en halua mitään herjauksia, en halua vastauksia missä sanotaan että anna miehen lapsen olla, mitä se sulle kuuluu ynnä muuta näitä viestejä
Miehen lapsi on minulle rakas, joten se siitä en myöskään halua olla hänelle äiti, oma äiti kun on.
Mutta, eräs asia mikä tekee kuilua minun ja mieheni välille
Kun miehen lapsi on meillä, hän valehtelee, ottaa leluja toisten lasten käsistä ja uusin asia on se että hän lyö myöskin lapsia.
Näistä omat lapseni saisivat rangaistuksen, ja saavatkin jos tekevät, mutta mieheni lapsi ei
Mieheni lapsella on ongelmana se että haluaa huomiota, hän tarvitsee sitä huomiota liian paljon ja eilen taas koitin miehelle puhua koska huomasin tietyn tilanteen mutta mies alko vaan huutamaan mulle siitä. Tällä lapsella kun leikkii pihalla tulee naarmuja, kolhuja joskus vertakin, ensiapua tieteskin ollaan annettu, laastaria jne kuten normaalisti myös omille lapsille, mutta eilen lapsi halusi uuden laastarin, sanoin että ei tarvitse laittaa koska verta ei tule ja se parantuu nopeammin nyt ilman laastaria, niin mies näki lapsen ilmeen ja alkoi sitten paasaamaan että mitäs jo me laitettaisiinkin voidetta...
Koitin sit puhua tästä miehelle että jätettäis ylimääräinen paasaaminen, hellyyden osoitus pois, tämä lapsi muutenkin saa sitä huomiota, hän seuraa miestäni kuin hai laivaa, mihinkään mies ei saa mennä ilman häntä.
Ja mä olen ajatellut asian niin että tilanne voisi normalisoitua jos emme kiinnittäisi niin paljon huomiota hänen "pipeihin"
Juuri näitä esimerkkejä miten mies käyttäytyy erilailla, oma esikoiseni tuli itkien että pojat ampuu häntä vesipyssyllä, itsellä oli myöskin vesipyssy, hänelle sanottiin sitten miehen osalta että pysy sitten kotona tästä lähtien, sanoin miehelle eilen että
joka kerta kun hänen lapsensa on ulkonu niitä naarmuja tulee ja mustelmia ja hän tosiaan vaatii sitä "hoitoa" pitää aina näyttää että saa hellyyttä niin sanoin vain että jos kerta mun esikoiselle sanotaan että pysyy kotona jos ei siedä että toiset ampuu vesipyssyllä niin tehdään samoin sitten hänenkin lapselleen, pysyy kotona ei tule haavereita.
Mä olen niin kyllästynyt, osittain hermostuttaa tuo ainainen huomion haku, hän valehtelee, jos olin kieltänyt että pyörällä ei ajeta ilman kypärää, näen silti että nousee pyörän selkään ja lähtee ajamaan, sanon että mitä minä sanoin, ei ilman kypärää niin hän selittää että en minä ajakkaan, kuljetan tämän vain tähän
meillä oli nuorimman ristiäiset(yhteinen lapsi) seuraavana päivänä oli miehen vanhimman lapsen kotiin paluu, katselin kun pakkasi tavaroitaan ja huomasin että sujautti jotain mikä ei kuulunut, pyysin häntä näyttämään ja se oli kaste kortti, sanoin että et voi tätä ottaa, tämä on sisaruksen, niin hän sanoi ei hän sitä aikonutkaan ottaa vaan siirtää sitä
Mutta ei tuossa mitään, mä kestäisin paljon enemmän jos mieheni kanssa oltaisiin samaa mieltä, ja mua niin ottaa päähän se että lapsia kohdellaan eriarvoisesti. omilleni huudetaan, jos miehen lapsi tekee jotain, hän ei saa siitä mitään
Niin hiton epäreilua ja mä en sitä kestä, viime yö tuli sohvalla nukuttua sen verran pahasti tää ottaa pattiin,
en vain kestä, tulee niin huono olo siitä että omilleni huudetaan pienimmästäkin syystä ja miehen lapsi saa kaiken anteeksi
Onko mitään neuvoja, asiallisia sellaisia kiitos
Miehen lapsi on minulle rakas, joten se siitä en myöskään halua olla hänelle äiti, oma äiti kun on.
