Suomi on täynnä helposti sikiäviä naisia,jotka asuvat maalla ja ovat rentoja ja helposti "nappaa" kun lapsia halutaan perheeseen.On heitä onneksi kaupungeissakin.
Olen vaan miettinyt sitä,että niin moni KIIREINEN lapseton pari vinkuu itselleen omaa lasta,eivätkä osaa edes ottaa rennommin ,jotta voisivat paneutua elämäänsä edes sen verran että laittaisivat perheenperustamisen etusijalle ja antaisivat luonnon hoitaa.(kiireisillä on tuskin aikaa edes harjoitella kunnolla sitä lapsentekoa,oletan,ja sitten ihmetellään kun ei millään tulla raskaaksi!!?!!)
(Toki ymmärrän naiset/miehet jotka lääketieteellisestä syystä eivät voi saada lapsia,ja se on asia erikseen,siitä en puhu).
Monet uraohjukset sitten isoilla rahoillaan lähtevät ties minne päin maailmaa hakemaan adoptiolasta itselleen.Ja sitten paistatellaan viikkolehtien kansissa adoptiolasten kanssa ja ollaan niin niin niin onnellisia että !!(ja varmaan samaan syssyyn mietitään tyyliin:loppuis tää haastattelu jo ,kun lastenhoitajakin on tulossa ja on kiire duuniin". (!!!???)
Mitä tekevät ne köyhät ja lapsirakkaat, rennommat ihmiset, jotka eivät voi saada omaa lasta millään konstilla?Ei välttämättä ole varaa edes kalliisiin lapsettomuushoitoihinkaan. Eikä ole rahaa hakea adoptiolasta jostain toiselta puolelta maapalloa???
Juu,tiedetään että Kela korvaa osan kuluista..mutta köyhällä ei ole varaa edes siihen osaan joka jää omakustanteiseksi.
JOTEN,taas pitää todeta että rahalla saa kaikkea,rahattomat jääköön ilman..tai no,kyllähän rahattomat voivat sijoittaa perheeseensä ongelmalapsia ja yrittää kasvattaa heitä,ja hyvä että monet niin tekevätkin..kai sekin on jonkun tehtävä.Tuskinpa sellaiseen varakkaat ryhtyisivätkään,luulen.
Kuinka moni varakas ns."lapseton" ottaisi hoitaakseen ihan suomalaisen pienen ongelmalapsen?Tuskin kukaan heistä ,uskon."Ne jätetään" lastenkoteihin tai ehkä parhaassa tapauksessa pääsevät köyhempiin lapsettomiin perheisiin joissa heille on vanhemmilla aikaa.
Minusta ulkomailta adoptoiminen ei ole mikään sankariteko : siinä vanhemmat kuitenkin ajattelevat vain omaa mielihyväänsä kun ihan pikkuvauvan saavat.
Joo,toki,maailma on täynnä hätää kärsiviä orpoja mutta onko niitä toiselta puolelta maailmaa haettava kun Suomessakin on heitä liikaakin???Tärkeämpää olisi hoitaa ensin meidän suomalaisten rassukka-lapset ja sitten vasta auttaa muita...Suomessa orpoja on kuitenkin suhteessa niin "vähän" verrattuna muihin maihin(kehitysmaat)..Kehitysmaiden orpotilanne kasvaa huimasti koko ajan,joten ei sillä ole merkitystä ottaako joku julkimo yhden tai kaksi sieltä hätää kärsimästä.Sillä on turha paistatella lehtien kansissa ja sivuilla.
Onnea kuitenkin vaan kaikille kasvatustyössänne ,jotka ulkomailta olette lapsen hakeneet/saaneet.Muistakaa antaa heille aikaa ettei ura vie kaikkea...Ja tietysti onnea myös teille,jotka olette adoptoineet/sijaisperheeseen ottaneet ihan suomalaisia,ehkä vanhempiakin lapsia.
Yst.terv."kyrsivä muori"
ps.Ottakaa sisarus ihan Suomesta
Olen vaan miettinyt sitä,että niin moni KIIREINEN lapseton pari vinkuu itselleen omaa lasta,eivätkä osaa edes ottaa rennommin ,jotta voisivat paneutua elämäänsä edes sen verran että laittaisivat perheenperustamisen etusijalle ja antaisivat luonnon hoitaa.(kiireisillä on tuskin aikaa edes harjoitella kunnolla sitä lapsentekoa,oletan,ja sitten ihmetellään kun ei millään tulla raskaaksi!!?!!)
