Jos kerron jollekin, kuin kauheaa vauvakuumetta poden niin aina saan saman kommentin: et oota nyt vielä pari vuotta ennen ku teet lapsia. Mua niin ärsyttää tollanen kommentti. Mä oon 20v ja tiedän olevani valmis äidiksi..ja ottamaan sen vastuun. (harmi ettei mies vielä halua lasta..) Mun mielestä se ei oo iästä kiinni milloin sen vauvan haluaa tai tekee..jotkut on valmiita siihen aikaisemmin, jotkut myöhemmin ja jotkut ei ikinä. Siis iän takiako sanotaan, et oota nyt pari vuotta? Miks jotkut on aina niin negatiivisiä tähän asiaan..
Aina sama kommentti vauvakuumeeseen
krista
13985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
se näin: oletko sinä mielstäsi ainut oikeassa oleva, ja kaikki muut toista mieltä olevat väärässä?
Voisiko asia olla niin, että ne muut puhuu kokemuksesta? Tai tietävät muuten asian paremmin?
Mistä voit sanoa, että olet valmis äidiksi, jos et ikinä ole päivääkään äiti ollut?
Onneksi siihen kuitenkin tarvitaan kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa. Ja miehet on yleensä näissä asioissa PALJON järkevämpiä.
En kuvittele olevani aina oikeassa. Mulla on kavereita joista osa on äitejä ja osa ei ole. Ja se puoli joilla ei ole lasta sanoo aina ton saman kommentin, et hommaa vasta parin vuoden päästä..
älä edes lue ton yhen tekstejä, se on takuulla joku jolla ei ole edes mahdollisuutta äidiksi.. (tai mistä minä tiedän) itsehän sinä tiedät oletko valmis jne. ja käytännössähän vauva sinua sitten opettaa. kannattaa kuitenkin kuunnella myös sitä toista osapuolta, miestäsi.
ärsyttävintä täällä ovat ne naiset(/miehet), jotka eivät saa yrityksestä huolimatta lasta ja kiukuttelevat sitten täällä muille siitä.. jokainenhan me omia yksilöitämme olemme
eikä ole mitään muottia, minkä mukaan tietäisi milloin olisi valmis äidiksi.
jokainen tietää ihan itse, onko valmis vai ei. Siihen kuitenkin tarvitaan kaksi osapuolta, joiden pitäisi olla valmiita yhtä aikaa... Toista ei voi pakottaa ja manipuloida, on se kuitenkin niin iso elämänmuutos.
Meitä on täällä kaksi, jotka olisimme valmiit moiseen elämänmuutokseen. Vielä ei ole tärpännyt...
Meilläkin on vaavinhankinta suunnitteluasteella ja todellakin ärsyttää se että leimataan hulluksi kun 21-vuotiaana suunnittelee hankkivansa lapsia. Mutta mietipäs sitä näin. Jos en hanki lapsia nyt kun vielä opiskelen, joudun ehkä "uhraamaan" lupaavan työuran lasten takia, tai jopa lukkäämään sitä niin myöhään, ettei taaperoa enää voi edes saada. Omassa suvussani on ollut perinnöllisenä myoomia, eli lapsia ei tod. näk. saa enää 35 vuoden jälkeen. Ja ainahan nuorena jaksaa ja palautuu paremmin kuin vanhana!
Se on todellakin totta, että alkavat narisee heti kun tulee ilmi et on 20-vuotias.
Ihmettelen joskus onko täällä vain sellasia äitejä ja ei äitejä jotka ovat itse kokeneet jotain niin kamalaa kun ovat nuorena lapsen tehneet tai jotain vastaavaa kun heti ruvetaan sättimään. Ei me muut sille voida mitään jos joku ei ole ollut valmis äidiksi miksi on pitänyt mennä harrastamaan sellasta mistä voi joutua kantamaan vastuun. En tarkoita sellaisia jotka on ehkäisystä huolehtineet ja tulleet ehkäisyn pettettyä raskaaksi niin no nykyään suomessa laillinen abortti voidaan tehdä paitsi jos on todellakin oikea vahinko käynnyt ja raskaus jo liian pitkällä.