Mutta, eräs asia mikä tekee kuilua minun ja mieheni välille
Kun miehen lapsi on meillä, hän valehtelee, ottaa leluja toisten lasten käsistä ja uusin asia on se että hän lyö myöskin lapsia.
Näistä omat lapseni saisivat rangaistuksen, ja saavatkin jos tekevät, mutta mieheni lapsi ei
Mieheni lapsella on ongelmana se että haluaa huomiota, hän tarvitsee sitä huomiota liian paljon ja eilen taas koitin miehelle puhua koska huomasin tietyn tilanteen mutta mies alko vaan huutamaan mulle siitä. Tällä lapsella kun leikkii pihalla tulee naarmuja, kolhuja joskus vertakin, ensiapua tieteskin ollaan annettu, laastaria jne kuten normaalisti myös omille lapsille, mutta eilen lapsi halusi uuden laastarin, sanoin että ei tarvitse laittaa koska verta ei tule ja se parantuu nopeammin nyt ilman laastaria, niin mies näki lapsen ilmeen ja alkoi sitten paasaamaan että mitäs jo me laitettaisiinkin voidetta...
Koitin sit puhua tästä miehelle että jätettäis ylimääräinen paasaaminen, hellyyden osoitus pois, tämä lapsi muutenkin saa sitä huomiota, hän seuraa miestäni kuin hai laivaa, mihinkään mies ei saa mennä ilman häntä.
Ja mä olen ajatellut asian niin että tilanne voisi normalisoitua jos emme kiinnittäisi niin paljon huomiota hänen "pipeihin"
Juuri näitä esimerkkejä miten mies käyttäytyy erilailla, oma esikoiseni tuli itkien että pojat ampuu häntä vesipyssyllä, itsellä oli myöskin vesipyssy, hänelle sanottiin sitten miehen osalta että pysy sitten kotona tästä lähtien, sanoin miehelle eilen että
joka kerta kun hänen lapsensa on ulkonu niitä naarmuja tulee ja mustelmia ja hän tosiaan vaatii sitä "hoitoa" pitää aina näyttää että saa hellyyttä niin sanoin vain että jos kerta mun esikoiselle sanotaan että pysyy kotona jos ei siedä että toiset ampuu vesipyssyllä niin tehdään samoin sitten hänenkin lapselleen, pysyy kotona ei tule haavereita.
Mä olen niin kyllästynyt, osittain hermostuttaa tuo ainainen huomion haku, hän valehtelee, jos olin kieltänyt että pyörällä ei ajeta ilman kypärää, näen silti että nousee pyörän selkään ja lähtee ajamaan, sanon että mitä minä sanoin, ei ilman kypärää niin hän selittää että en minä ajakkaan, kuljetan tämän vain tähän
meillä oli nuorimman ristiäiset(yhteinen lapsi) seuraavana päivänä oli miehen vanhimman lapsen kotiin paluu, katselin kun pakkasi tavaroitaan ja huomasin että sujautti jotain mikä ei kuulunut, pyysin häntä näyttämään ja se oli kaste kortti, sanoin että et voi tätä ottaa, tämä on sisaruksen, niin hän sanoi ei hän sitä aikonutkaan ottaa vaan siirtää sitä
Mutta ei tuossa mitään, mä kestäisin paljon enemmän jos mieheni kanssa oltaisiin samaa mieltä, ja mua niin ottaa päähän se että lapsia kohdellaan eriarvoisesti. omilleni huudetaan, jos miehen lapsi tekee jotain, hän ei saa siitä mitään
Niin hiton epäreilua ja mä en sitä kestä, viime yö tuli sohvalla nukuttua sen verran pahasti tää ottaa pattiin,
en vain kestä, tulee niin huono olo siitä että omilleni huudetaan pienimmästäkin syystä ja miehen lapsi saa kaiken anteeksi
Onko mitään neuvoja, asiallisia sellaisia kiitos
Vastaukset 15
Vanhimmat
...heti.
Avomieheni tytär oli 4v., kun he tulivat osaksi elämääni. Kirjoituksesi epärehellisyydestä tuntuu kovin tutulta, tytärpuoleni kohdalla valehtelu kuitattiin aina sillä, että hänellä on vaikeaa ja hän tarvitsee huomiota.
