Viimeinen maanpäällinen paratiisi
Ne kuvitelmat juontuivat eräästä nuoruudessa lukemastani kirjasta. Se oli kirjoitettu joskus vuosisadan alussa. En muista tekijän nimeä, mutta hän oli käynyt Polynesiassa, ja elänyt ”pakanoiden” parissa usean vuoden ajan.
Luettuani kirjan, uskoin, että maanpäällinen paratiisi oli juuri Polynesiassa. Kirjassa oli joitakin, tosin vain mustavalkoisia valokuvia, jotka todellakin panivat fantasiat ja hormonit liikkeelle. Kauniita naisia, ylävartalo paljaana, puettuina kukallisiin pieniin lantiovaatteisiin. Kukkaseppeleet päässään, ja heidän katseensa antoi aavistuksen ennen kokemattomista eroottisista leikeistä.
Kirjoittaja kuvaili, vaikkakin peitellyin sanoin, kuinka ihanaa elämä näillä saarilla saattoi olla. Ilmasto oli lämmin ja miellyttävä, johtuen Tyyneltä valtamereltä puhaltavista lauhduttavista tuulista. Ruokaa oli yllin kyllin. Kaunis eksoottinen luonto, ja mikä parasta – ystävällisiä rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka sitä paitsi olivat eroottisesti täysin ennakkoluulottomia ja vapaita.
Niihin aikoihin, 30-luvulla, oli säästeliäästi kuvia, joka esittivät naista sillä tavalla kuin heidät on luotu. Siksipä määrätyt sivut kirjasta muuttuivat vähitellen melko tuhruisiksi. Tietysti ne sivut, joissa oli kuvia tummista kaunottarista paljaine rintoineen. Sen ajan onaniaobjekteja ne siis olivat minulle. Nyt sain nähdä omin silmin kaiken lukemani pitävän paikkansa, ja lisäksi kaikessa väriloistossaan.
Ensimmäisen hämmentävän tunteen laannuttua, tuntui täysin luonnolliselta mennä palmumajaan, samalla petille, valitsemani nuoren neitosen kanssa. (Vai oliko se hän joka valitsi minut – siitä en ollut kovinkaan varma.)
Maja oli koristeltu mitä kauneimmilla ja tuoksuvilla kukilla. Hakemattakin tuli mieleen ero - synkän kuusikon ympäröimän karjalaismökin - ja palmumajan välillä.
Olihan Mirja tosin ollut kaunis ja kiehtova. Vika oli vain siinä, että hän oli syntynyt väärälle puolen maapalloamme. Hänen olisi täytynyt saada syntyä tänne - kukkien ja ihanan luonnon keskelle.
Huomasin pian, että nämäkin ihmiset, vapaita estoista kuin olivatkin - olivat sidotut, useinkin monimutkaisiin rituaaleihin ja sääntöihin. Vaikka olemmehan sitä itse kukin, omalla tahollamme.
Meillä on rapujuhlamme, juhannuksemme ja saunailtamme. Jo se, että otamme metsästä kuusen sisälle huoneeseen, jonka sitten koristelemme kaiken näköisin nauhoin ja killukkein, jonka jälkeen laulamme; ”Hei tonttu-ukot hyppikää”, on osoitus omista rituaaleistamme - mitä kumman tonttu-ukkoja muuten? Ovathan ne yhtä lailla taruolentoja, kuin alkuasukkaidenkin omat ukkelit ja kuvitellut henget. Saati sitten se, että tupaan astelee turkkiin, pitkään valkoiseen partaan ja punaiseen myssyyn pukeutunut ukko. Piiska toisessa ja säkki toisessa kädessään, ja joka jakelee värikkäitä paketteja!
Piirileikit kuusen ympärillä saatettaisiin etelämeren saarilla tulkita yhtä eksoottisiksi ja pakanallisiksi, kuin konsanaan heidän omat ”aloua oee” rituaalinsa.
Suurin ero oli ehkä siinä, että ”Hei tonttu-ukot hyppikää” jälkeen ei seurannut sitä, mitä useimmiten seurasi Tokelouassa.
Ihan vain lyhyesti - selittääkseni polynesialaista, vokaali ja diftongirikasta kieltä, jaan siis "Tokelouan" helpommin ymmärrettäviin tavuihin.