Antaa jokaisen tehdä lapsi silloin kun tietää itse siihen olevan valmis.
En ymmärrä miten tuo yksi kirjoittaja en muista nim.merkkiä mutta sanoo et miten tiedät olevasi valmis äidiksi kun et ole ollut päivääkään äiti?
Helppo vastata takasin NO MITEN ITSE TIEDÄT/TIESIT OLEVASI VALMIS. MITEN VOI OLLA KOSKAAN OLLUT ÄITI JOS EI VIELÄ OLE OLLUT LAPSIAKAAN? VAI MEINAATKO LAINAT LAPSEN ENSIKSI TUTULTASI? SULLA TAITAA VIIRATA PÄÄSTÄ JA PAHASTI! *NAURAA*
helpompaa, kun lakkaatte höpöttämästä tuota, että ootte valmiita äidiksi, koska ette oikeesti voi tietää. Sula mahdottomuus. Sellanen tietää, jolla jo lapsia on. Sitä tuossa tarkoitetaan.
Ei muuten hullumpi idea lainata se vauva ensin koekäyttöön! Tiedän, että monen kuumeet laskis rytisten.
Nuoret ja varsinkin nuoret tytöt näkevät äitiyden ruusunpunaisena ihanana pilvenä. Vauvakuume jo sananakin kertoo, että se kohdistuu vain vauvaan. Entäs kun hän kasvaa? Jää vaille hoitoa ja huoltoa vai? Niin kuin tänä päivänä on liian moni jäänyt.
13.500 kappaletta virhearviota äitiydessä sijoitettujen lasten muodossa jo pari vuotta sitten. Määrä kasvaa joka vuosi. Tosin luku OIKEASTI on paljon suurempi, koska myös sijoituksesta poistuu vuosittain nuoria, jotka ovat täysi-ikäisiä.
Tässä luvussa ei ole ne, jotka ovat oma-aloitteisesti luopuneet lapsestaan. Siis toisin sanoen antaneet lapsen adoptoitavaksi.
Mietinnän paikka, tyttäret. Miten on mahdollista, että joku synnyttää tuntematta tuota teille niin tärkeää tunnetta: olen "valmis" äidiksi?
Vähemmälläkin äomäärällä pitäisi tajuta, että näistä suurin osa on ollut omasta mielestään "valmiita". Mutta yhteiskunnan silmissä ei! Sillä on näet ero... *NAURAA*
vaikka oon hoitanut ja huolehtinut tuttujeni lapsista..Ja oon nähnyt vierestä, kun ne ovat kasvaneet ja kehittyneet vauvasta koulu ikäisiksi jne. Ja satun kyllä muistamaan millaista se oli, kun pikkusiskoni oli pieni ja asuin kotona. Se vaan lisää vauvakuumetta, kun hoitaa tutun lapsia..ainakin mulle on käynyt niin. Asiastahan voi olla aina erimieltä, mut näin mulla. Et eipä toi sun keinos tepsi muhun!
jäikin tämä kommentti!!
"13.500 kappaletta virhearviota äitiydessä sijoitettujen lasten muodossa jo pari vuotta sitten. Määrä kasvaa joka vuosi. Tosin luku OIKEASTI on paljon suurempi, koska myös sijoituksesta poistuu vuosittain nuoria, jotka ovat täysi-ikäisiä.
Tässä luvussa ei ole ne, jotka ovat oma-aloitteisesti luopuneet lapsestaan. Siis toisin sanoen antaneet lapsen adoptoitavaksi.
Mietinnän paikka, tyttäret. Miten on mahdollista, että joku synnyttää tuntematta tuota teille niin tärkeää tunnetta: olen "valmis" äidiksi?
