja 19 -vuotiaat, ainoastaan jos en ole huutanut heille kitarisat puolimetriä ulkona vähintään tunnin verran.
Se on kuules niin (anteeksi miessukupuoliset lukijat), että poikalapsilla ei ole kuin ei miehilläkään mitään väliä sillä , onko paikat kunnossa kunhan itse löytävät tavaransa . järjestys se on epäjärjestyskin!
Tki poikkeuksiakin on. Kyllä tytsyistäkin löytyy samoja piirteitä.
Olen suosiolla lopettanut ruinaamisen kaikkiin perheiden yhteisiin rientoihin kun tietää etukäteen, ettei penskoja saa mihinkään mukaan, Näin se vaan menee. Mitenkäs ojennat enää ton ikäisiä lapsia?
Eli koita kestää!
ei kait tässä tosiaan paljon muu auta. Kiitos lohduttavista sanoista...;)
No jos et ole saanut tai antanut poikien tahda tahankaan mennessa mitaan niin nyt on myohaista edes yrittaa.
Meilla on viikkorahaa maksettu sita kun kouluun on menty. sen saamisen ehto on ollut oman huoneen siivoaminen, aluksi jarjestely ja keraily, nykyaan siihen kuuluu imurointi ja vaatteiden vienti kaappiin silityspinosta.
Poydan kattaminen ja tyhjaaminen on niin ikaan aina ollut lasten duuni, ilman erillista palkkiota, jos ei nyt ruokaa lasketa. Toinen tekee mielellaan ruokaa ja tekeekin sita usein. Toinen on epakaytannollinen mutta kay esim. kaupasta hakemassa jotainunohtunutta. jne jne.
Mutta tama vain sen takia, etta he ovat saaneet aina osallistua kodintoihin, silloinkin kun "avusta" oli enemman haittaa kuin hyotya. Ja lapset tietavat sen, etta hekin saavat apua sita tarvitsessaan.
annaoin kyllä lasten pienenä olla apuna ja silloinhan se olikin helppo homma, kun osallistuivat innolla ja jopa kysyivät mitä voisin tehdä seuraavaksi, mutta kun He ovat muuttuneet aivan erilaisiksi iän myötä, on kait se ymmärrettävä siten että se on iän tuomaa kapinaa .
Mutta nyt täytyy taas mennä...siivoamaan...
Viikkorahat jäihin. Tee lista kotitöistä johon haluat heidän osallistuvan. Ei niin että:"Saat euron jos viet roskat" vaan lukujärjestys joka pitää sisällään siivoamiset, pyykinpesut, kaupassakäynnit yms. Lisäksi lukkarissa vois olla kohta johon merkitsette haistattelut ja venkuroinnit jotka luonnellisesti vähennetään viikon "ansioista". ja kun lista on valmis niin poikien nimmarit alle! Käytä hyväksesi poikien luonnollista kilpailuviettiä. Pistä pojat kilpailemaan keskenään et kuka saa viikon parhaan tuloksen. Toinen vaihtoehto on ryhmäkurin toteuttaminen, eli jos yksi pojista hyppii silmille niin se vaikuttaa heidän kaikkien viikkorahaan. Kyllä veljekset pistävät toisensa ojennukseen kun omat rahat ovat kyseessä.
Ne marjaretket saat varmaan unohtaa ainakin vanhempien poikien suhteen. Ton ikäisillä pojilla alkaa jo olemaan ihan muut Marjat mielessä...;)
Kiitos hyvästä vinkistä. Teenkin saman tien sellaisen listan.Varmasti kannatta ainakin kokeilla. Keskimmäinen varmasti saattaa innostua , on niin rahan perään, mutta vanhin on sellainen humanisti jota ei raha kiinnosta, katsotaan miten käy.Kuopuskin ymmärtää rahan päälle, että eiköhän se siitä. Kerron viikon päästä miten kävi.
Hei, sehän toimii!! Pojat ainakin nyt aluksi tuntuu olevan juonessa mukana, ei tietenkään vielä mitään kovin mullistavaa, mutta kehitystä kuitenkin.
Keskimmäinen, kilpailuhenkisin, tsemppaa oikeesti. Ollut tosi kiva kun heille laitoin ruuanlaittovuorot niin ei tartte ihan joka päivä itse laittaa, kuopuksella paloi kyllä makaroonit pohjaan, mutta yritystä, sekin on mulle jo jotain. Kaksi vanhempaa poikaa teki ihan hyvää ruokaa, jess.
Jatketaan tämän mallin mukaan, toivottavasti pojat jatkaa innolla tätä uutta kokeilua ..terveisin 3 pojan äiti
Pidähän meidät ajantasalla taistelusi vaiheista.
Minulla kaksi tyttöä murrosiän kynnyksellä ja nämä asiat alkaa olla ajankohtaisia. Ei nimittäin mitään tapahdu pelkällä rauhallisella pyytämisellä, kuten joku vuosi sitten.
Oma huone on kanien ja hevosleikkeiden sotkua, eikä se tunnu heitä haittaavan.
Koetan itsekin jotain suunnitella....
Hei, kamppailu jatkuu, eilen juttelin yhden ystäväni kanssa, joka oli myös aloittanut saman taistelun. Todettiin vain että aikaisemminkin olisi voinut tietty aloittaa...mutta parempi nyt kun ei ollenkaan
ainakin ruuanlaittovuorot tuntuu olevan mieleen, ja tosi tiukkana saa olla. Kumma kun ei usko että itselleen vain hallaa tekee, jos antaa periksi.
Jos on sovittu että esim. jonkun vuoro on korjata astiat pöydästä syönnin jälkeen niin ne sitten on siinä vaikka hamaan hautaan asti, ellei ko henkilö niitä siivoa.
