Millä konstein te pääsette yli pettymyksestä kun menkat taas alkaa. Tai pahasta olosta esim. silloin kun kuulee jonkun kaverin raskautuneen?
Pari päivää sitten alkoi taas menkat ja vedin suklaata (ei kovin hyvä keino, kun pitäisi painoa saada pudotettua). Ja tänään kaveri kertoi olevansa raskaana (yritystä heillä takana vain pari kk). Kyllä veti mielen matalaksi taas, kun itsellä ei onnistu niin millään. Ahdistaa vain.
Pari päivää sitten alkoi taas menkat ja vedin suklaata (ei kovin hyvä keino, kun pitäisi painoa saada pudotettua). Ja tänään kaveri kertoi olevansa raskaana (yritystä heillä takana vain pari kk). Kyllä veti mielen matalaksi taas, kun itsellä ei onnistu niin millään. Ahdistaa vain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan se rankkaa. Tiedän että ne menkat tulee taas seuraavallakin kerralla... :( Hommaan varmaan uuden koiravauvan (entisten lisäksi) niin saa jotain edes hoivata.
Minä yritän hukuttaa menkojen alettaessa ajatukseni työhön ja touhuilla kovasti kaikenlaista, jottei ajatukset pyörisi vaan lapsettomuusasioissa, vaikkakin nukkumaan käydessä ne yleensä putkahtaa taas mieleen, ja sit masentaa taas ja koko yö on pilalla. Joskus ei auta kun vetää ns. perseet olalle ja sit on aamulla taas morkkis. Eli ei ihan hyvä idea sekään.
Sitä olen tässä itsekin juuri miettinyt, että miten sitä selviäisi taas yhdestä raskausuutisesta, kun itsellä ei tärppää. Nytkin yritin esittää kaverille iloista ja onnitella kovasti, ettei hän näkisi miten paljon minuun sattuu. Pelottaa vaan itseni puolesta, että onko minusta todella tulossa niin katkera, etten oikeasti osaa iloita toisten puolesta. Olen kai sitten sen verran huono ihminen, että en osaa muuta kuin olla kateellinen.
Olen yrittänyt vain unohtaa ja keskittyä muihin asioihin elämässä, mutta kyllä se silti on aina mielessä ja äitienpäivät yms. ovat todella rankkoja.
Jaksamista kaikille!
Itsekkin haluaisin lapsen. Olen tässä n. vuoden yrittänyt poikaystäväni kanssa saada vauvaa ihan tosissaan.. Vaikutisesti seurustelemme ja perhe olisi ihana..
2 kertaa olen ollut raskaana, menkat on jääneet pois, ja testi on näyttänyt tuloksesta että olen raskaana.. no, menkat on sitten tulleet muutaman viikon myöhässä, ja olleet HYVIN pitkät jne..
eli kaksi alkuvaiheisen raskauden keskenmenoa.
Ottaa hyvin koville, eikä poikaystäväni edes ymmärrä sitä, kuinka pahalta se todella tuntuu..
En tiedä voisiko minussa olla jotakin vikana, kun ei vain se pysy siellä sisällä :(
mä en tiedä miten selviän jokaisesta pettymyksestä menkkojen aina vaan tullessa :( tänään kuulin kun mieheni veljen vaimo kertoi olevansa raskaana uudelleen.. yritin onnitella iloisesti samalla kun mielessäni paukkasi ajatus, miksi minä en voi tulla raskaaksi. me on yritetty jo lähes vuosi, syyskuussa voidaan hakeutua jo hedelmöityshoitoihin :( mulla kai pettymykset hukkuu työhön ja arkeen, ensin mä yleensä aina masennun ja oon toimintakyvytön jonkun aikaa. oon miettiny missä se vika on, kun minä en toimi, oon varma et vika on mussa kun mun miehellä on kuitenkin jo kaksi lasta ennestään.. mä oon jo manannu mun nuoruuden töppäilyt ja kaiken mitä oon tehnyt aikaisemmin, mutta katumusharjoitukset ei auta, mä en edelleenkään hedelmöity :(
Eli joka kerta menkkojen alkaessa, joskus jopa aikaisemmin tulee sellanen tosi raju itkukohtaus, joka voi kestää jopa parikin iltaa. Sillon vaan itkettää miehen rintaa vasten, tai sit on kastelun kohteena tyyny tai nallekin. Tulee täysi lamaannus, kotona ei kykene tekemään mitään ja toisten täytyy suunnilleen raahata ovesta pihalle, jos meinaavat saada ihmisten ilmoille. Töissä tosin on pakko käydä silloinkin ja asiakaspalveluammatissa on silloin tosi vaikea olla hymyileväinen ja hyväntuulinen. Sillon vaan tuntuu, etten ole nainen ollenkaan, en ole naisen arvoinen ja en ole kykenevä naiseksi, koska en voi saada lasta. (yritystä takana 1.5v ja hoidot vasta tulossa). Usein käynyt jo mielessä "piuhojen katkaisu", ni ois sit varma, ettei sitä pientä ikinäkoskaan tule omin voimin saamaan ja ei tartteis pettyä joka kerta menkkojen alkaessa. Tai jos pääsis sit ees niistä tosi kipeistä menkoista eroon. Nää kaikki pyörii mielessä, kun ne menkat sit aina likipitäen yhtä varmasti tuleevat ajallaan.