(Toki ymmärrän naiset/miehet jotka lääketieteellisestä syystä eivät voi saada lapsia,ja se on asia erikseen,siitä en puhu).
Monet uraohjukset sitten isoilla rahoillaan lähtevät ties minne päin maailmaa hakemaan adoptiolasta itselleen.Ja sitten paistatellaan viikkolehtien kansissa adoptiolasten kanssa ja ollaan niin niin niin onnellisia että !!(ja varmaan samaan syssyyn mietitään tyyliin:loppuis tää haastattelu jo ,kun lastenhoitajakin on tulossa ja on kiire duuniin". (!!!???)
Mitä tekevät ne köyhät ja lapsirakkaat, rennommat ihmiset, jotka eivät voi saada omaa lasta millään konstilla?Ei välttämättä ole varaa edes kalliisiin lapsettomuushoitoihinkaan. Eikä ole rahaa hakea adoptiolasta jostain toiselta puolelta maapalloa???
Juu,tiedetään että Kela korvaa osan kuluista..mutta köyhällä ei ole varaa edes siihen osaan joka jää omakustanteiseksi.
JOTEN,taas pitää todeta että rahalla saa kaikkea,rahattomat jääköön ilman..tai no,kyllähän rahattomat voivat sijoittaa perheeseensä ongelmalapsia ja yrittää kasvattaa heitä,ja hyvä että monet niin tekevätkin..kai sekin on jonkun tehtävä.Tuskinpa sellaiseen varakkaat ryhtyisivätkään,luulen.
Kuinka moni varakas ns."lapseton" ottaisi hoitaakseen ihan suomalaisen pienen ongelmalapsen?Tuskin kukaan heistä ,uskon."Ne jätetään" lastenkoteihin tai ehkä parhaassa tapauksessa pääsevät köyhempiin lapsettomiin perheisiin joissa heille on vanhemmilla aikaa.
Minusta ulkomailta adoptoiminen ei ole mikään sankariteko : siinä vanhemmat kuitenkin ajattelevat vain omaa mielihyväänsä kun ihan pikkuvauvan saavat.
Joo,toki,maailma on täynnä hätää kärsiviä orpoja mutta onko niitä toiselta puolelta maailmaa haettava kun Suomessakin on heitä liikaakin???Tärkeämpää olisi hoitaa ensin meidän suomalaisten rassukka-lapset ja sitten vasta auttaa muita...Suomessa orpoja on kuitenkin suhteessa niin "vähän" verrattuna muihin maihin(kehitysmaat)..Kehitysmaiden orpotilanne kasvaa huimasti koko ajan,joten ei sillä ole merkitystä ottaako joku julkimo yhden tai kaksi sieltä hätää kärsimästä.Sillä on turha paistatella lehtien kansissa ja sivuilla.
Onnea kuitenkin vaan kaikille kasvatustyössänne ,jotka ulkomailta olette lapsen hakeneet/saaneet.Muistakaa antaa heille aikaa ettei ura vie kaikkea...Ja tietysti onnea myös teille,jotka olette adoptoineet/sijaisperheeseen ottaneet ihan suomalaisia,ehkä vanhempiakin lapsia.
Yst.terv."kyrsivä muori"
ps.Ottakaa sisarus ihan Suomesta
Vastaukset 14
Vanhimmat
..kanat hautoo hanhen munia :)
Kerron heti alkuun että en ole hakenut lasta kaukomailta enkä ottanut suomalaista "ongelmalasta".
Mutta kirjoituksessasi särähti korvaan se että vain rikkaat hakee lapsen ulkomailta, ehei, kyllä ihan tavalliset ihmiset ottaa lainaa ja hakee lapsen kaukaakin.
Ja toinen oli loppukommenttisi että ottakaa sisarus kotimaasta. Ai miten? Suomessa saa yleensä sijaislapsen, silloin perhe on sijaisperhe eli ei lapsen oma perhe. Sijaisperheen vanhemmat ei päätä kauanko lapsi on perheessä. Siinäpä sitä on sisarus omalle ulkomailta adoptoidulle lapselle kun sisarus voi lähteä milloin tahansa takaisin omaan biologiseen perheeseen.
Kuinka moni haluaa omalle lapselleen elämän jossa pitää elää epävarmuudessa sisaren suhteen?
