Olen vähän kahden vaiheilla, pitäisinkö nimenantojuhlia vai en. Lastamme ei kasteta mihinkään seurakuntaan. Lähinnä sukulaiset toivoisivat jotain kekkereitä ja toisaalta ne olisi ihan kiva pitää, kun ei meidän suvut ole olleet kovinkaan paljoa tekemisissä toistensa kanssa.
En kuitenkaan halua mitään ristiäiskopiokekkereitä, mutta kai niissä "juhlissa" voisi olla jotain ohjelmaakin. Ettei mene ihan vaan sellaisella linjalla, että "Nimi on tämä, syökää ja juokaa" :). Olisiko jotain vinkkejä?
En kuitenkaan halua mitään ristiäiskopiokekkereitä, mutta kai niissä "juhlissa" voisi olla jotain ohjelmaakin. Ettei mene ihan vaan sellaisella linjalla, että "Nimi on tämä, syökää ja juokaa" :). Olisiko jotain vinkkejä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensin meillä laulettiin alkulaulu, (joka sisälsi kyseisen annettavan nimen)
Sitten kerroin nimen historiaa, ja sen montako muuta ihmistä kantaa samaa nimeä.
Sitten, Vauvan varpaat sai käydä kastelemassa ruusunlehdillä koristetussa lasimaljassa, ja samalla antamassa elämän ohjeen! Suosio oli suuri, ja kaikki halusivat antaa vauvalle ohjeita. Muutoin niin hiljainen isovelikin kävi sanomassa, että : juo maitoo!
Videoimme ohjeet talteen, jotta vauva sitten joskus voi ne itse sisäistää.
Keittiössä oli "pöytä notkollaan" ja se sieltä tyhjeni pitkälti omalla painollaan...
näpyttelen yhdellä kädellä, kun vauva on sylissä... pahoittelut virheistä...:)
me soitimme ensin kauniin mutta trendikkään vauvasta kertovan kappaleen. Sitten lapsen isä sanoi muutaman sanan. Kummit kysyivät, mikä lapselle tulee nimeksi. Niin, meillä on lapselle siviilikummit. Minullakin on kummit, vaikka minuakaan ei ole kastettu. Kummius ei ole vain kristinuskoon liittyvä käsite.
Tämän jälkeen, kun mies oli sanonut nimen, minä kerroin hieman nimen historiasta. sitten kummit pitivät oikein kauniin puheen.:)
Sen jälkeen kohotettiin maljat uudelle suvun jäsenelle. sitten perinteiset syömingit. muuta ohjelmaa ei edes kaivattu. juttua riitti ja kaikki viihtyivät. Olen tyytyväinen. :)