BUDDENBROOKIT
Thomas Mann 1901
Thomas Mann on kirjailijoiden joukossa yksi niitä todella suuria nimiä, joiden arvosteluun tarvitaan rohkeutta ja uskallusta. Mann sai tästä teoksestaan kirjallisuuden Nobelin 1929. Jo pelkästään tämän teoksen pohjalta, Mann on ansainnut paikkansa yhtenä maailmankirjallisuuden jättiläisistä. Tunnetuksi Mannin teki myös hänen avoin kansallissosialismin vastustuksensa, Mann perheineen joutui pakenemaan natsien valtaan nousun jälkeen. Sodan aikana Mann yhdysvalloista käsin kävi taistelua Hitleriä vastaan.
Buddenbrookit, on tarina kauppiassuvun hiljaa tapahtuvasta rappeutumisesta, kauppahuoneen historia on hieno ja se menestyy, kukoistaa kunnnes uusi sukupolvi alkaa sen asioita hoitamaan ja elämäänsä rakentamaan. Epäonniset avioliitot Tonyn kohdalla, kristianin heikko luonne ovat omiaan viemään suvun arvostusta laspäin Lyypekin kaupungin seurapiireissä.
Vanhemmat Buddenbrookit olivat hartaita kristittyjä, nuoremmat eivät heidän uskoaan ja maailmankatsomustaan sellaisenaan ottaneet vaan luovat oman tiensä.
Mann kirjoittaa todella pitkin lausein ja herkeämättömällä huolellisuudella ja tarkkuudella. Kirjaa on luettava ajatuksella ja keskittyen. Mann kuvailee tarkkaan henkilöitä ja heidän tekemisiään, viimeistä piirtoa myöten.
Mann on kirjoittanut kirjansa 26- vuotiaana ja ihailtavalla tavalla hän osaa kuvailla itseään vanhempien ihmisten ajatuksia ja kohtaloita. Vaikutelmaksi jää että Thomasin ja kristianin kohdalla hän peilaa omaa sisäistä taisteluaan joutenolon ja ahkeruuden ristiaallokossa. Realistisen tuntuinen on Thomaksen henkinen herääminen, joka tapahtuu kirjan lukemisen seurauksena. Ikäänkuin Thomas hetkeksi löytää syvemmän suhteen itseensa, Jumalaan ja henkisiin arvoihin. Kaikki kuitenkin jää kesken ja salaiseksi Thomasin sisäiseksi asiaksi, kunnes Thomas ottaa jälleen vanhan roolinsa Senaattorina ja kauppahuoneen johtajana jolla ei ole aikaa turhuuksii.. Kauppamiehen hiljainen itseluottamuksen hiipuminen ja usko oman lopun läheisyyteen tulee kuvatuksi hyvin.
Tapojen - pinttyneiden sellaisten - kuvaamiseen Mann käyttää paljon sanoja, muttei sorru liiallisuuksiin.
Kirjassa olevat kuolemantapaukset ovat kaikki yllättäviä ja tulevat kuin shokkeina lukijalle. Viimeinen eli Hannon kuolema on kerrottu kätketysti, sitä edeltää pitkä kuvaus hänen tavallisesta koulupäivästään – näyttäen lukijalle kuinka rappeutuminen etenee sukupolvelta toiselle, Hannon tehtävien ja opiskelun jäädessä hoitamatta sinä päivänä ja kaikesta päätellen seuraavanakin.
Kirjassa on paljon henkilöitä ja muutamat jäävät etäisiksi, heidän taas tullessa näyttämölle joutuu mieltään ponnistamaan muistaakseen kenestä on kysymys.
Buddenbrookin on kirja joka kannattaa lukea, ajan hammas ei ole sitä nakertanut milläänlailla.
Thomas Mann 1901
Thomas Mann on kirjailijoiden joukossa yksi niitä todella suuria nimiä, joiden arvosteluun tarvitaan rohkeutta ja uskallusta. Mann sai tästä teoksestaan kirjallisuuden Nobelin 1929. Jo pelkästään tämän teoksen pohjalta, Mann on ansainnut paikkansa yhtenä maailmankirjallisuuden jättiläisistä. Tunnetuksi Mannin teki myös hänen avoin kansallissosialismin vastustuksensa, Mann perheineen joutui pakenemaan natsien valtaan nousun jälkeen. Sodan aikana Mann yhdysvalloista käsin kävi taistelua Hitleriä vastaan.
Buddenbrookit, on tarina kauppiassuvun hiljaa tapahtuvasta rappeutumisesta, kauppahuoneen historia on hieno ja se menestyy, kukoistaa kunnnes uusi sukupolvi alkaa sen asioita hoitamaan ja elämäänsä rakentamaan. Epäonniset avioliitot Tonyn kohdalla, kristianin heikko luonne ovat omiaan viemään suvun arvostusta laspäin Lyypekin kaupungin seurapiireissä.
Vanhemmat Buddenbrookit olivat hartaita kristittyjä, nuoremmat eivät heidän uskoaan ja maailmankatsomustaan sellaisenaan ottaneet vaan luovat oman tiensä.
Mann kirjoittaa todella pitkin lausein ja herkeämättömällä huolellisuudella ja tarkkuudella. Kirjaa on luettava ajatuksella ja keskittyen. Mann kuvailee tarkkaan henkilöitä ja heidän tekemisiään, viimeistä piirtoa myöten.
Mann on kirjoittanut kirjansa 26- vuotiaana ja ihailtavalla tavalla hän osaa kuvailla itseään vanhempien ihmisten ajatuksia ja kohtaloita. Vaikutelmaksi jää että Thomasin ja kristianin kohdalla hän peilaa omaa sisäistä taisteluaan joutenolon ja ahkeruuden ristiaallokossa. Realistisen tuntuinen on Thomaksen henkinen herääminen, joka tapahtuu kirjan lukemisen seurauksena. Ikäänkuin Thomas hetkeksi löytää syvemmän suhteen itseensa, Jumalaan ja henkisiin arvoihin. Kaikki kuitenkin jää kesken ja salaiseksi Thomasin sisäiseksi asiaksi, kunnes Thomas ottaa jälleen vanhan roolinsa Senaattorina ja kauppahuoneen johtajana jolla ei ole aikaa turhuuksii.. Kauppamiehen hiljainen itseluottamuksen hiipuminen ja usko oman lopun läheisyyteen tulee kuvatuksi hyvin.
Tapojen - pinttyneiden sellaisten - kuvaamiseen Mann käyttää paljon sanoja, muttei sorru liiallisuuksiin.
Kirjassa olevat kuolemantapaukset ovat kaikki yllättäviä ja tulevat kuin shokkeina lukijalle. Viimeinen eli Hannon kuolema on kerrottu kätketysti, sitä edeltää pitkä kuvaus hänen tavallisesta koulupäivästään – näyttäen lukijalle kuinka rappeutuminen etenee sukupolvelta toiselle, Hannon tehtävien ja opiskelun jäädessä hoitamatta sinä päivänä ja kaikesta päätellen seuraavanakin.
Kirjassa on paljon henkilöitä ja muutamat jäävät etäisiksi, heidän taas tullessa näyttämölle joutuu mieltään ponnistamaan muistaakseen kenestä on kysymys.
Buddenbrookin on kirja joka kannattaa lukea, ajan hammas ei ole sitä nakertanut milläänlailla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.