Se äännetään jotenkin näin: To-ke-loua, mutta tavujen väliset katkot ovat lyhyempiä, kuin esimerkiksi suomenkielen lauseessa: "suolasilakka sulaa suussa". Suolasilakka sanan jälkeen siis on hieman pitempi paussi, mutta jos lausuu kaiken, melkein yhteen pötkyyn, päästään polynesialaiseen ääntämistapaan. Koska suomenkielessä on paljon vokaaleja sekä diftongeja, ihastuin heti heidän kieleensä ja sen kauniiseen sointuun.
En ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä neitoseni minulle lauloi, punahehkuisen auringon painuessa horisontin taakse. Ymmärsin kuitenkin, että laulu, joka koostui etupäässä vokaaleista ja diftongeista, oli omistettu minulle, ja että sen tarkoituksena oli valmistaa minua yötä varten.
Rituaali, josta mainitsin, osoittautui pesuksi pienessä solisevassa purossa, johon oli muodostunut pieni lampi keskelle puroa. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan Kaukoidässä käydessäni.
Valitsemani nainen, jonka nimen olin ymmärtänyt Aliouaksi, (Ali-oua) johdatteli minut sinne kissamaisen joustavasti kävellen. Hän hymyili lakkaamatta kaunista hymyään, ja hänen valkoiset hampaansa kimmelsivät kuin merihelmet.
Me suomalaiset olemme olevinamme maailman puhtainta kansaa. Käymmehän saunassa joka lauantai. Iltapesu haaleassa, melkein lämpöisessä puron vedessä, oli siis minulle maailman luonnollisin asia, mutta samalla uusi ja ihana kokemus. Kaunis pesijättäreni vain korosti fantastista tunnelmaa. Tunsinhan hänen pehmeät kätensä joka puolella kehoani. Hänen liikehdintänsä oli sekä tehokasta, että kiihottavaa. Tehokasta siksi, että hän tuntui tietävän, kuinka mies pestään.
Eroottiseksi pesu muuttui varsinaisesti vasta hänen pestessään ”aarteeni” - todella herkästi ja sensuellisti. Kyseessä ei ollut vain mulkun pesu, vaan niitä ikään kuin pohjustettiin johonkin – edessä olevaan ihanuuteen.
Yritin tehdä saman hänelle, mutta siinä oli seinä vastassa. Myöhemmin sain tietää, että heidän kulttuurissaan ei mies pessyt naista, vaan päinvastoin. Nainen oli palvelijatar, jonka tehtävänä oli kiihottaa mies äärimmilleen, eikä ollenkaan päinvastoin. Vaikutti siltä, kuin he olisivat syntyneet palvelemaan ja ilahduttamaan miestä, mutta kuitenkin itsekin kiihottuen siitä mitä he miehelle tekivät. Sain tuntea naisen kiiman tullessamme takaisin bambumajaamme.
Pesun jälkeen tuntui yhtä autuaalliselta, kuin supisuomalaisen saunan jälkeen. Puuttui vain koivuvastan tuoksu ihollani. Tuoksuimme silti raikkaan puron vedelle, jonka alkujuoksu oli jossakin ylempänä, eksoottisen saaren sisäosissa.
Aurinko oli painunut melkein horisontin taakse ryömiessämme sisälle matalasta bambumajan oviaukosta.
Alioua alkoi laulaa minulle.
Aurinko laskee tavattoman nopeasti niillä leveysasteilla. Olinhan Polynesiassa, jonkin matkaa päiväntasaajan eteläpuolella. Maja tuoksui vastahaetuille lehdille ja kukille. En tosin nähnyt niitä majan hämärässä, mutta tunsin eksoottisen tuoksun sitäkin vahvempana. Vahvan - aisteja huumaavan paratiisin tuoksun.
Olin aina luullut, että kukkaset, joilla he itsensä koristivat, kasvoivat joka puolella saaria ihan villinä. Tulin myöhemmin huomaamaan, että ne olivat etupäässä istutettuja kukkia, tosin mitä kauneimpia. Kuten Hibiskus, joka meillä on hyvin vaalittava ruukkukasvi, kasvoi täällä suureksi pensaaksi. Eipähän se mikään ihme ollut, olihan ilmasto sille mitä suotuisin.
Villinä kasvavat kukat olivat saarilla kuitenkin melko harvinaisia. Paikalliset asukkaat olivat silti tavattoman ihastuneita värikkäisiin kukkiin, joten he olivat alkaneet kasvattaa niitä ihan sitä varten, jotta he voisivat käyttää niitä itsensä koristeluun. Olivathan kukkaseppeleet melkein ainoa koriste jota he käyttivät. Heillä ei ollut kultakoruja tai vastaavia, koska saarilla ei ollut kultaa. Heillä saattoi tosin olla simpukoista koottuja kaulakoruja ja helminauhoja. Tai sitten heillä oli tatuointeja, joita heidän kulttuurissa arvostettiin erikoisen paljon.