Joskus se tietoisuus siitä "onnistumattomuudesta" tulee jo melkein heti ovulaatioajankohdan jälkeen ja niinä kuukausina menee sit itkiessä ja masentuessa jopa parikin viikkoa. Toisinaan riittää menkkojen alussa pari päivää.
Ja sit vielä tuo, kun lähipiirissä pienokaisia on tulossa loppuvuonna 5 vauvaa!!! Eli on tosi kova loppuvuosi tarjolla. Täytyy vain toivoa, että meillekin joskus pienokainen tulisi... Vaikka toivo välillä tosi matalalla. Mies kyllä yrittää parhaansa mukaan piristää ja pitää toivoa yllä. Välillä säälittää jo toinen, kun tuntuu, etten usko enää ollenkaan toiveen mahdolliseen toteutumiseen.
Minun mielestä ei tarvitse esittää iloista ja ymmärtäväistä, miksi pitäisi jos on keskellä oman elämänsä ehkä pahinta tragediaa! Olen yrittänyt lasta yli 2 vuotta, ikääkin ja kaverit saa lapsia. Olen kertonut heille omasta tilanteesta ja jatkossakin aion kertoa harkiten ihmisille aiheesta. Silloin he ehkä ymmärtävät, jos eivät ymmärrä niin he ovat itsekkäitä! Eräs rakas ystäväni sanoi minulle, kun kerroin taas uudesta raskautuneesta ystävästäni ja itselläni on taas takana epäonnistunut ivf että ei sinun tarvitse olla iloinen tällä hetkellä! Kukaan ei voi odottaa niin suurta asiaa sinulta tällä hetkellä. Aikanaan katkeruus menee ohi,eikä se ole sitä että on kaverille kateellinen tai katkera. Katkera on vain siitä ettei itse voi saada lasta.
Vannoin jo viime menkkojen aikana, että jätän tämän palstan lopullisesti, mutta täällä ollaan taas. On kumminkin mukava vaihtaa ajatuksia.
Mulla oli viime kierto äärimmäisen raskas, kun olin aloittanut clomit. Ei tuottanut eka kierros tulosta ja päätin, että pidän ainakin kesän taukoa niistä, kun menee koko kesä muuten pieleen sen synkän mielialan vuoksi. Kokeillaan sit syksyllä taas kuuria. Tai voihan olla, että on joku muu lääke, joka ei aiheuta noin paljon sivuoireita. Mieli on ollut tässä kierrossa taas ihanan normaali!
Itsestäkin raskaalta tuntuu se, että menkat tulee kuitenkin kellontarkasti ja kivut sen myötä. Olen Jumalaakin syyttänyt sadistiksi, kun antaa mulle kyllä menkat, mutta mitään vaikutusta sillä ei näytä olevan raskautumiseen. En ole 1,5 aikana kertaakaan edes raskautunut! Toki en toivo keskenmenoa, mutta kyllähän lääketieteessä pidetään hyvänä ennusteena sitä, että raskautuu, vaikka tulisi keskenkin. Se on kumminkin merkki siitä, että VOI raskautua.
Olen tismalleen samaa mieltä, ettei tarvi väkisin iloita toisten onnesta siinä vaiheessa, kun lapsettomuus on jo jatkunut pidempään. Jokainen empaattinen ihminen ymmärtää kyllä sen, että tuntuu pahalta kuulla muiden uutisia silloin, kun itse joutuu käsittelemään sitä pelkoa, ettei ehkä koskaan saa lasta.
hei, mulla ihan sama tunne..
läheiset sukulaiset ja ystävät saavat lapsia toinen toisensa perään, mikä tuntuu yllättävän pahalta. Eniten pelkään, milloin siskoni ilmoittaa olevansa raskaana. En tiedä, miten kestän, varsinkin kun äitimme odottaa lastenlasta niin kovasti. Ei olla vielä pystytty kertomaan tilanteesta kenellekään. Tilannetta pahentaa se, että tietää, miten paha ja avuton olo muille aiheutuu, kun he kuulevat ja ymmärtävät, miten paljon ovat lapsikyselyillään ja vihjeillään loukanneet meitä. En siis tiedä, kumpi on parempi: kestää itse ahdistus vai aiheuttaa ahdistus itsen lisäksi muille! Toisten onnesta iloitseminen on tosiaan jäänyt vähälle, mutta eihän sitä ole voinut näyttää muille paitsi puolisolle.