Mitä ihmettä voin tehdä, kun lapset (8 ja 11v) vievät isäänsä mennen-tullen 6-0? Kaikki mahdollinen pyydetään ja isähän toteuttaa kaiken. Ostamisella ja rahalla ei tunnu olevan mitään tolkkua. Ja kun kyse ei ole muutaman euron jutuista vaan satojen eurojen, jopa tuhansien arvoisista tavaroista (esim. mopot). Lapset ovat tottuneet kaiken saamaan, vinkumalla, vinkumalla, vinkumalla ja isähän lopulta taipuu tahtoon.
Sana EI on totaalisen vieras, sitä ei isä millään haluaisi lapsilleen sanoa: lasten mielihän pahoittuu kieltämisestä ja rajoituksista?! Ja minulla on täysin erilainen ajatusmaailma ja kasvatusmetodi omille lapsilleni ollut (ja on edelleen). Ollaan vaikeassa tilanteessa, kun suht samanikäiset omat lapseni näkevät ja kuulevat tällaiset vinkumiset ja niiden toteutumiset. Vielä ei ole tullut montaa kertaa kysymystä siitä, miksi he eivät saa, kun nuo saa. Mutta itsestäni jo tuntuu vaikealta tällaisen ajatteleminen ja kysymyksiin vastaaminen...
Tiedän, että nämä asiat pitäisi minun käydä mieheni kanssa, ei muilta kysellä, mutta kun mies vaikenee kuin muuri, kun tällaisista asioista pitäisi puhua. Puheenaihe vaihtuu samantien. Olen niin totaalisen erilaisen kasvatustavan takana, kuin mieheni. Meillä ei ole (eikä tule) yhteisiä lapsia, en voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta! Silloinhan tultaisiin koko ajan kuitenkin siihen, että hän kumoaisi minun sanomiseni ja antaisin periksi sen, mitä minä olen kieltänyt. Ei toimisi... Nyt vielä hänen lapset kyllä uskovat ja tottelevat minua, tosin monesti saan ääntäni korottaakin ja onhan sieltä tullut takaisinkin, että "ei tartte enää huutaa". Mutta kun muutoin ei tunnu menevän perille...
Mitä voin tehdä ja miten, jotta mies uskoisi, että lapsille VOI ja PITÄÄ sanoa EI!? Että lapset eivät mene siitä rikki, eivätkä saa elin-ikäisiä traumoja, jos joskus jotain kielletään eikä kaikkea saada periksi? Että lapsille PITÄÄ asettaa rajat: rajat on rakkautta! Ja rajojen ja kieltojen takia ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Eikä jatkuvalla periksiantamisella ja loputtomalla ostamisella pysty kuitenkaan paikkaamaan huonoa omaatuntoaan (mikä johtuu erosta ja sen kuvitelluista vaikutuksista lapsiin).
Kun miehen itsetunto on nollassa aviovuosien jälkeen ja masennuspeikkokin vaanii, niin miten ihmeessä saan ajatukset juoksemaan "normaalia rataa"? Vai minäkö olen väärillä urilla ajatusteni ja mielipiteitteni kanssa...?! :-(
Sana EI on totaalisen vieras, sitä ei isä millään haluaisi lapsilleen sanoa: lasten mielihän pahoittuu kieltämisestä ja rajoituksista?! Ja minulla on täysin erilainen ajatusmaailma ja kasvatusmetodi omille lapsilleni ollut (ja on edelleen). Ollaan vaikeassa tilanteessa, kun suht samanikäiset omat lapseni näkevät ja kuulevat tällaiset vinkumiset ja niiden toteutumiset. Vielä ei ole tullut montaa kertaa kysymystä siitä, miksi he eivät saa, kun nuo saa. Mutta itsestäni jo tuntuu vaikealta tällaisen ajatteleminen ja kysymyksiin vastaaminen...