Tajusin, että joutuisin hylkäämään kaiken ennen opitun. Tällä kertaa minä en olisi se, joka valloittaisin, vaan olisin täysin Aliouan johdateltavana sinä yönä. Tavoilleni uskollisena aloin tietysti hyväillä hänen rintojaan - hivelemään hänen karvapehkoaan, mutta hän epäsi kaiken – hienotunteisesti, mutta päättäväisesti.
Hän oli halukas - aistin sen nenässäni - tuntiessani hänen hikirauhastensa erittävän miellyttävän tuoksun hänen kainalokuopissaan, kuin myös hänen makean houkutteleva häpynsä tuoksu, joka oli niin tyypillinen kaikille naisille, riippumatta siitä, missä he olivat syntyneet tai kasvaneet.
Minun ei tarvinnut edes kosketella hänen häpyään. Tuoksu leijui silti bambumajassa huumaavan kiihottavana. Ihan kuin pullat, jotka paistuvat uunissa, täyttävät talon herkullisella tuoksullaan, samalla tavalla tunsin Aliouan kiihottavan tuoksun, josta ei voinut erehtyä. Tosin tähän ihanaan tuoksuun oli sekoittunut läheisen meren, sekä eksoottisten kasvien haju, joka loi majan ja sen ilman eroottisen latautuneeksi.
Ainut lähikosketukseni Aliouaan siihen asti oli ollut hänen pestessään minut. Käteni kaipasivat silti hänen kehoaan. Halusin hyväillä ihanan kaunista vartaloa. Hyväillä hänen nuoria, täydellisen kiinteitä tissejä, ja imeä ruskeat houkuttelevat nännit suuhuni. Halusin hyväillä häntä, ja saada hänet latautuneeksi, jotta voisimme yhdessä kokea jotakin ennen kokemattoman kaunista ja herkkää.
Olinhan tottunut suomalaisten naisten kanssa peuhatessani siihen, että he kiihottuivat vasta, kun lirputteli heidän häpyhuuliaan, ja kun työskenteli sormin heidän pillunsa poimuissa aikansa.
Olin kovin yllättynyt siitä, että Alioua ei erikoisemmin arvostanut totuttuja menetelmiäni. Hän oli se - joka saisi minun hormoneihin vauhtia. Sain kuitenkin imeä tissejä. Sain myös maistaa hänen pehmoista häpyään, ja jopa nuollakin sitä, mutta hänen omilla ehdoillaan.
Alioua tiesi tarkalleen, kuinka hän johdattaisi minut hekuman huipulle. Vaelsivathan hänen kätensä joka puolella kehoani. Tuntui - kuin mustekala olisi kietonut kymmenet lonkeronsa ympärilleni. Kun tunsin, että verisuonet patukassani olivat pakahtumaisillaan, ymmärsin mitä tämä ihana olento oli saanut aikaan. Mulkkuni ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut niin terhakkaa tunnetta.
Luulin sen halkeavan milloin tahansa, niin kova ja verenpakkautunut se oli. Tunsin sen sykkivän sydämen lyöntien tahdissa, ja aloin aistia tutun kivun tunteen kiveksissäni – kivuliaan kiimaisen jomotuksen.
Alioua tuntui kuitenkin olevan perillä siitä, missä miehen kestokyvyn raja kulki. Hierottuaan terskaani huulillaan, ja imettyään sen suuhunsa, kävi hän päälleni, alkaen hieroa suloisen pehmeää kehoaan minua vasten.
Sain viimeinkin hyväillä häntä halujeni mukaan. Käteni hakeutuivat kiinteille, pullottaville kankuille, ja siitä edelleen hänen selkäänsä pitkin kohti niskaa. Lopulta kourani löysivät tiensä Aliouan kasvoille, joita hyväilin hellästi. Vedin hänet lähelleni, ja suutelin kauniita täyteläisiä huulia. Suutelin nenänpäätä, leukaa, otsaa. Viivyin pitkään hänen kaulallaan, jatkaen siitä alaspäin kiinteille, mutta ei silti kovinkaan isoille tisseille.