Adoptiolapsi on jo muutenkin kokenut suuren menetyksen, kuinka moni haluaa että lapsi menettää vielä oman sisaruksenkin?
Eikö ole paljon varmempaa adoptoida sisaruskin kaukomailta? Silloin saa lapset joilla on pysyvä sisarus.
Pitäkööt lapsen oikeat vanhemmat huolta lapsesta koska ovat lapsen itselleen halunneet!
Kaukomaiden adoptiolapsilla ei ole muita kuin omat adoptiovanhemmat, siksi heitä on helpompi ja järkevämpi ottaa omaksi lapseksi.
ottaminenkaan välttämättä auta. Yritin ottaa rennosti kolme vuotta helpommissa, kiireettömissä töissä, mutta ei vaan tärpännyt. Sitten piti valita, jatkaako uralla eteenpäin vai jäädäkö paikoilleen köllöttelemään kiireettömään, mutta tylsään työhön. Helppohan se valinta olis jos tietäis tylsällä työllä tärppäävän, mutta sitten kun on se ikävin vaihtoehto, että on helppo tylsä työ, ei lapsia eikä edes mielenkiintoista työpaikkaa.
Lapsettomuushoitoihin on muuten köyhälläkin varaa. Meillä ei ole paljon rahaa ja kävimme julkisella puolella hoidoissa, lääkekulut 600e/v piti maksaa ja polikäynneistäkin jotain, mutta ei todellakaan ollut kallista. "Normaaleilla köyhillä" on kyllä siihen varaa, vain ekstreemiköyhillä tekis liian tiukkaa.
"Meillä ei ole paljon rahaa ja kävimme julkisella puolella hoidoissa, lääkekulut 600e/v piti maksaa ja polikäynneistäkin jotain, mutta ei todellakaan ollut kallista. "Normaaleilla köyhillä" on kyllä siihen varaa, vain ekstreemiköyhillä tekis liian tiukkaa."
Jos ei ole rahaa käyttää 600€:a, niin ei todellakaan ole varaa ylläpitää lasta, ei kotimaista tai ulkomaista, ei omaa tai adoptoitua.
Olen köyhästä tai ainakin pienituloisesta suvusta, joten en ole mikään ökyrikas. Minun tädilläni on adoptiolapsia. Hän ei saanut biologisia lapsia. He ottivat lainaa, jotta saivat lapsia. Ei siis välttämättä ökyrikkaiden hommaa.
Sitten toiseksi ystäväperheellä oli suomalainen adoptiolapsi, ja se koitui ongelmaksi, sillä adoptiovanhemmat alkoi ottaa lapseen yhteyttä lapsen ollessa murrosiässä ja siitäpä olikin tulla kahden perheen kaaos. Enempää en voi kertoa, mutta sanon vaan, että ulkomailta adoptio on siksi parempi, ettei tällaisia ongelmia tule, kun vahingossa ei voi törmäillä.
Suomessa ei saa helposti adoptiolasta. Kasvattilapsia olisi tarjolla, mutta se on ihan eri asia kuin adoptio. Kasvattilapsen voi menettää milloin tahansa. Ei sellainen ole pysyvää perheen perustamista.
Itse olen niin pienituloinen, ettei ole ollut varaa biologiseen eikä adoptiolapseen, koska olen pätkätyöläinen, en saisi lainaa, kun ei ole säännöllisiä tuloja. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.
oletat mitä, niin ne kuvitelmasi eivät silti ole yleispäteviä totuuksia.
Sinä et tiedä syitä kiireisten ja "vinkuvien" parien lapsettomuuteen. Kyllä nykyaikana kaikki tietävät, ettei haikara niitä lapsia tuo, vaan housut joutuu riisumaan...
Uraohjuksista sen verran, että vaikutat jotenkin katkeralta siitä, että joillakin on ura, hyvät tulot ja myös mahdollisuus adoptoida, mikäli ei /tai vaikka saisikin biologisia lapsia. Eikö varakkaat saisi adoptoida, vai pitäisikö heidän maksaa se myös köyhemmillekin? Mistä tiedät heidän "tyylinsä" ajatella? Kuinka monta viikkolehtien adoptoivanhemmista tunnet?
Rahalla saa useita asioita. Panostamalla uraan varmistaa myös sitä taloudesta menestystään, joten eikö ole oikeutettua, että niillä rahoillaan voi hankkia ITSELLEEN haluamiaan asioita?