Tiedän, että nämä asiat pitäisi minun käydä mieheni kanssa, ei muilta kysellä, mutta kun mies vaikenee kuin muuri, kun tällaisista asioista pitäisi puhua. Puheenaihe vaihtuu samantien. Olen niin totaalisen erilaisen kasvatustavan takana, kuin mieheni. Meillä ei ole (eikä tule) yhteisiä lapsia, en voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta! Silloinhan tultaisiin koko ajan kuitenkin siihen, että hän kumoaisi minun sanomiseni ja antaisin periksi sen, mitä minä olen kieltänyt. Ei toimisi... Nyt vielä hänen lapset kyllä uskovat ja tottelevat minua, tosin monesti saan ääntäni korottaakin ja onhan sieltä tullut takaisinkin, että "ei tartte enää huutaa". Mutta kun muutoin ei tunnu menevän perille...
Mitä voin tehdä ja miten, jotta mies uskoisi, että lapsille VOI ja PITÄÄ sanoa EI!? Että lapset eivät mene siitä rikki, eivätkä saa elin-ikäisiä traumoja, jos joskus jotain kielletään eikä kaikkea saada periksi? Että lapsille PITÄÄ asettaa rajat: rajat on rakkautta! Ja rajojen ja kieltojen takia ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Eikä jatkuvalla periksiantamisella ja loputtomalla ostamisella pysty kuitenkaan paikkaamaan huonoa omaatuntoaan (mikä johtuu erosta ja sen kuvitelluista vaikutuksista lapsiin).
Kun miehen itsetunto on nollassa aviovuosien jälkeen ja masennuspeikkokin vaanii, niin miten ihmeessä saan ajatukset juoksemaan "normaalia rataa"? Vai minäkö olen väärillä urilla ajatusteni ja mielipiteitteni kanssa...?! :-(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et ole väärässä, mutta on isälläkin oikeus kasvattaa omat lapsensa miten haluaa, ja olla näiden kanssa niin heikko kuin sattuu olemaan.
Sikäli tilanne on hankala, että omat lapsesi näkevät, kuinka toiset "saavat kaiken".
Osta omille lapsillesi myös ja syökää loppukuu kaurapuuroa? Ovatko rahanne yhteiset vai eri tilit? Samalta tililtä tilanne on helppo toteuttaa. (Aika raju keino.)
Siippasi ei herää ennnekuin huomaa että, hei, eihän tää oikeesti näin toimi, rahaa pitäisi jäädä elämiseenkin.
Muussa tapauksessa et oikeastaan pysty puuttumaan tilanteeseen, jos ei mies järkeä suostu kuulemaan. Hänen valintantsa ja tietysti oikeus siihen, hänen lapsensa.
Oletko oikein aikuinen?
Oletko miehesi kanssa taloudellisesti eri asemassa ? Ostaako hän yli varojensa ? Jos omillaan ostaa, niin antaa palaa. Itse laitat lapsillesi oman pussisi ja järkesi mukaan. Samoin kuin heidän oma isänsä ?
omillensa, niinkuin sinunkin exäsi voi ostaa omillensa...vai eikö osta?
Minä kyllä ymmärsin ap:n peräänkuuluttavan yhteisiä kasvatusmetodeja, rajoja ja kohtuullisuutta. Ei perheessä eri lapsilla voi olla eri käytäntöjä!
Kysymys ei ole mistään oikeuksista ostaa vaan lyhytnäköisestä kasvatuksesta.
Ap:lle sanoisin että jospa saisit miehesi perheneuvojan tai-mikä-se-nyt-onkaan luokse juttelemaan. Usein ulkopuolisen läsnäolo ja jutun ohjaileminen auttaa.
syihin perheneuvojia tarvita!!! Tyypillistä uusperheen äidin toimintaa, kaikki viranomaiset ja viisaat neuvojat kehiin....
Itse olen ihan tavallisessa ydinperheessäni ollut isän lellikki, sisarukseni taas eivät olleet. Sain enemmän kuin muut, koska olin kietonut pikkusormeni isin ympärille. Sitä samaa tekee hänen lapsensa. Muistan kun äitiä ketutti kun sain niin paljon, mutta se saa joka miellyttää! taitaa uusperheen äitiä kismittää omien lasten köyhä isä joka ei anna lapsille lämmintä kättäkään. Se ei ole taas nyksän probleemi, varsinkaan jos se ei olennaisesti taloutta kaada.
Zeezuz!
Oletpa viisaaksi kasvanut ihminen, sinustahan oikein hehkuu empatia, ymmärrys ja huomaavaisuus toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan ja tarpeitaan kohtaan!