Tuntiessani hänen nännit huulillani, kohottautui hän lähemmäksi kasvojani, jolloin hänen kaksi pystyä ruskeaa tissiään olivat nuoltavanani ja suudeltavanani. Kaksi ruskeaa nänniä napotti kuin kirsikan marjat. Ne tuntuivat suussani ihanan kiinteiltä, mutta samalla elastisilta. Huomasin hänen arvostavan käsittelyäni.
Kun sormenpääni keksivät häpyhuulet ja häpykielen, alkoi hän liikuttaa itseään aaltomaisin ja pehmein liikkein. Liikkeet olivat niin pehmeän sulavat, että mieleeni muistui kissamme kotisuomessa. Kun sitä silitteli, rupesi se tyytyväisenä keikistelemään ja keimailemaan - kuin Alioua liikkuessaan lemmentunteissaan.
En voinut enää pidätellä halujani, vaan kierähdimme ympäri, minä päällimmäiseksi. Kovettunut kankeni löysi heti etsimänsä. Aliouan häpylihakset imivät kaluni, minun sitä millään tavalla työntämättä hänen kuumaan ja kosteaan luolaansa. Vähän kerrallaan, imeytyi patukkani syvemmälle ja syvemmälle houkuttelevasti sykkivään rotkoon. Hänen häpylihaksensa olivat täysin uusi kokemus. Ne vetivät vääjäämättömästi kaluani syvemmälle, ja minun ei tarvinnut muuta kuin välillä vetää sitä takaisin. Lopulta tunsin hurjan nykäisyn - kuin ongella ollessa - kohon painuessa syvälle, ison ahvenen iskiessä koukkuun. Terskani törmäsi pohjaan. Plopp - ja Alioua värähti kiihottuneena.
Yritin ruveta jylkyttämään, kuten olin tottunut tekemään sellaisissa tilanteissa, mutta se ei onnistunut. Mulkku oli kuin ruuvipuristimen otteessa. Ote vain tiukkeni, ja tunsin hänen häpylihastensa puristavan minua, melkein tuskallisesti.
Lopulta puristus hellitti, mutta vain hetkeksi. Heti kohta tunsin taas saman paineen. Tämä toistui kerta toisensa jälkeen, ja ymmärsin, että hän ja hänen vakonsa tulisi tekemään työt.
Alistuin siihen, koska tunne oli sanoinkuvaamattoman ihana. Se oli ihanan imevä, puristava tunne, joka tulisi tyhjentämään minut viimeiseen pisaraan ilman että minun tarvitsisi hoitaa jylkyttämistä.
Keskityin siis vain hyväilemään Aliouaa. Puristelin ja hyväilin herkullisen kiinteitä pakaroita. Imin tissejä. Annoin käteni vaeltaa hänen kehonsa jokaisessa sopessa. Hän ohjasi aktin niin taitavasti, että en tullut liian nopeaan.
Tunsin kohta, että hän tulisi saavuttamaan huipun ennen minua, ja sen hän tekikin loistavasti. Aliouan kaunis keho jännittyi kuin jousi. Hänen alapäänsä nousi ylös, nostaen samalla minut mukaansa. Tunsin, kuinka hänen sisällään sykki ja lainehti, ja kohta oli kuin taivaan portit olisivat avautuneet hänelle – tai meille molemmille.
Aliouan keho värisi ja velloi, ja hänen hengityksensä oli kuin ravihevosella maaliin tultua - kiivas ja läähättävä.
Kun hän viimein saavutti lopullisen huipun, äänteli hän ihanan kiimaisia sointuja. Valitettavasti en osaa toistaa niitä tarkalleen, mutta jotenkin tällä tapaa se kuulosti;
” Aioua, oueia, ihahoua, houhouaeia!” Sitten seurasi pitkään venyvä: ”aiaioaaiaiouaaaaaawwaaa!”
Tunsin hänen häpynsä puristavan mulkkuani vielä viimeisen kerran, ennen kuin hän raukeana vaipui minua vasten, ja samassa laukesin itsekin. Enhän osannut hänen kaunista - diftongi- ja vokaalivoittoista kieltään, joten örähtelin supisuomalaiseen tapaan; Ooo, eee, ööö, öh, voi vittua voi!”
Purkaus oli valtava. Suihkutin Aliouan pehmoisen, ja siinä vaiheessa jo lotiliukkaan luolan ääriään myöten täyteen kuumaa siemennestettä. Tuntui tavattoman helpottavalta, kun paineet kiveksissäni olivat purkautuneet. Kivulias tunne, joka oli pakkautunut kiveksiin, rupesi vähin erin lieventymään.
