Tapaus Seppo Lehdon tuomioon viitaten (asiasta sen paremmin tietämättä), jos ajateltaisiin
tilannetta, jossa henkilö ei ole kuten Lehto vapaaehtoisessa tilanteessa tekemässä politiikkaa
vaan kansalainen, joka on jäänyt byrokratian rattaiden puristukseen ja yrittää parantaa
tilannettaan kirjoittaisi nettiartikkelin (pelkkää asiallista tekstiä) ja tässä yhteydessä joutuisi loukkaamaan yksilön intimiteettisuojaa siinä märin että useat asiassa olevat tahot mainittaisiin niin paikallistason virkamiehet kuin perheenäiditkin mukaan lukien?
Ideaalinen tavoite olisi korjata oma tilanne saattamalla tosiasiat esiin.
Ehkä toissijainen tavoite voisi olla poliittinen, jossa kyseenalaistettaisiin intimiteettisuojalaki siinä mielessä, että sen varjossa voidaan tehdä paljon moralistisesti todella pahaa. Ts. henkilöt jotka syyllistyvät
pahaankin asiaan eivät kärsi yhtä mitään paheksuntaa vaikka ovat toimineet mala fide. Rikosoikeudellisessa prosessia taas voi olla
erittäin vaikea osoittaa riittävää näyttöä.
Lehdon 2 vuotta ja 4 kk kuitenkin pelottaa myös asiallisemman kritiikin julkaisua.
On aika jännää että useat arvostetut kansainväliset vaikuttajat nyt ja historiassa (ilmeisesti aikoinaan omaa presidenttiämme myöden) kehottavat kansalaistottelemattomuuteen ja sallivat myös revoluutiomaiset kehitysajatukset. Paavo Lipponenkin ymmärtääkseni kehottaa mm. demokratian edistämiseen kirjassaan.
Vaan uskaltaako enää kirjoittaa asiakritiikkiä uskalletuista aiheista. Kuka vetää rajan siihen mikä on törkeää kunnianloukkausta mikä taas tarpeellista kansalaisen poliittisen tilanteen parantamiseksi
ahdinkoasemasta.
Olisiko motiiveille merkitystä? Lehdon ajatuksethan olivat kaiketi aika jos ei tarpeettomia hänen
omalta kannaltaan niin ainakin varsin idealistisia.
tilannetta, jossa henkilö ei ole kuten Lehto vapaaehtoisessa tilanteessa tekemässä politiikkaa
vaan kansalainen, joka on jäänyt byrokratian rattaiden puristukseen ja yrittää parantaa
tilannettaan kirjoittaisi nettiartikkelin (pelkkää asiallista tekstiä) ja tässä yhteydessä joutuisi loukkaamaan yksilön intimiteettisuojaa siinä märin että useat asiassa olevat tahot mainittaisiin niin paikallistason virkamiehet kuin perheenäiditkin mukaan lukien?
Ideaalinen tavoite olisi korjata oma tilanne saattamalla tosiasiat esiin.
Ehkä toissijainen tavoite voisi olla poliittinen, jossa kyseenalaistettaisiin intimiteettisuojalaki siinä mielessä, että sen varjossa voidaan tehdä paljon moralistisesti todella pahaa. Ts. henkilöt jotka syyllistyvät
pahaankin asiaan eivät kärsi yhtä mitään paheksuntaa vaikka ovat toimineet mala fide. Rikosoikeudellisessa prosessia taas voi olla
erittäin vaikea osoittaa riittävää näyttöä.
Lehdon 2 vuotta ja 4 kk kuitenkin pelottaa myös asiallisemman kritiikin julkaisua.
On aika jännää että useat arvostetut kansainväliset vaikuttajat nyt ja historiassa (ilmeisesti aikoinaan omaa presidenttiämme myöden) kehottavat kansalaistottelemattomuuteen ja sallivat myös revoluutiomaiset kehitysajatukset. Paavo Lipponenkin ymmärtääkseni kehottaa mm. demokratian edistämiseen kirjassaan.
Vaan uskaltaako enää kirjoittaa asiakritiikkiä uskalletuista aiheista. Kuka vetää rajan siihen mikä on törkeää kunnianloukkausta mikä taas tarpeellista kansalaisen poliittisen tilanteen parantamiseksi
ahdinkoasemasta.
Olisiko motiiveille merkitystä? Lehdon ajatuksethan olivat kaiketi aika jos ei tarpeettomia hänen
omalta kannaltaan niin ainakin varsin idealistisia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ihmisistä, etenkään nimeltä mainiten? Eikö ole niin, että asiat riitelevät, eivät ihmiset?
Asiallinen kritiikki nimeltä mainitenkaan ei johda rikostuomioon.
Lehdon tuotokset eivät olleet mitään kritiikkiä, vaan silkkaa häväistystä. Asian tynkääkään niihin ei sisältynyt. Näin ainakin muutamalta kohdin, mitä hänen tökeryyksiään jaksoin lueskella.
Lehdolla oli jo entuudestaan ehdollinen tuomio vastaavasta. Kun hän samalla linjalla jatkoi, ehdoton vankeustuomio oli paikallaan. Ehkä sen pituus (2 v 4 kk) kuitenkin hieman yllätti. Arvelen, että tuomio hovissa hieman lievenee (1 v 6 kk).
on http://lahestymiskieltotuomio.blogspot.com
http://neekeroinnin-uhri.blogspot.com jne
Kritiikki kohdistui kuitenkin Lehdon tapauksessa virkamiehiin. Olisiko tuomio ollut vielä kovempi jos siellä olisi ollut mukana joku matti tai maija meikäläinen?