On varmaan isäsi kasvatuksen ansiota!
Kyllä varmaan pärjäät elämässä tuolla asenteella, ei epäilystäkään, mutta eri asia kuinka sinusta muut ihmiset pitävät.
Huomaa, että joko sinulla ei ole omia lapsia tai sitten olet todella väinpitämätön ihminen!
Olen myös huomannut enemmän exän tyypilliseksi toiminnaksi tuon ammattiauttajien ohjeiden sokean noudattamisen, toisin kuin itse kuvasit.
vaan ovat sellaisia... Minun ex-mieheni kuului aikanaan (ja kuuluu kai vieläkin) samaan kastiin!
Se lapsen itku ja kitinä oli niin kestämätöntä kuunneltavaa, että oli helpompaa antaa periksi lapselle. Ja minä olin sitten se paha äiti joka kielsi ja komensi... Siihen aika pitkälti avioliittommekin kaatui.
Ja se on joskus näille nyksille ylivoimaista, siksi sitä katkeroidutaan pahoin.
"NÄMÄ nyksät"?
Niin, sinun miehesi ei ollut rakastava ja siksipä sinä sitten päätit katkeroitua erityisen pahoin. Voi, voi.
Olisit sinäkin uusiomuori harkinnut ennekuin otat käytetyn ukkelin.
Tietysti miehesi,omien lastensa isä. haluaa toeuttaa lastensa toiveita edes rahallisesti,koska uskon hänen mieltään painavan avioero lasten äidistä.Sinähän olet vaan iltojen ilo!
ostella kyllä hän huomaa viellä tulleensa kusetetuksi ja pahasti... (lasten suunnalta) itse se pitää huomata ei siihen muut voine oikein puuttua.
normaalia, että vanhemmat ostavat lapsilleen kaikenlaista, melko kallistakin? Ei kai siinä mitään väärää ole.
Ongelma ei ole miehelläsi ja hänen lapsillaan, vaan sinulla ja mahdollisesti lapsillasi.
Jos lapsesi ihmettelevät, mikseivät he saa, niin olet kai kertonut heille, kuka heidän isänsä on ja ehdottanut, että pyytäisivät tältä - ellet itse pysty ostamaan. Mitä vaikeaa siinä on?
Tuollaistahan se on, kun samassa huushollissa asuu useamman perheen jäseniä rikkaat ja köyhät sekaisin.
tehdä niin kuin hänestä parhaalta tuntuu. Ei sinun kuulu mennä kertomaan miten pitää toimia. Jos mies katsoo asian omakseen niin annna tosiaankin olla.
Omille lapsillesi selität ettet tee samoin eikä se ole yhtään väärin. Älkääkä hankkiko vaan lapsia jos ette voi tulla toisianne vastaan kasvatusasioissa.
olisit iloinen siitä että joillakin menee hyvin, etkä katkeroituisi ja kantaisi kaunaa lapselle??? Eihän se ole sinulta pois jos isä lapselleen ostaa. Vai jääkö sulta shoppailut ja kaljaillat väliin?
aiheen vierestä.Meillä on avomiehen kanssa ollut suht erilaiset rajat lapsilla.Omat lapsensa on oppineet,että isi kyllä hoitaa,kun on joku ongelmatilanne,esim rahat lopussa. useamman vuoden yksinhuoltajataustalla hoisin omiani,ja oli hyvinkin tarkkaa,että raha-asiat huolehditaan ja muutenkin otetaan omaa vastuuta.Meidän lapset on nyt aikuisia ja minun lapset ei apua tarvitse,mutta hänen lapsensa vieläkin olettavat,että isän kuuluu auttaa. Olemme tästä puhuneet,olen yrittänyt hänelle painottaa,että ein sanominen on sitä lapsesta välittämistä,eikä se loputon paapominen.On myöntänyt,että jos nyt saisi uudelleen päättää,tekisi monta asiaa toisella tavalla.Ihailee minun lasteni vastuuntuntoa ja rahankäytön hallintaa.Eli kyse ei todellakaan ole siitä,mihin kenelläkin on varaa,vaan siitä miten lapsiansa kasvattaa.