Ennen kuin nukahdin, tavoilleni uskollisena yhdynnän jälkeen, ennätin ajatella, kuinka erilailla naiset eri puolilla maailmaa kokivat orgasmin. He jopa ääntelivätkin eri tavoin. Espanjassa he saattoivat kirkua; ”Ole! Ole! El Toro Caramba, Toro toro caramba”, kun taas italiattaret huokailivat: ”Sankta Maria, ooo, Sole mio, ooo, Sankta Mariaaaa, mamma miiaaaa...amore, amooooreeee!”
Olin kerran Leningradissa käydessämme paikallisen huoran kanssa, kun hän rupesi kiimoissaan hokemaan; ”Da, da, haratsoo, haratsoo, Rasputin, Rasputiiiin!”
Tietysti kävin myös New Yorkin satamassa ollessammekin maksullisten naisten luona. Tylsempää äännähtelyä sai hakea:
”Yes, yes, Ou yes, yeeeees. Fuck me, Fuck me!” Sama kirotun jeesittely jatkui melkein koko aktin ajan. Halut laimenevat vähemmästäkin.
Sensuellein heistä, oli ehkä ranskatar, jonka tapasin Le Havren satamassa. Hän oli kaiken aikaa niin kiitollinen hyvin toimivasta ja jäykästä patukastani, että hän hoki yhtä mittaa; ”Merci, merci, merciiiii! Jet aimé, merci misjö!” Purkautuessani, yritin toimia maassa maan tavalla, joten käytin ainoita ranskankielisiä sanoja joita osasin, hokien: ”Paraplý, trottoar, Paris, entrecote, amore” ja muita tilanteeseen tavallaan täysin sopimattomia sanoja.
Muistin myös kuinka Tukholman tyttökadulta, joka niihin aikoihin oli Kungsgatan, nappasin mukaani ruotsalaisen ilotyttösen.
Tylsempää ja kylmempää naista en ollut koskaan tavannut.
Hän makasi allani kuin härski silli. Hänen liikehdintänsä, eikä ääntelynsäkään, ollut erikoisen kiihottavaa kuultavaa:
”Hörry, Ooksä pian valmis. Eksää jo kohta ala olla valmis? Koeta jo tulla pian - Finndjävul.” Huipusta ja sensualismista ei ollut puhettakaan. Olipa todellinen "liikenainen".
En häpeä sanoa, että jätin naikkosen siihen paikkaan, kun ensin olin sanonut hänen olevan rumimman ja inhottavimman näköisen huoran mitä koskaan olin tavannut. En edes maksanut hänen vaatimaansa 50 kruunua.
Kyllä suomalaiset naiset kuitenkin ovat pohjoismaalaisista parhaita. Sieltä tulee ”Kultaa ja rakasta", kuin myös, "minun omaa sonniani”, yhtenä hekumallisena solkena. Jotkut saattavat jopa hekuman huipulla päästää suustaan, nuoren varsan hirnuntaa muistuttavia ääniä.
Näihin mietteisiin nukahdin tyytyväisenä ja onnellisena Aliouan kainaloon. En kuitenkaan nukkunut kauaakaan, koska Alioualla tuntui olevan muita aikeita. Havahduin nimittäin siihen, että hän oli taas herättelemässä ”velipoikaani”. Tunsin hänen huulensa kaluni ympärillä, ja hänen kostean lämmin häpynsä hieroi kohta suutani.
Enhän voinut muutakaan, kuin työntää uudestaan jäykistynyt tappini häneen, ja ryhtyä jylkyttämään. Nyt oli ilmeisesti minun vuoroni antaa Alioualle kaikki mitä hän aikaisemmin oli tarjonnut minulle.
Oli minun vuoroni tyydyttää hänet, Aliouan ollessa vain vastaanottavana osapuolena.
Hän todellakin vain makasi allani - nauttien. Tietysti iloitsin itsekin, olihan aktimme aito härmäläinen pikapano. Kävin läpi kaiken oppimani ohjelman, pyllyn hyväilyineen, tissien imemisineen ja tulisine kielisuudelmineen. Onneksi olin vielä nuori ja pystyvä - muuten en olisi jaksanut kunnialla tyydyttää Aliouan intohimoisia – luonnonlapsen haluja.
Siitä tuli räiskyvä, mutta lyhyt yhdyntä. Heti kun tunsin hänen saavuttaneen huipun, ja kun kuulin tutun vokaalivoittoisen vikinän, en pystynyt enää pidättelemään, vaan työnsin kaluni niin syvälle kuin vain pääsin ja purkauduin häneen.
