Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessa tänään löytyy aiheettomien huostaanottojen irvistelijöille paljon pohtimisen aihetta. Kirjoittajana on vantaalaisen peruskuntoutuskeskuksen johtaja Aila Puustinen-Korhonen.
Keskeinen sanoma on tiivistetty tähän koskien psyykkisesti oireilevan lapsen terveydenhoitoa:
"Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakemassa?"
Niin, kertokaa minullekin, miksi!
Tähän törkeään ihmisoikeusloukkaukseen ovat tuhannet vanhemmat törmänneet viimeisen toistakymmenen vuoden aikana. Hoitopaikkojen puutteen takia kirjoitetaan lähete ls-laitokseen, joka vaatii huostaanoton lapsen sisään ottamiseksi. Ja huostaanotto tehdään, vaikka edes ls-työntekijät eivät löydä perheestä perusteita huostaanoton tekemiselle.
Nykyiset ls-laitokset eivät kuitenkaan pysty likimainkaan sellaiseen erityisterveydenhoidon tasoiseen hoitoon, jota lapselle annettava psykiatrinen hoito edellyttäisi. Aila Puustinen-Korhonen kirjoittaa:
"Laitosväelle ja vanhemmille saatetaan kuitenkin psykiatrian taholta todeta, että ls-laitoksen kasvatus on 'samaa hoitoa' kuin psykiatrinen hoito, joten lapsi ei tarvitse eikä saa psykiatrian palveluja. Näin psyykkisesti oirehtivat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa siitä syystä, että he ovat laitoksessa."
Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Keskeinen sanoma on tiivistetty tähän koskien psyykkisesti oireilevan lapsen terveydenhoitoa:
"Miksi lapsi pitää ottaa huostaan, jos sekä lapsi että vanhemmat suostuvat hoitoon ja ovat itse sitä hakemassa?"
Niin, kertokaa minullekin, miksi!
Tähän törkeään ihmisoikeusloukkaukseen ovat tuhannet vanhemmat törmänneet viimeisen toistakymmenen vuoden aikana. Hoitopaikkojen puutteen takia kirjoitetaan lähete ls-laitokseen, joka vaatii huostaanoton lapsen sisään ottamiseksi. Ja huostaanotto tehdään, vaikka edes ls-työntekijät eivät löydä perheestä perusteita huostaanoton tekemiselle.
Nykyiset ls-laitokset eivät kuitenkaan pysty likimainkaan sellaiseen erityisterveydenhoidon tasoiseen hoitoon, jota lapselle annettava psykiatrinen hoito edellyttäisi. Aila Puustinen-Korhonen kirjoittaa:
"Laitosväelle ja vanhemmille saatetaan kuitenkin psykiatrian taholta todeta, että ls-laitoksen kasvatus on 'samaa hoitoa' kuin psykiatrinen hoito, joten lapsi ei tarvitse eikä saa psykiatrian palveluja. Näin psyykkisesti oirehtivat lapset jäävät vaille tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa siitä syystä, että he ovat laitoksessa."
Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskuksen johtaja, eikä peruskuntoutuskeskus ole kyseessä, kuten yllä virheellisesti mainittiin.
Muuten tosi hyvä kirjoitus!
Ai että ei eräiden mielestä ole aihetta syyttää yhteiskuntaa turhista huostaanotoista?
KYllä varmasti on! Vanhemmilla on oma vastuunsa ja lastensuojelun velvollisuus on puuttua, jos vanhemmat eivät kykene vastuustaan huolehtimaan. Mutta kyllä yhteiskunnallakin oma vastuunsa on! Ja sitä totta vieköön saa ja pitää arvostella silloin, kun syyllistytään tuollaisiin väärinkäytöksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin!
http://dialogi.stakes.fi/FI/arkisto/2007/4/sivu/22.htm
^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Tekstin perusteella paikka vaikuttaa ennakkoluulottomalta ja todella perheen kokonaisvaltaisen tilanteen hyväksi työskentelevältä yksiköltä.
^^^^^^^^^^^^^^
Mutta jos ja kun perheen joutumisen (pääsemisen) syynä on vaikkapa vanhemman uupuminen, masennus tai muu hänen toimintakykynsä lamaannuttava syy
niin ENNEN VANHAANHAN tämä perheen tilanne olisi kunnan tai kaupungin taholta hoidettu kodinhoitajan tai -avustajan lähettämisella perheeseen
ja tietenkin sieltä sosiaalihuollon puolelta.
Ei siis lastensuojeluviranomaisten litteroilta maksettuina eikä todellakaan minnekään lastensuojelun laitoksiin
perheitä lapsineen
suljettujen ovien taakse sulkemalla!
Ja lastensuojelun puolelle asiakkuuteen siirtyivät sitten todella jo ne oikeastikin ihan ns. "toivottamat" perheet lapsineen. Eli erittäin harvat perheet!
murto-osa heille tulevista huostaanotto uhan alla olevista perheistä päätyy huostaanottoon :D
Ajatelkaa! Valtava säästö yhteiskunnalle.
Mutta tuollaisia perhekuntoutuskeskuksia ei ole ollut muka varaa perustaa riittävästi eri puolille Suomea, vaikka ne EHKÄISEVÄT huostaanottoja. Puustinen-Korhonen kertoi, että 10:stä heille tulevasta perheestä vain 2-3:een kohdalla päädytään huostaanottoon, muut 7-8 perhettä kotiutuivat onnellisesti muutaman viikon jakson jälkeen.
Kyllä minä veronmaksajana sata kertaa mieluummin kannatan tuollaisia laitoksia kuin tätä huostaanottojen hulluutta, jolle olisi pitänyt laittaa tiukka stoppi jo ajat sitten.
saada aivan eri yksikön puolelta, eikä lastensuojelusta ensinkään. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin ei kodinhoitajan tarve mikään lastensuojelun asia olekaan.
Ennen vanhaan oli TÄYSIN asiaan kuuluvaa, että naapurista tuli 1-2:een naista tarvittaessa auttamaan naapuriin. Kenelläkään ei tullut mieleenkään, että avun tarpeessa oleva perhe olisi hoitanut lapsensa huonosti ja ollut lastensuojelua vailla.
Mutta nythän murrosikä on muutettu sairaudeksi ja ihmiselämään normaalisti joskus kuuluva avun tarve lastensuojelun asiakkuudeksi...
On se helvetti, että tuollainen Vantaan mallikaan ei liikauta mitään päättäjien korvien välissä, ei siltikään, vaikka se toisi suunnattomia säästöjä yhteiskunnalle. Eikö ole mielenkiintoa pysähtyä ajattelemaan, vai mistä kiikastaa?