Mielenkiintoinen tieto oli, että soijapavut sisältää Tryptophania (mitähän suomeksi onkaan?), joka vaikuttaa kasvattavasti aivojen serotoniini tasoon.
Kertokaahan asiasta tietävät missä muodossa soijaa kannattaa syödä, että siinä on eniten tallella proteiineja/vitamiineja/mineraaleja/luontaisestrogeenia/tryptophani(?) yms?
Eka meinasin vaan käydä hakemassa soijapapuja ja mussutella niitä, mutta sitten luin jostain, että jossain muodossa soija on vaarallista, jossain muodossa taas vähemmän ravinteita jne. Vähän pihalla nyt mitä kannattaisi hakea.
Suomalaisilta nettisivuilta löytyi jotain ristiriitaisia tietoja, kun taas englanninkielisillä sivuilla asia termistöä en oikein tiedä.
Kertokaahan asiasta tietävät missä muodossa soijaa kannattaa syödä, että siinä on eniten tallella proteiineja/vitamiineja/mineraaleja/luontaisestrogeenia/tryptophani(?) yms?
Eka meinasin vaan käydä hakemassa soijapapuja ja mussutella niitä, mutta sitten luin jostain, että jossain muodossa soija on vaarallista, jossain muodossa taas vähemmän ravinteita jne. Vähän pihalla nyt mitä kannattaisi hakea.
Suomalaisilta nettisivuilta löytyi jotain ristiriitaisia tietoja, kun taas englanninkielisillä sivuilla asia termistöä en oikein tiedä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Soijaa jauhoina, mureina, papuina. Papuina ei pidä mennä syömään raakana, sillä ne sisältävät vähän myrkyllistä ainetta, kunnen nyt muista, mikä aine se olikaan. Mut se tuhoutuu kuumennettaessa. Sitten keitettynä niitä on mukava mussutella.
Sitten on olemassa kastikkeina ja vaikka minkälaisena muotona, soijanakkoja (nakkimakkaroina) soijafileinä yms.
kyllä hieman tarkempaa tietoa eri soijatuotteiden ravinnepitoisuuksista. Ilmeisesti kuitenkin käsitellyistä soijista keitetyissä on eniten sitten ravinteita?
Toki tietääkseni keittäminen tuhoaa varsin tehokkaasti ravinteita ainakin kasviksista, että että pikkasen epäilyttää, onko juurikaan hyötyä sitten popsia keitettyjä papuja.
Finelissä on tiedot keitetyistä ja ei keitetyistä soijapavuista:
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=3710&lang=fi
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=391&lang=fi
... Näköjään ravinnearvot tippuu puolella, kun ne keittää... ei tekis mieli keittää kyllä.
Eikö niitä voi mitenkään muuten käsitellä, että ei ravinteet lähtis käveleen?
Ei soija ole ainoa ruoka mikä sisältää tryptofaania. Tryptofaani on eräs monesta aminohaposta, eli kyseessä on proteiini. Syömällä tarpeeksi hyvälaatuista proteiinipitoista ruokaa saa myös tryptofaania riittävästi.
Soijasta sen verran että sitä ei pidä raakana syödä, se on melkein myrkyllistä sellaisenaan. Paras muoto on syödä soija maitohapatettuna, esim. miso, tempeh. Kun soijaa maitohappokäytetään niin sen nk. vasta-ravinteet (eng. anti-nutrients) neutraloituvat ja se on hyvää ravintoa. Ei-hapatetussa soijassa on mm. seuraavat vastaravinteet: trypsiini-inhibittoreita, goitrogeenisiä aineita, fytiinihappoa.
Joo, ei se kyl ainut ole, mutta satuin vaan kiinnostumaan soijasta, kun siinä oli muitakin ravinteita aika paljon, mutta into kyl nyt hieman laantunut, ku se on myrkyllistä ja keitettäessä katoaa ravinteet...
http://en.wikipedia.org/wiki/Tryptophan
Tuolta tosiaan bongasin soijan. Pitänee alkaa miettimään sitten seesamin tai auringonkukan siemeniä, ei kyl vielä tietoa miten terveellisiä sitten ovat, pitääkö käsitellä tms. Pitänee tutkia asiaa...