Alioua hypähti allani niin rajusti, että olin pudota satulasta. Oli kuin olisin istunut rodeohevosen selässä ja ori olisi yrittänyt heittää minut selästään. Minulle kävi kuten rodeoratsastajillekin. Putosin lopulta satulasta. Hänen viimeiset spastiset heittonsa olivat liikaa, ja kupsahdin pää edellä bambumajan maalattialle.
Meitä rupesi naurattamaan. Itselleni oli ensimmäinen kerta kun nainen heitti minut satulasta. Alioualle sen on täytynyt olla tavallinen kokemus - huomasin sen hänen nauttivasta ja ilkamoivasta ilmeestään.
Ne kuvitelmat juontuivat eräästä nuoruudessa lukemastani kirjasta. Se oli kirjoitettu joskus vuosisadan alussa. En muista tekijän nimeä, mutta hän oli käynyt Polynesiassa, ja elänyt ”pakanoiden” parissa usean vuoden ajan.
Luettuani kirjan, uskoin, että maanpäällinen paratiisi oli juuri Polynesiassa. Kirjassa oli joitakin, tosin vain mustavalkoisia valokuvia, jotka todellakin panivat fantasiat ja hormonit liikkeelle. Kauniita naisia, ylävartalo paljaana, puettuina kukallisiin pieniin lantiovaatteisiin. Kukkaseppeleet päässään, ja heidän katseensa antoi aavistuksen ennen kokemattomista eroottisista leikeistä.
Kirjoittaja kuvaili, vaikkakin peitellyin sanoin, kuinka ihanaa elämä näillä saarilla saattoi olla. Ilmasto oli lämmin ja miellyttävä, johtuen Tyyneltä valtamereltä puhaltavista lauhduttavista tuulista. Ruokaa oli yllin kyllin. Kaunis eksoottinen luonto, ja mikä parasta – ystävällisiä rauhaa rakastavia ihmisiä, jotka sitä paitsi olivat eroottisesti täysin ennakkoluulottomia ja vapaita.
Niihin aikoihin, 30-luvulla, oli säästeliäästi kuvia, joka esittivät naista sillä tavalla kuin heidät on luotu. Siksipä määrätyt sivut kirjasta muuttuivat vähitellen melko tuhruisiksi. Tietysti ne sivut, joissa oli kuvia tummista kaunottarista paljaine rintoineen. Sen ajan onaniaobjekteja ne siis olivat minulle. Nyt sain nähdä omin silmin kaiken lukemani pitävän paikkansa, ja lisäksi kaikessa väriloistossaan.
Ensimmäisen hämmentävän tunteen laannuttua, tuntui täysin luonnolliselta mennä palmumajaan, samalla petille, valitsemani nuoren neitosen kanssa. (Vai oliko se hän joka valitsi minut – siitä en ollut kovinkaan varma.)
Maja oli koristeltu mitä kauneimmilla ja tuoksuvilla kukilla. Hakemattakin tuli mieleen ero - synkän kuusikon ympäröimän karjalaismökin - ja palmumajan välillä.
Olihan Mirja tosin ollut kaunis ja kiehtova. Vika oli vain siinä, että hän oli syntynyt väärälle puolen maapalloamme. Hänen olisi täytynyt saada syntyä tänne - kukkien ja ihanan luonnon keskelle.
Huomasin pian, että nämäkin ihmiset, vapaita estoista kuin olivatkin - olivat sidotut, useinkin monimutkaisiin rituaaleihin ja sääntöihin. Vaikka olemmehan sitä itse kukin, omalla tahollamme.
Meillä on rapujuhlamme, juhannuksemme ja saunailtamme. Jo se, että otamme metsästä kuusen sisälle huoneeseen, jonka sitten koristelemme kaiken näköisin nauhoin ja killukkein, jonka jälkeen laulamme; ”Hei tonttu-ukot hyppikää”, on osoitus omista rituaaleistamme - mitä kumman tonttu-ukkoja muuten? Ovathan ne yhtä lailla taruolentoja, kuin alkuasukkaidenkin omat ukkelit ja kuvitellut henget. Saati sitten se, että tupaan astelee turkkiin, pitkään valkoiseen partaan ja punaiseen myssyyn pukeutunut ukko. Piiska toisessa ja säkki toisessa kädessään, ja joka jakelee värikkäitä paketteja!