Vähemmälläkin äomäärällä pitäisi tajuta, että näistä suurin osa on ollut omasta mielestään "valmiita". Mutta yhteiskunnan silmissä ei! Sillä on näet ero... *NAURAA* "
Kun älykkyyttä kerran paikkaa tyhmyys, kysyn suorempaan tuohon ylläolevaan vedoten, miksi oma arvio ei ole aina sama kuin muiden arvio? Vai ovatko nuo 13.500 lasta turhaan huostaanotettu ja sijoitettu kodin ulkopuolelle, pois "valmiin" äidin ulottuvilta? *NAURAA*
Suosittelisin ensin sitoutumaan toiseen ihmiseen loppuiäkseen. Sitten sen ihmisen kanssa alkaa vasta suurentamaan perhettä 2 hengestä ylöspäin... Kun itse menin naimisiin, niin mietin asiaa usealta kannalta ja monta vuotta. Haluanko todellakin tämän miehen ja jaksanko hänen rinnallaan loppuelämäni? Nyt olemme alkaaneet suunnitella lasta. Vauvakuume minulla on ollut pienestä pitäen, mutta niin itsekäs ei saa olla että tekee lapsen omia tarpeitaan varten.
Itsekin olen vielä nuori, 21-vuotias.
Tsemppiä kaikille ja mitä se haittaa jos miettii vielä kuukauden tai kax? En kuitenkaan kannata että ensisynnyttäjä on yli 25 vee... Mielummin sitten vaikka alle 20!
olen vasta 18v. :) koulutus on myös lasten hoitoon ja tuntuu, ettei se iästä ole onko valmis. jokainen kun elää erilailla. monet minun kavereista bailaa minkä ehtii, toiset hoitaa lasta, on raskaana tai töissä. näen itse parhaana että hoidan lasten teon nyt kun vielä jaksan ja talouskin kun on kunnossa. aloitan sitten työelämän ja paneudun siihen täysin =)
ajattelin etten ole 25 kun ensimmäisen lapsen saan..mutta aina ei elämä mee niinkuin ajttelee, nyt on 25 mittarissa ja nyt alan tuntea olevani valmis äidiksi. ihmissuhteetkaan ei mee aina niinkuin suunnittelee.
Hei ! Voineen sanoa, että olen itse nuori 22v, vuosi kätilön opintoja takana. Ja voin sanoa elämäni parhaimmiksi kokemuksikseni synnytyksiä, joita olen ollut seuraamassa ja avustamassa. Voinet kuvitella, että vauvakuume on tämän jälkeen kova. Mutta voin sanoa, että se todellakin häviää kun vastasyntyneiden osastolla on ollut väh.2kk siinä näkee kuinka kiinni siinä todella tarvitsee olla. Olen itse sitä mieltä, että nuorena kannattaa yrittää saada lapsia jos onni suo.Mutta täytynee ottaa huomioon onko elämäntilanne muuten lapselle hyvä. Pystytkö keskittymään vain lapseen, millainen on taloudellinen tilanne ja elämäntilanne yleensä. olen huomannut kun täällä puhutaan joskus tekemisestä,niitä ei niinkään tehdä vaan saadaan! Jos stressaa ja ajatellaan, että pakko saada lapsi eikä anna asioiden mennä omalla painolla mennään pahasti syteen. Toisen puoliskon eli miehesi pitää olla myös lapsen saannin suhteen samaa mieltä. Ja kun puhutaan tuosta valmiudesta, onko valmis isäksi tai äidiksi. Ei sitä todellakaan tiedä. Ja se on niin yksilö/parikohtaista. Minä uskallan väittää, että kukaan ei ole valmis äidiksi tai isäksi kun siltä tuntuu,vaan siihen kasvetaan raskauden aikana ja sen lopullisen näkee sitten kun se vauva on siinä perheessä. Vauva/lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Sitä ei ole hyvä tehdä itsensä takia, kun sitä vaan haluaa...siihen auttaa esim. koira. Kun pariskunta haluaa uutta tulokasta yhdessä, ilman painostuksia ollaan oik. raiteilla.