"Mitä tekevät ne köyhät ja lapsirakkaat, rennommat ihmiset, jotka eivät voi saada omaa lasta millään konstilla?" Menisivät töihin, kouluttautuisivat? Kuten joku tuossa kirjoittikin, hedelmöityshoidot kustantavat 600 € vuodessa. Jos ei ole varaa siihen, niin onko varaa lapsen elättämiseenkään?
"Kuinka moni varakas ns."lapseton" ottaisi hoitaakseen ihan suomalaisen pienen ongelmalapsen?" Tai kuinka moni lapsellinenkaan, varakas tai varaton?
"Minusta ulkomailta adoptoiminen ei ole mikään sankariteko : siinä vanhemmat kuitenkin ajattelevat vain omaa mielihyväänsä kun ihan pikkuvauvan saavat." Sama pätee myös biologisen lapsen "hankkiviin". Taustalla on oma halu ja mielihyvän tavoittelu, ei mikään jalo maailmanparannus, vaan ihan puhdas itsekkyys.
"Kehitysmaiden orpotilanne kasvaa huimasti koko ajan,joten ei sillä ole merkitystä ottaako joku julkimo yhden tai kaksi sieltä hätää kärsimästä."
Eli koska ei voi pelastaa kaikkia, on yksittäinen teko turha? Tällä periaatteella voitaisiin hieman suunnata mm. sairaaloiden resursseja parempaan käyttöön: jos jokin hoito ei tuo parannusta 100%:lle potilaista, niin jätetään hoitamatta?
kuka sitä sellaisena pitääkään. Tärkeintä on vanhempien halu saada itselleen kaivattu lapsi, jota rakastavat. Tämä taitaa olla ainoa motiivi, mikä ylipäänsä adoptioneuvonnassa nykyään hyväksytään - ja hyvä niin. Neuvonnassa kyllä saadaan selville, jos joku haluaa adoptoida, jotta voi pelastaa yhden lapsen (ns. sankariteko). Pitkän odotuksen jälkeistä onnellisuutta ei mielestäni tarvitse peitellä.
Adoptiossa haetaan lapselle sopivia vanhempia - ei vanhemmille sopivaa lasta. Tämä seikka on tärkeää huomioida. Ja ensisijaisesti adoptiolasten asumista kotimaassa pyritään tukemaan. Kansainvälinen adoptio on vasta toissijainen keino.
Olemme mieheni kanssa käyneet ensin kolme vuotta yleisellä puolella lapsettomuushoidoissa. Sen jälkeen kypsyttelimme adotiopäätöstä. Jonotimme neuvontaan pääsyä vuoden, neuvonnassa kävimme vuoden ja lupaa odotimme vuoden. Kolmen vuoden jälkeen saimme luvan lautakunnalta ja alkoi varsinainen odotus. Sitä on ketänyt puoli vuotta. Olen onnellinen, että saamme jonakin päivänä pienokaisen kotiin. Olisimme adoptoineet kotimaisen lapsen, mutta se ei ollut meille mahdollista. Meille ei kuitenkaan ollut mikään ongelma ajatella kansainvälistä adoptiota ja sen mukanaan tuomia uusia haasteita. Adoptio on pitkä ja raskas prosessi, mutta odotuksemme toivottavasti joskus palkitaan eli saamme oman pienokaisen kotiimme.
Rahaa olemme säästäneet useamman vuoden. Pitkän adoptioprosessin aikana on ollut mahdollista saada hieman joka kuukausi säästöön. Toki olemme joutuneet tinkimään monesta, koska emme ole rikkaita (rahallisesti!) Rikkaus on kuitenkin mielestäni jotakin aivan muuta :-)
että ulkomailtakin lapsia haetaan.
Olen vain tuttavapiirissäni todennut myöskin sitä etteivät pariskúnnat itse halua synnyttää(kuulemma menevät paikat pilalle ???) ja siksi haluavat adoptiolapsen.En sitten tiedä voiko lapsen saada adoptiolla valehtelemalla että on mukamas yrittänyt kaikkensa saada biologista lasta.Adoptioprosessista kun ei ole mulla tietoa...Vissiin julkkikset tai rikkaat saavat rahalla lapsia miten vain..En kyllä tiedä,kun ei ole kokemustakaan,mutta luulisin että näin on.Eikä kyllä pahemmin kiinnostakaan kun pari omaa taaperoa on tuossa lahkeista nykimässä.(Ja paikat eivät ole venyneet...tai jos hetkellisesti venyivätkin niin palautuivat toki oikein hyvin:)
..ettei ne "paikat" koskaan synnytyksen jälkeen palaudu yhtä tiukoiksi kuin ennen lasta synnyttäneillä joten ymmärrän motiivin miksi he haluavat adoptiolapsen.