Jotain juustojakin tuol on, mutta en oikein juustoista välitä, kun maksavat turhan paljon määrään nähden.
Lihassa olis toki protskuja/tryptoo, mutta ite en oikein pidä lihasta, paitsi jauhelihasta ja kanasta, mutta niitäkin tulee harvoin syötyä.
Harmillisesti kananmuniakaan ei sais syödä kuin pari viikossa, muuten söisin niitä ainakin yhden päivässä. Maitoa ja banaania kyllä menee, mutta niissä taas näkyis olevan paljon vähemmän tryptoo.
Kantpääopisto kyllä opettaa. Syö niitä soijapapuja raakana, liota niin saat syötyä. Sen jälkeen menee jakorasiaan paljon hereämmin kun tunnet omassa kropassasi vaikutukset.
Joten vaikka siitä keitettäessa kuinka häviäisi, se on edelleen erittäin arvokas ja laadukas ravintoaine, erittäin hyvää proteiinia. Pidän sitä kyllä proteiinilähteistä siellä etunenässä arvoasteikossa.
Ja sitten toisaalta siitä kananmunasta. Aattelee, kanahan ei kuse, siellä ne on munassa ja lihassa kaikki kanan kuset = ammoniaakit sun muut. Ai jai, mut hyvälle se silti maistuu ainakin kananmuna, vaik onhan siinä niitä aineenvaihdunnan jätöksiä. Syön jos sitä on tarjolla, mutten munia kyllä osta enkä muuten käytä.
voi syödä ihan rauhassa vaikka kuinka paljon jos ei ole niille allerginen. Ne eivät lisää kolesterolia.
kyllä oli hiljattainkin uutinen, että kananmunia saisi syödä vain parisen viikossa. En nyt enää muista oliko syy kolesteroli vaiko mikä, mutta ei ollut terveellistä pidemmän päälle.
Hyvää tekstiä xD
Mut joo, katoin tossa, että auringonkukan ja seesamin siemenis on selkeesti enemmän mm. protskuja kuin keitetyis soijis. Mutta en edelleenkään ole ehtinyt ottamaan selkoa pitääkö niitäkin käsitellä vai ei xD
Aritta on nyt sotkenut asioita. kyllä munat nostavat kokonaiskolesterolia.
Veren kolesterolipitoisuus on monen muuttujan summa. Käytännössä koko ravitsemus ja elämäntapa vaikuttavat siihen. Kolesterolin saanti ravinnosta esim. munista ei sinänsä ole paha asia, jos lifestyle kokonaisuutena on kunnossa.
Mutta jos olet jo onnistunut pääsemään riskiryhmään esimerkiksi opettelemalla syömään väärin ja liikaa ja olemalla liikkumatta, niin munistakin saatu kolesterolilisä muuttuu kohtalokkaaksi.
Riskiryhmissä kuolleisuus on selvästi yhteydessä munien syönnin määrään.
Minä syön pari päivässä. Mutta luomumunia.
Ei täällä Ruotsissa ole ainakaan muuta sanottu kuin että niitä voi syödä ihan vapaasti.
Joka tapauksessa en voi lopettaa niiden syöntiä, olen tullut riippuvaiseksi. :-)
Ruumis säätelee itse kolesterolipitoisuuden.
Enkä tosiaankaan ole riskiryhmässä vaikka syönkin niitä joka päivä. Kolesteroliarvot ovat normaalit. Käytän voita ja oliiviöljyä ruoanlaitossa enkä katsokaan kevyt-ruoan puoleen. Käyn myös kuntosalilla ja ulkoilen koirien kanssa.
Ei niissä ole myrkkyvaikutuksia vaikka heittelet helttaasi niitä kuppitolkulla, mutta käytännön ongelma on olemassa.
