Olen pähkäillyt, vieläkö Suomesta voisi tulla valituksi joku kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajaksi? Kuka aikalaisistamme olisi ansainnut tuon palkinnon jos kukaan? Muistetaan, että palkinnon voi myöntää vain eläville kirjailijoille, joten Väinö Linna ja Kalle Päätalo eivät ole mukana. Olisiko nyt kuitenkin etelänaapurimme Viron vuoro voittaa Jaan Krossillaan?
Kirjallisuuden Nobel Suomeen?
Sillanpää
14903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
... taisi olla vitsi? Pääkallotalo ja Nobel eivät sovi samalle riville.
No, Päätalo on kuollut eikä siksikään saisi palkintoa. Noin suuri halveksuntasi Päätaloa kohtaan perustuu varmaan vankkaan tutustumiseen hänen tuotantoonsa? Elävistä kirjailijoista nähdäkseni joitakin aineksia voisi olla Antti Tuurissa ja Arto Paasilinnassa, sillä heistä molempia on käännetty maailman kielille aika mukavasti niin että he ovat jollain tapaa teoriassa tuttuja maailmallakin. Ja keitä muita?
Arto Paasilinna! Hohhohoo. En nähtävästi olekaan paikan ainoa humoristi.
Tuurista en tiedä. Mutta mitä merkittävää hän on saanut aikaan? Jos ajatellaan kirjallisuuden kannalta. Tai humanismin.
Albert Camus, Sartre J-P, Hesse, Neruda...
Näin muutaman henk.koht. suosikin vain luetellakseni. Jokainen joka on hiemankaan tutustunut em. herrojen (tai muidenkin Nobel-palkittujen) tuotantoon ei todennäköisesti mainitse Antti Tuurin nimeä samana päivänä.
Kyllä minusta A.Paasilinna tai Tuuri Antti tarvitsisi todella muutakin kuin tuuria saadakseen kutsun Tukholmaan...
"Jonkinmoinen" kaupallinen menestys jossain Anttilan kirjahyllyissä ei ole ollut vielä tähän päivään asti mikään syy nostaa yhtäkään kirjailijaa maailmankirjallisuuden suurten nimien joukkoon.
Kukin aikakausi on luonnollisesti jättänyt oman leimansa jokaiseen valintaan; vrt. Sartre eksistentialismin kehittäjänä, Hessen omalaatuinen (nerokas?) tyyli pukea freudilainen ihmiskäsitys kaikkine ristiriitoineen kaunokirjalliseen asuun, etc...
Kaikki he ovat ottaneet rohkeita askeleita, ja ennen kaikkea ne askeleet ovat käyneet eteenpäin... Siinä se.
Lakeuden kutsu - ei taida kuulua Akatemiaan asti.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?board=8
Vuoden 2003 kirjallisuus-Nobelit jaetaan tänään (2.10. 2003)parin tunnin päästä. Ruotsalainen Aftonbladet mainitsi Arto Paasilinnan voivan olla "musta hevonen". No jaa... Mutta mainittiinpa kumminkin.
Mainittiin tästä myös päivän Kansan Uutisissa. Nimekkäämmiksi mainittiin kyllä syyrialainen runoilija Ali Ahmad Said (Adonis)ja läheltä meitä latvialainen Vizma Belsevica ja tietenkin virolainen Jaan Kross. Nyt arvellaan kuitenkin olevan ei-eurooppalaisen kirjailijan vuoro.
Sillanpää sai Suomelle talvisodan henkiseksi tueksi myönnetyn Nobelin. Tämä ,kuten monet myhemmätkin palkinnot ovat vahvasti poltiikan värjäämiä. Jos Suomalaisilla on yhden palkinnon kiintiö sataa vuotta kohti, Linna olisi ollut nyt tarkastellen sen oikeutetuin saaja.
Olen paljolti kanssasi samaa mieltä. Talvisota ravisteli naapurimaiden omaatuntoa ja Sillanpää oli mukavasti siinä hollilla. Olihan mukavaa olla suomalaisten selän takana turvassa
puhtaalla omallatunnolla...
...ei ollut vielä alkanut, kun Nobel-komitea päätti palkita Sillanpään. Silloin se oli jo täydessä käynnissä, kun Sillanpää haki palkintonsa Tukholmasta, ja jälkeenpäin totesi: "Suomi sen sai".
Enpä myöskään saa mieleen tämän hetken suomalaisista potentiaalista Nobel-ehdokasta, jos ei sitten joku Haavikko taas napata puskasta esiin tai Veijo Meri.
Linnan lisäksi tällä vuosisadalla olisi ollut useitakin varteenotettavia Nobel-kandidaatteja. Haanpää, Pekkanen ja Waltari esimerkiksi. Sillanpään palkitsemiseen taisi liittyä politiikkaa aika lailla lainkaan väheksymättä hänen tuotantoaan..
Viime vuosisadan kirjailijoitahan Haanpää ja k:nit ovat. Tylsä korjata.
Olisipa muuten ollut aivan hyperfantastinen juttu, jos Päätälolle olisi annettu Nobel. Olisipa kyldyyriälymystöllä ollut Päätalon termein "naama sianvi**lla". :D
olisiko esim. Waltarissa ollut ainesta, kovin on kapoista niiden "Suurten Historiallisten Romaanien" sisältö kuitenkin. Haanpää ja erityisesti Pekkanen taas lienevät jo liian nurkkakuntaisia, ei löydy tarvittavaa kosmopoliittisuutta.
On muuten selvä, että Suomen nykykirjailijoille ei Nobelia voi ajatellakaan, sen verran matala meikäläinen taso tätänykyä on. Viro on huomattavasti lähempänä Jaan Krossillaan. Myös Ruotsilla ja muilla pohjoismailla on ihan varteenotettavia nimiä.
Kunhan nimiä heittelin. Kirjallisuuden Nobelin viime vuosisadalla saivat tosin kummallisemmatkin kynäniekat. Esim. Winston Churchill tai Bernard Shaw. Miksei Waltarikin =D
Eihän Päätaloa kukaan tunne Suomen ulkopuolella. Hän on kansallinen ja maakunnallinen idoli. Kuka hullu rupeaisi kääntämään Iijoki-sarjaa ruotsiksi tai viroksi? Joku juntti ehkä urputtaa, että onhan Krossin Uppiniskaisuuden kronikkakin käännetty, mutta hei kamöön, siinä on myös laatua eikä vain määrää...
Väinö Linna sen sijaan saattoi olla hyvinkin lähellä rimanylitystä. 1987 törmäsin Kainuussa kolmeen bussilliseen ruotsalaisia eläkeläisiä, jotka olivat edellisenä talvena jossain kansalais- tai työväenopistossa lukeneet Linnaa, ja ne jotka olivat lukeneet (ja jotenkin tenttineet?) Pohjantähdestä kaikki kolme osaa, pääsivät palkinnoksi kiertoajelulle Suomeen!
Samana (vai olikohan edellisenä?) syksynä Astrid Lindgren Iltasanomien lööpissä (nimi hyvin pienellä tekstillä vasemmassa yläkulmassa) hehkutti:
NOBEL VÄINÖ LINNALLE!