Tyttö on nyt murrosikäinen ja lähes nuorisorikollinen. Liikkuu epämääräisissä porukoissa, varastaa, valehtelee, tekee kaikkea mahdollista. Tuntee harmistusta vain siitä, jos satuu jäämään kiinni.
Sydän kipeänä seuraan tämän nuoren aikuisen elämää, laillasi rakastan myös tytärpuoltani kovasti ja toivon että jokin pysäyttäisi tämän lapsen tuhokierteen.
Miten totta onkaan se vanha sananparsi, että rajat ovat rakkautta. Ilman rajoja kasvanut lapsi, joka on saanut liikaa ymmärrystä osakseen joutuu tuuliajolle.
ja osoittaa sen omalla tavallaan. Eihän se tietysti sinua miellytä, mutta minkäs teet, lapsi ei ole sinun joten miksi puuttumaan toisten lapsien tapoihin.
Tottakai lapsi haluaa huomiota isältään jos harvoin näkee, toisin kuin sinun lapset jotka on sun luona aina, ei silloin tarvi huomiota kun äiti on läsnä jokapäivä.
Ota lapsetonmies tai muuta ajatusmaailmaa, elämä helpottuu kummasti.
Tottakai lapsilla täytyy olla perheessä tasa-arvoinen asema ja samat säännöt, vaikka yksi onkin vierailija.
Meillä myös aikoinaan oli lapsella (tapaavalla), tuo varastelukausi. Mm. tupakkaa ja rahaa koitti laukkuunsa piilottaa. Kun heti puututtiin ja myöhemminkin katseltiin perään mitä laukkuihin menee, niin ainakaan meidän kotona tämä näpistely ei toistunut.
Olen itse pitänyt samat säännöt kaikilla lapsilla, niin hyvässä kuin pahassakin. Onhan se muutamia riitoja aikanaan mieheni kanssa saanut aikaan, mutta puhumalla ollaan pitkälle selvitty.
Kaikkein tärkein onkin, että vanhemmat ovat samaa mieltä asioista, koska lapsi osaa kyllä käyttää hyväksi sitä, että toinen aikuisista lupaa kun toinen kieltää.
Tottakai lapsen täytyy saada isältään huomiota, mutta se ei tarkoita sitä, että toisia lapsia laiminlyödään siinä asiassa samaan aikaan.
Minäkään en ymmärrä mikä on "ylimääräistä" hellyyttä lapselle!? Mutta sitä täytyy olla kaikille lapsilla yhtä paljon ja samoissa asioissa. Tiedän kokemuksesta, että voi olla ajoittain aika raskasta kun se isän lapsi roikkuu joka paikassa mukana ja tahtoo aina huomiota joka asiassa, mutta kun siihen keksitään oikeanlainen suhtautumistapa, niin sekin kyllä aikanaan loppuu.
Meillä oli aikanaa sama ongelma, mutta niinpäin, etten mieheni lapsi kulki aina minun perässäni enkä päässyt mihinkään ilman lasta.
Meillä ratkesi niin, ettemme kiinnittäneet asiaan erityistä huomiota ja huomioitiin kaikkia lapsia samalla tavalla niin tuo riippuvuus katosi.
Tuo, että jättäisi miehensä (jonka kanssa on jo yhteinen lapsikin)/ottaisi lapsettoman miehen sen takia, että perheessä on riitoja, on lapsellisen ja kypsymättömän ihmisen ajatuksia, jolta puuttuu taito ratkaista ongelmia vastuullisella tavalla, jolloin lähinnä vain siirretään tai luodaan uusia riitoja ja ongelmia.
Ajatustavassa ei minusta ole mitään muuttamisen aihetta, jos haluaa lapsia kohdeltavan tasapuolisesti.
Kummallinen on sullakin ajatustyyli???
Etkö todellakaan muuta kirjoituksestani keksinyt arvosteltavaa kuin yhden sanamuodon?
Aivan rautalangasta väännettynä sinullekin:
Tuolla sanalla en ole pyrkinyt kuvaamaan isän ja lasten keskinäisiä välejä tai tuntemuksia.
Vaan koska meillä lapset asuvat äidin tahdosta virallisesti muualla, eli siis tapaavat isäänsä (ja siinä samalla myös meitä muita perheen jäseniä) meillä viikonloppuisin ja lomilla, en nyt parhaalla tahdollakaan voi sitä mieltää juuri meillä asumiseksi, siitä sana vierailla/vierailija.