Enpä usko, että kovinkaan moni pureskelee seesaminsiemeniä niin hyvin, että niiden ravintoarvo tulee käytetyksi, joten jos niitä siltänään meinaat syödä, tai ruokaasi laittaa, veikkaanpa, että suurin osa ravintoarvosta menee siemeneten mukana vain läpi suoliston, ja taas tulevat kokonaisen siemenen mukana ulos.
Joten taaskin, olisi järkevämpää LIOTTAA NE. Esim. jos tinttaat lasillisen auringonkukansiemeniä outokumpuusi, moni saa jo siitä määrästä aikamoisia mahan väänteitä. Tiedän, että joko on joutunut lähtemään ensiapuklinikallekkin.
Että taaskin. LIOTA auringonkukansiemenet. Sen jälkeen niitä on helpompi pureskella, ja tulevat ruoansulatuksessa käytetyksi. Eivätkä enää turpoa mahassa aiheuttaen mahanväänteitä.
Niin tottahan se on, että siemenet tulee pureskella/saada hajalle, että niistä saisi ravinteet.
Auringonkukan siemenet kyllä ostin suosista kuorettomina, paljo iisimpi pureskella, vaikkakin varmaan niiden kuorissakin olis hyviä ravinteita.
Seesaminsiemenet ajattelin vetää tehosekoittimen läpi, ovat niin pieniä, että olis tuskaisaa yrittää jäyhää niitä hampailla.
Munia voi syödö nykytietämyksen mukaan ihan mielin määrin, ellei kolesteroliarvot ole huimissa luvuissa. Munissa kun on monia hyviä ravinteitakin ja pitävät nlän hyvin loitolla.
Totuus on, että kananmunissa ON aika paljon LDL-kolesterolia, eli sitä huonoa, mutta ns. normi-ihmiseen se ei vaikuta jos muut elämäntavat ovat kunnossa. Eli liikkuu riittävästi ja syö kasviksia riittävästi, eikä ole hirveää määrää ylipainoa.
Aikoinaanhan sitä mentiin "munalla töihin" :) Mutta sitten tuli kolesterolivillitys ja muna pahan leiman ihan ilman järkevää syytä (liekö munantuottajat joutuneet muun elintarviketeollisuuden jalkoihin), mutta nykyään taas ollaan sitä mieltä että muna on hyvä asia kunhan pitää muutenkin itsestään huolta.
Keitettyjen soijapapujen (kuten muidenkin kuivattuina myytävien papujen) ravintoarvot puolittuvat lähinnä niihin liottaessa ja keitettäessä imeytyvän veden takia. Eli suurin osa ravinteista ei häviä mihinkään keitettäessä.
Keitetyissä pavuissa vain on suhteessa enemmän vettä kuin kuivatuissa. Siksi niissä ravinteiden määrä on pienempi suhteessa painoon, koska pavun koko on vähintään tuplaantunut kuivattuun papuun nähden. Sama tapahtuu myös esim. soijarouheelle liottaessa tai keitettäessä.
Kuitenkin suhteessa niiden sisältämiin kaloreihin ja niistä maksamaasi hintaan saat niistä keitettyinä suunnilleen saman määrän ravinteita kuin kuivattuinakin. Sitä paitsi papujen keitinliemen voit hyödyntää ruoanlaitossa ja saada sillä tavalla siihen mahdollisesti liuenneet ravinteet käyttöön.
Itse käytän rouhetta. Vaaleaa tai tummaa.
Osta sitä geenimanipuloimatonta eli luontaista.
Syön sellaisenaan jogurtissa (maistuu ihan muroille) ja sitä voi laittaa myös mihin tahansa ruokaan.
Vaalea maistuu muroille ja tumma jauhelihalle.
Googlella soijasta löytää tietoa ja myös wikipediasta.
Todella ravintorikas kasvi ja sillä voi täysin korvata lihan.
Myös kananmuna on oikea terveyspommi. Niitä voi terve ihminen huoletta syödä monta viikossa tai ainakin itse syön.