täällä hiljaisuudessa
missä kuiskaus on laulu
haalistuneet kirjeet
seuraavat unohduksen polkua
en odota ymmärrystä
enkä öisin loistavista tähdistä
löydä lohtua
alakuloinen sade
huuhtoo mietteeni
pieni palaa elämää
pala sydäntäni
siinä
missä kuiskaus on laulu
haalistuneet kirjeet
seuraavat unohduksen polkua
en odota ymmärrystä
enkä öisin loistavista tähdistä
löydä lohtua
alakuloinen sade
huuhtoo mietteeni
pieni palaa elämää
pala sydäntäni
siinä
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta voi,niin kaunis
oli runosi!
'
eri tavoilla. Edellinen kommentoija luki alakuloisuuden, minä kuulen turvallisen ympäristön herättämän rohkeuden antaa tunteen olleista ja menneistä tulla rauhallisin mielin: ne tosiaan ovat ollutta ja mennyttä, olkoon että sade viekin palan mennessään. Elämä on kuluttava.
...vähän kuin havupuun tuoksua ilmassa...
kiitos
sama melankolia ja yksinäinen sävel, kuin aiem-
missasi Darkkis. Näköisesi, oloisesi haikea ru-
no josta ei voi olla pitämättä.
Ja minä sanon, että; pidin!
ja tarinoisssa on annettava lukijalle mahdollisuus oivaltamiseen ja tulkitsemiseen.
Ei kannata selittää liian tarkkaan.