Piirileikit kuusen ympärillä saatettaisiin etelämeren saarilla tulkita yhtä eksoottisiksi ja pakanallisiksi, kuin konsanaan heidän omat ”aloua oee” rituaalinsa.
Suurin ero oli ehkä siinä, että ”Hei tonttu-ukot hyppikää” jälkeen ei seurannut sitä, mitä useimmiten seurasi Tokelouassa.
Ihan vain lyhyesti - selittääkseni polynesialaista, vokaali ja diftongirikasta kieltä, jaan siis "Tokelouan" helpommin ymmärrettäviin tavuihin.
Se äännetään jotenkin näin: To-ke-loua, mutta tavujen väliset katkot ovat lyhyempiä, kuin esimerkiksi suomenkielen lauseessa: "suolasilakka sulaa suussa". Suolasilakka sanan jälkeen siis on hieman pitempi paussi, mutta jos lausuu kaiken, melkein yhteen pötkyyn, päästään polynesialaiseen ääntämistapaan. Koska suomenkielessä on paljon vokaaleja sekä diftongeja, ihastuin heti heidän kieleensä ja sen kauniiseen sointuun.
En ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä neitoseni minulle lauloi, punahehkuisen auringon painuessa horisontin taakse. Ymmärsin kuitenkin, että laulu, joka koostui etupäässä vokaaleista ja diftongeista, oli omistettu minulle, ja että sen tarkoituksena oli valmistaa minua yötä varten.
Rituaali, josta mainitsin, osoittautui pesuksi pienessä solisevassa purossa, johon oli muodostunut pieni lampi keskelle puroa. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan Kaukoidässä käydessäni.
Valitsemani nainen, jonka nimen olin ymmärtänyt Aliouaksi, (Ali-oua) johdatteli minut sinne kissamaisen joustavasti kävellen. Hän hymyili lakkaamatta kaunista hymyään, ja hänen valkoiset hampaansa kimmelsivät kuin merihelmet.
Me suomalaiset olemme olevinamme maailman puhtainta kansaa. Käymmehän saunassa joka lauantai. Iltapesu haaleassa, melkein lämpöisessä puron vedessä, oli siis minulle maailman luonnollisin asia, mutta samalla uusi ja ihana kokemus. Kaunis pesijättäreni vain korosti fantastista tunnelmaa. Tunsinhan hänen pehmeät kätensä joka puolella kehoani. Hänen liikehdintänsä oli sekä tehokasta, että kiihottavaa. Tehokasta siksi, että hän tuntui tietävän, kuinka mies pestään.
Eroottiseksi pesu muuttui varsinaisesti vasta hänen pestessään ”aarteeni” - todella herkästi ja sensuellisti. Kyseessä ei ollut vain mulkun pesu, vaan niitä ikään kuin pohjustettiin johonkin – edessä olevaan ihanuuteen.
Yritin tehdä saman hänelle, mutta siinä oli seinä vastassa. Myöhemmin sain tietää, että heidän kulttuurissaan ei mies pessyt naista, vaan päinvastoin. Nainen oli palvelijatar, jonka tehtävänä oli kiihottaa mies äärimmilleen, eikä ollenkaan päinvastoin. Vaikutti siltä, kuin he olisivat syntyneet palvelemaan ja ilahduttamaan miestä, mutta kuitenkin itsekin kiihottuen siitä mitä he miehelle tekivät. Sain tuntea naisen kiiman tullessamme takaisin bambumajaamme.
Pesun jälkeen tuntui yhtä autuaalliselta, kuin supisuomalaisen saunan jälkeen. Puuttui vain koivuvastan tuoksu ihollani. Tuoksuimme silti raikkaan puron vedelle, jonka alkujuoksu oli jossakin ylempänä, eksoottisen saaren sisäosissa.
Aurinko oli painunut melkein horisontin taakse ryömiessämme sisälle matalasta bambumajan oviaukosta.
Alioua alkoi laulaa minulle.
Aurinko laskee tavattoman nopeasti niillä leveysasteilla. Olinhan Polynesiassa, jonkin matkaa päiväntasaajan eteläpuolella. Maja tuoksui vastahaetuille lehdille ja kukille. En tosin nähnyt niitä majan hämärässä, mutta tunsin eksoottisen tuoksun sitäkin vahvempana. Vahvan - aisteja huumaavan paratiisin tuoksun.