Jospa keksit tuolle paremman nimen jos käyttämäni tuntuu aivan kauhealta ja leimaavalta.
Joten tuo yksi sana ei vielä kerro ajatustyylistäni yhtään mitään.
Ehkäpä se kertoo enemmänkin sinun omista ennakkoluuloistasi uusperheitä ja ihmisiä kohtaan?
Eikö lapsi kuulu nyt myös heidän perheeseen? Tottakai myös miehen uuden vaimon pitää puuttua lapsen käytökseen, VARSINKIN jos lapsi käyttäytyy epäreilusti muita lapsia kohtaan! Jos lapsi tekee väärin, on kenen tahansa aikuisen tehtävä puuttua tähän!
Siis mistä tulee näitä "hoitakaa vain omat asianne älkääkä puuttuko kenenkään muun asioihin" -paasaajia? Jos kukaan muu kuin oma vanhempi ei lasten elämään saa puuttua, niin jo olisi moni lapsi eksynyt, jäänyt heitteille, jopa kuollut!
Ja miten sitten opettajat? Eivätkö he saa puuttua TOISTEN lasten tekemisiin? Eikö opettajaakin läheisemmällä ihmisellä (lue miehen nykyisellä) ole ole aivan yhtä hyvin velvollisuus opettaa lasta tulemaan toimeen muiden kanssa? Perheessä perheen tavalla. Ei yhdelle voi antaa erityiskohtelua!
tunti sitten tapahtunut juttu, esikoiseni pyöräili, ei ehtinyt jarruttaa vaan lensi ojaan ja pyörä jäi sinne, no hain pyörän ja pojan, sitten tulee mieheni esikoinen, hänellekkin kävi ihan sama ja pyörä on ojassa.
Mieheni pyysi lastansa viemään barbien lastenhuoneeseen, lapsi kieltäytyi, sitten mies kysyi minun keskimmäistä lasteni viemään barbien lasten huoneeseen, hän suostui jolloin miehen esikoinen hyppäsi ylös ja sanoi hän haluaa viedä, mies piti päänsä ja sanoi että sinähän kieltäydyit ja nyt tämä toinen vie, siitä alko miehen esikoinen itkemään......
Ja totta, lapsille pitäisi olla kaikilla yhtenäiset säännöt, ei tästä meidän elämästä tule mitään jos mieheni esikoinen ei saa samoista asioita rangaistuksia(jäähy,nurkka,karkkipäivän menetys) kuin mitä minun poikani väistämättä saavat. EIkä kyse ole nyt siitä että mies näkee harvemmin lasta, vaan siitä että tämä on myöskin sitä rakkautta, asettaa rajat lapselle
ja heillä on parikymmentä lasta siinä.
Mutta jos lapsi ei ole kyseisen ihmisen, ei hänellä ole myöskään oikeutta puuttua toisten ihmisten lasten elämään, kun ei ole pyydetty. Jos lapsella on oma isä ja äiti, se kuuluu heille. Muut hoitakoot omat asiat.
silloin kun mieheni lapsi on meillä, en hänelle ruokaa anna, en pese vaatteita enkä hänestä huolehdi....... mielenkiintoista sinulta
eihän se minulle kuulu, eikö niin?
Mutta harmi tuottaa sinulle pettymys, minä olen aikuinen ja tunnen vastuuni, miten ihmeessä voisin jättää hänet huomioimatta? Jos mieheni on töissä, saa lapsi tehdä mitä vain että en vai puutu? jos hän alkaa vaikkapa kuristamaan pikkusiskoaan(ei ole tapahtunut) tai lyö 3 vuotiasta niin minäkö en siihen saa puuttua vain koska minä en ole hänen äitinsä?
Anteeksi vain, niin kauan kun meidän molempien nimi on vuokrasopimuksessa niin kauan minä aion huolehtia tästä lapsesta
Jotenkin olen ajatellut, että jos pyytää toisen ihmisen jakamaan elämänsä kanssaan, niin eiköhän lapsikin kuulu siihen elämään! Kai minä sitten olen väärässä. Mutta miksiköhän opettaja on eri asia? Eikös sitten ole aivan ok myös että opettaja kohtelee lapsia aivan eriarvoisesti? Mitäs sitten jos lapsi jätetään nykyiselle hoitoon, kun vanhempi on töissä, niin kuin meillä usein sattuu..? Ei saa puuttua lapsen tekemisiin, niinkö?? Kun lapset kerran ovat vain isänsä ja äitinsä asia?
