Väsynyt parikymppinen

Jos joku kiinnostava kundi tulee kohdalle, etkä tosiaan ajatellut viettää hauskaa iltaa kenenkään lepotuolina, niin sano sille, että "en tosiaankaan tiedä, mitä sun pitäis tehdä sun tyttöystävän kanssa. Hauskaa illanjatkoa." Ja sitten lähdet.

Jos joku todella haluaa olla sun seurassa, niin laita hänet kiinnostumaan itsestäsi ja näyttämään sulle, että pitää tehdä töitä ennen kun sun kanssa pääsee juttusille. Vähän sellanen asenne, että jos joku tulee kysymään että miks olet niin ujo, niin täräytät takasin jotai, vastaavaa, että miks olet niin utelias..? Tai jotain vastaavaa.

Ei sun tarvi ulkoista olemusta hävetä. Varmasti olet kaunis, ja voin tässä nyt kertoa, että sillon kun minä huolehdin ulkonäöstäni tosi paljon, niin olin todella epävarma. Nyt painan joku 25kg enemmän kuin sillon, ja olen rempseämpi kuin koskaan. Annan vonkaajille pakit jos mua ei kiinnosta, ja juttelen vaan niiden kanssa jotka mua oikeasti kiinnostaa. Elämä on lyhyt, pelaa nopeasti!!!

Meillä kaikilla on oikeus tietynlaiseen itsekkyyteen, vai onko joskus joku tullut kiittämään, että olet kohdellut häntä niin nöyrästi ja ottanut paskat omaan niskaan sentakia, ettei hänelle vaan ole tullut pahaa mieltä? Juu, ei minullekaan, ja siksi elänkin nyt vain itselleni ja niille ihanille hyville tyypeille ympärilläni! Niitä on tullut paljon enenmmän ympärille kuin silloin, kun mietein jatkuvsti muita ja muiden mielipidettä itsestäni. Vain oma mielipiteeni merkkaa.
Hyviä kesiä sinne!

Mistä löytäisin itsevarmuuden, ja lisää
lämmittäviä ihmissuhteita?

Lämpö, jota kaipaat ei tule ulkoapäin. Se se on sinussa itsessäsi, et vain ole kosketuksessa siihen. Kaikki hyvä, lämpö ja rakkaus ovat ihmisessä itsessään, perusolemuksessa. Mitä enemmän olet kosketuksessa sisimpääsi, sitä varmempi olet. Sisimmässäsi olevaan hyvään saat kosketuksen pyyteettömän toiminnan kautta, et itsekeskeisyyden. Ala auttaa ihmisiä pyyteettömästi, niin huomaat, että saat enemmän kuin annat ja itsetuntemuksesi kasvaa, tulet iloisemmaksi.

Tuttua on meitsillekkin. Tai siis joskus on ollut itsevarmuus heikko, mutta nykyään tilanne on jo aivan toinen. Minullakin on ollut joskus etuhammas vinossa, mutta tuokin on jo suoristettu. Ja tiedän myös nykyään minkä takia itsevarmuuteni on ollut heikompi nuoruudessani. Eli syyt on tuohon löytynyt. Mut baarissa en viitsi liikkua. Sieltä on jotenkin turha yrittää löytää ketään. Helkkari kun kuulo on sen verran heikentynyt ettei siellä edes kunnolla kuule toisen puhetta niin jutteleppa siellä sitten. Tuloksena on vain molemminpuolinen hiljaisuus.

Itsevarmuutta pystyy parantaan itsetuntemuksella, mutta tuo on hidasta ja vaikeaa. Toisaalta itsevarmuutta pystyy parantaan toimivilla sosiaalisilla suhteilla eli paljon hyviä kavereita. Sosiaalisten taitojen opettelu myös vaikuttaa itsevarmuuteen suotuisasti, mut tuokin on hidasta ja vaikeaa. Masennus taas syö itsevarmuuden nopeasti.

Jos uusia ystäviä etsit elämään niin minä vastailen kyllä mielelläni enemmänkin. Ainakin itsellänä on tilaa uudelle kaverille, jonka kaa voi jutella kaikkea.