lapsettomuutta, joten ei tarvitse valheita keksiä. Iso osa adoptoivista on itse asiassa biolapsellisia perheitä. Sen sijaan se, että ei halua paikkojensa menevän pilalle ei todellakaan riitä perusteeksi adoptiolle. Adoptio on vuosia kestävä henkisesti raskas prosessi, jossa joutuu tekemään sossuille selkoa hyvinkin intiimeistä ja kipeistä asioista. Tältä pohjalta tuo kertomasi "paikkojen pilalle meneminen" tuntuu kyllä hyvin naurettavalta syyltä (taitaa olla adoptiosta mitään tietämättömien pahoja puheita). Tiedoksi sinulle myös sellainen asia, että myös julkkikset ja rikkaat voivat kärsiä lapsettomuudesta. Silloin adoptio on yksi tapa saada kaivattu lapsi. Ja ihan saman prosessin he joutuvat käymään läpi. Adoptiolasta ei voi ostaa...Luulo ei ole tiedon väärti!
mistä niitä saa? Kerrotko vielä sen..
Prosessi on pitkä ja siinä tutkitaan huolellisesti hakijoiden motiivit, terveys, talous, sukulaisuussuhteet ym. ym. Knasainvälisessä adoptiossa tarvitaan lisäksi nk. adoptiolupa lautakunnalta, joten ihan simppelistä asiasta ei ole kysymys. Lasta ei siis yksinkertaisesti oteta. Lapsi on suuri lahja, joka adoptiotapauksessa luovutetaan huolella valituille vanhemmille.
Jos joku tuttavasi on kertonut adoptiomotiivikseen omien paikkojensa kunnossa pysymisen, tuli itselleni mieleen, että ehkä hän ei halua avautua sinulle ja kertoa mahdollisista muista lapsettomuuteen johtaneista syistä - tarkoitan ihan niistä oikeista syistä. Asia kun on monelle kovin herkkä ja tietenkin yksityinen. Itse olen vieraammille todennut (sen jälkeen kun he ovat kyselleet, miksi adoptoimme) että toivoimme perheenlisäystä, halusimme perheemme kasvavan.
Viestistäsi tulee kyllä ilmi voimakas katkeruus, mutta myös syvä asioista tietämättömyys.
Olimme 12 vuotta tahtomattamme lapseton pariskunta ja nyt rankkojen hoitojen sekä pitkän "adoptioraskauden" jälkeen onnelliset ulkomaalaisen pikkupojan vanhemmat.
Meille kansainvälinen adoptio oli ainoa vaihtoetho saada lapsi iästämme johtuen. Kohdemaan valintaankin vaikutti voimakkaasti se, minkä ikäisille mistäkin maasta lapsia annetaan ja missä maassa tällä hetkellä järjestöjen toiminta tuottaa lapsia. Niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, alkaa kansainvälisessä adoptiossakin kysyntää olla enemmän kuin tarjontaa.
Helppoa ei ole ollut, mutta ehdottomasti jokaisen lomakkeen ja kirjeen kirjoittaminen on antanut meille mitä ihanimman pojan ja kaikki kärsimykset tutuvat taaksejääneiltä.
Onnea ja jaksamista kaikille adoptio-odottajille ja adoptiovnhemmille! Mielestäni olemme etuoikeutettuja kaikkesta huolimatta...
tekstissä oli.. Niin monta etten jaksa edes lähteä selvittämään tälle muorille kuinka väärässä hän onkaan! :D No kaikki tavallaan. Ehkä tosiaan vaan kantsisi tutustua aiheeseenhieman enemmän ennen kuin alkaa siitä huutelemaan...
Kaksi pikkujuttua kuitenkin korjaan: adoptiolasta ei saa rahalla eikä adoptoidakseen tarvitse olla rikas (tyypillisiä vanhan kansan harhaluuloja) ja kotimaasta adoptiolasta ei monikaan saa, sillä adoptioon annetaan vuosittain vain muutama kymmenen lasta ja adoptiolapsen haluavia on jonossa satoja...
Hohhoijaa.