Voi herran jestas sanon minä...
Koska miehesi ei sinua kuuntele, vaan provosoituu kun yrität asiallisesti keskustella, suosittelisin että menisitte perheterapiaan.
Mies hyvittelee lapselle sitä ettei ole tämän arjessa 24/7, teidän muiden kustannuksella. Tällä tavalla saa aikanaan mätiä hedelmiä aikaiseksi, se tuskin on miehesikään tarkoitus, hän ei nyt vaan osaa suhtautua asiaan järjellä, tuntee syyllisyyttä.
Ulkopuolinen apu auttaisi häntä suhtautumaan tilanteeseen perheessänne neutraalimmin ja kenties hän pystyisi ottamaan vastaan rakentaavaa kritiikkiä ja ehdotuksia joltakin kolmannelta taholta, ei sinulta. Hän kokee että joutuu "puollustautumaan" sinun kritiikkiäsi ja huomioitasi vastaan...
satuttaneen lapsen lohduttamistakin annostella ja säännöstellä? Eihän se maksa mitään, ja laastari ja voidekin ovat suht. halpoja. Suhtaudutko omiinkin lapsiisi yhtä kylmästi? Entä miltä sinusta tuntuisi, jos lastesi isän nykyinen nainen - mikäli sellaista on - ei antaisi isän lohdutella vastaavassa tilanteessa lapsianne?
Ei lapsi etsi huomiota ellei sitä tarvitse, eikä sitä silloin tietenkään tarvitse yhtä paljon antaakaan.
Ei se lapsi hae laastaria niinkään sormessaan tai polvessaan kuin sydämessään olevaan haavaan. Se haava on tullut siitä, että isä on lähtenyt ja jättänyt. Isäkin tietää sen ja ehkä katuu tekoaan ja yrittää hyvittää sen minkä voi.
Sinä, jota ei ole sattunut yhtä paljon kuin näitä kahta: pysyttele sivummalla. Anna isän tuhlata rakkauttaan tälle lapselleen. Ehkä se auttaa parantamaan sydänhaavaa.
Haluaisit olla miehesi kanssa samaa mieltä. Luuletko, että siihen ei ole muuta mahdollisuutta kuin se, että miehesi muuttaa mieltään? Minä tiedän ainakin kaksi muutakin tapaa.
mies ei jättänyt, sen teki lapsen äiti
kyllä mun mielestä pitää suhtautua vähän normaalimmin jos lapsi n.5-10 minuutin välein tulee näyttämään polveaan että kato siinä on pipi ja haluaa siihen rasvaa ynnä muuta
Omista lapsistani kyllä, annan sen laastarin jos tilanne sitä aluksi vaatii, kuten tämäkin lapsi saa.
mutta jos he tulevat näyttämään haavaansa, naarmua ynnä muuta niin sanon että kyllä se siitä paranee, jaksat vaan odottaa, yleensä puhallan myöskin tähän pipiin,
on lapsia jotka käyttäytyvät normaalisti, toisille taas on se että pitää koko ajan "mässytellä" jollakin pipillä, se ei ole normaalia ja mitä vikaa siinä on jos haluaa saada tilanteen normaaliksi
Mieheni on kanssani samaa mieltä, hän ei vaan suostunut sitä myöntämään aluksi.
joten meillä isän ei tarvitse katua että on lähtenyt, koska nainen lähti lapsen kanssa, ei hän, hän olisi halunnut yrittää vielä.
syyllisyydentunteeseen,se että lellittelee ja antaa mennä läpi käsien sellaisen käytöksen,mihin pitäisi puuttua ja mikä on epäreilua muita kohtaan.Siihen huomioimiseen tarvitaan ihan muut tavat.
Täytyy sanoa, että puolisoni lapset asuvat meillä 24/7 ja meillä vielä samantapaisia asioita,kuin teilläkin. Olemme jo pitkään asuneet yhdessä, enkä tiedä, milloin valoa näkyvissä. En tahdo mitenkään laittaa toivoa keneltäkään pois, mutta itselläni alkaa toivo hiipua. Käypä lukemassa vastaus viestiin Rajat ja säännöt ym!!! sivulta 9. Viesti: Lapsi kiukuttelee vieläkin