Ja kavereiden kanssa ei lähdetä ulos, ennen kuin osuus kotitöistä on tehty.
Kuulema hyvä kirja on aiheesta , Kenellä valta perheessä, tai jotenkin niin, en ole vielä lukenut mutta haen illalla kirjastosta
Kaikkien etuhan tässä on kyseessä, etteivät lapset luule asuvansa hotellissa, vaan jokainen tekee oman osuutensa .
Aurinkoista päivänjatkoa
Hei, homma etenee vähitellen, paras keksintö oli tuo että tekevät ruokaa vuoropäivinä, ihanaa kun on ruoka valmiina kun tulee väsyneenä töistä.
Aivan selvästi kiinniittävät pojat paljon enemmän huomiota kodin siisteyteen ja yhteisiin asioihin, ja se venkoilusarake on kanssa hyvä, koska voin vedota aina siihen jos nurinaa ilmenee kun pyydän apua.
Aika lempeä olen ollut nyt aluksi, mutta vähitellen ajattelin koventaa kuria. Ja koko ajanhan pojat kasvavatkin eli vastuuta mielestäni kuuluu olla myös enemmän.Olen myös huomannut, että kun oikein kiittelen sitten hyvän työn päälle niin kyllä se vain pojistakin tuntuu hyvältä, kuopuskin totesi, ettei heidän luokalla varmasti osaa kukaan tehdä niin hyvää makaroonipataa kuin hän. Sillä ruualla on muuten lapsen tosi helppo aloittaa, 10 v. osaa sen nyt, eka kerralla vain paloi makaroonit pohjaan.
Kyllä voi sanoa, että yhteistyössä on voimaa,
Itsekin jaksan ihan eri tavalla, kun muutkin auttaa , jää se marttyyrinosa pois.
Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille murkkupalsalla kävijöille
Lämmitti kovasti mieltäni lukea palautteesi vinkkieni toimivuudesta! Itse vasta valmistaudun perheen kasvatukseen (esikoiseni laskettu aika on parin viikon päästä) ja olen jo monesti miettinyt että miten selviydyn tulevasta elämän muutoksesta -onko minusta äidiksi? Osaanko kasvattaa lastani?
Siitä ei ole niin kauaa ettenkö enää muistaisi omaa uhmakasta murkkuvaihettani joten vinkkini perustuvat täysin keinoihin joilla äitini sai minut ja siskoni kuriin. Välillä otettiin yhteen oikein kunnolla ja kodin järjestyssäännöt määräsi viimekädessä Koivuniemenherra. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, en voi kuin ihailla äitiäni joka vastustuksestamme huolimatta onnistui kasvattamaan meistä villikoista läheisiään kunnioittavia, nuhteettomia kansalaisia. Sinä "3:n pojan äiti" olet samalla tiellä, matkalla ansaitsemaan poikiesi elinikäisen kunnioituksen! Ja "vain" siksi että jaksat yrittää. Tsemmpiä Sulle!
Hei, onnea Sinulle synnytykseen! En hetkeäkään epäile ettetkö onnistu Äitinä, kun osaat minullekin noin hyviä ohjeita antaa. On tosi helppo vedota siihen lukujärjestykseen kun se on seinällä, ei jää ne pyynnöt ilmaan roikkumaan.
Kyllähän se vanha sanonta, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee pitää paikkaansa.
Meillä oli ihana MLL kouluttaja viime viikolla täällä ja kertoi että ihan kamala seurata perheitä, missä 3 vuotias määrää tahdin, kun vanhemmat ei uskalla komentaa lastaan, ettei tule paha mieli tai ettei lapsi "nosta elämää". Hän kehoitti että antakaa elämän nousta!!!!!Se on kaikille parhaaksi.Olen ollut aivan liian kiltti ja nyt siitä lankeaa maksu sitten. Mutta uskon, että voin vielä vaikuttaa asioihin.Pyrkimys on ainakin kova.
Mukavaa viikkoa Sinulle, tv. 3 pojan äiti Riitta
Kun on kyse jo ton ikäisestä poikaporukasta,olisi kai aiheellista istua pöydän ääreen palaveriin.Ittelläni on vähän nuorempia tenavia,mutta meidän piti tehdä seuraavaa:istuttiin pöydän ääreen koko porukka,iskä myös,että asia menis perille tosissaan.Siinä minä kerroin asiani;en todellakaan jaksa tehdä kaikkien hommia perheessämme,olen ihminen,minuakin väsyttää,en pidä kotitöistä sen enempää kuin muutkaan,mutta tähän asti olen hyvää hyvyyttäni tehnyt,olen väsynyt,auttakaa.
Lapsilla tuntuu olevan sellainen harhakäsitys,että äidit tykkäävät kotitöistä,kun eivät koskaan valita ettei huvita,tai jaksaisi tehdä.Nykyään minäkin kerron jaksamiseni laidan,että kaikki tietävät,etten ole mikään kodinkone!Joskus jopa olen itkua vääntänyt,kun huusholli on ollut ylösalaisin.Melkein samantien on alkanut tenavat järjestellä paikkoja.
Meillä suunta on hyvä tällä hetkellä.Teemme kerran viikossa tarkemman siivouksen,eikä lapsia tarvitse kokoajan käskeä.He jakavat tehtävät keskenään,kun siitä on tullut jokaviikkoinen rutiini.Ihan kuin peseytyminen tai syöminen,meillä siivotaan joka lauantai tai perjantai.
Meillä oli aikasemmin tapana pitää tällaisia palavereja, mutta nyt ne on olleet valitettavasti unohduksissa. Otan siis senkin käyttöön...toivottavasti pian täältä viestittelee hieman levänneempi äiti.