Olin aina luullut, että kukkaset, joilla he itsensä koristivat, kasvoivat joka puolella saaria ihan villinä. Tulin myöhemmin huomaamaan, että ne olivat etupäässä istutettuja kukkia, tosin mitä kauneimpia. Kuten Hibiskus, joka meillä on hyvin vaalittava ruukkukasvi, kasvoi täällä suureksi pensaaksi. Eipähän se mikään ihme ollut, olihan ilmasto sille mitä suotuisin.
Villinä kasvavat kukat olivat saarilla kuitenkin melko harvinaisia. Paikalliset asukkaat olivat silti tavattoman ihastuneita värikkäisiin kukkiin, joten he olivat alkaneet kasvattaa niitä ihan sitä varten, jotta he voisivat käyttää niitä itsensä koristeluun. Olivathan kukkaseppeleet melkein ainoa koriste jota he käyttivät. Heillä ei ollut kultakoruja tai vastaavia, koska saarilla ei ollut kultaa. Heillä saattoi tosin olla simpukoista koottuja kaulakoruja ja helminauhoja. Tai sitten heillä oli tatuointeja, joita heidän kulttuurissa arvostettiin erikoisen paljon.
Tajusin, että joutuisin hylkäämään kaiken ennen opitun. Tällä kertaa minä en olisi se, joka valloittaisin, vaan olisin täysin Aliouan johdateltavana sinä yönä. Tavoilleni uskollisena aloin tietysti hyväillä hänen rintojaan - hivelemään hänen karvapehkoaan, mutta hän epäsi kaiken – hienotunteisesti, mutta päättäväisesti.
Hän oli halukas - aistin sen nenässäni - tuntiessani hänen hikirauhastensa erittävän miellyttävän tuoksun hänen kainalokuopissaan, kuin myös hänen makean houkutteleva häpynsä tuoksu, joka oli niin tyypillinen kaikille naisille, riippumatta siitä, missä he olivat syntyneet tai kasvaneet.
Minun ei tarvinnut edes kosketella hänen häpyään. Tuoksu leijui silti bambumajassa huumaavan kiihottavana. Ihan kuin pullat, jotka paistuvat uunissa, täyttävät talon herkullisella tuoksullaan, samalla tavalla tunsin Aliouan kiihottavan tuoksun, josta ei voinut erehtyä. Tosin tähän ihanaan tuoksuun oli sekoittunut läheisen meren, sekä eksoottisten kasvien haju, joka loi majan ja sen ilman eroottisen latautuneeksi.
Ainut lähikosketukseni Aliouaan siihen asti oli ollut hänen pestessään minut. Käteni kaipasivat silti hänen kehoaan. Halusin hyväillä ihanan kaunista vartaloa. Hyväillä hänen nuoria, täydellisen kiinteitä tissejä, ja imeä ruskeat houkuttelevat nännit suuhuni. Halusin hyväillä häntä, ja saada hänet latautuneeksi, jotta voisimme yhdessä kokea jotakin ennen kokemattoman kaunista ja herkkää.
Olinhan tottunut suomalaisten naisten kanssa peuhatessani siihen, että he kiihottuivat vasta, kun lirputteli heidän häpyhuuliaan, ja kun työskenteli sormin heidän pillunsa poimuissa aikansa.
Olin kovin yllättynyt siitä, että Alioua ei erikoisemmin arvostanut totuttuja menetelmiäni. Hän oli se - joka saisi minun hormoneihin vauhtia. Sain kuitenkin imeä tissejä. Sain myös maistaa hänen pehmoista häpyään, ja jopa nuollakin sitä, mutta hänen omilla ehdoillaan.
Alioua tiesi tarkalleen, kuinka hän johdattaisi minut hekuman huipulle. Vaelsivathan hänen kätensä joka puolella kehoani. Tuntui - kuin mustekala olisi kietonut kymmenet lonkeronsa ympärilleni. Kun tunsin, että verisuonet patukassani olivat pakahtumaisillaan, ymmärsin mitä tämä ihana olento oli saanut aikaan. Mulkkuni ei koskaan aikaisemmin ollut kokenut niin terhakkaa tunnetta.
Luulin sen halkeavan milloin tahansa, niin kova ja verenpakkautunut se oli. Tunsin sen sykkivän sydämen lyöntien tahdissa, ja aloin aistia tutun kivun tunteen kiveksissäni – kivuliaan kiimaisen jomotuksen.
Alioua tuntui kuitenkin olevan perillä siitä, missä miehen kestokyvyn raja kulki. Hierottuaan terskaani huulillaan, ja imettyään sen suuhunsa, kävi hän päälleni, alkaen hieroa suloisen pehmeää kehoaan minua vasten.
Sain viimeinkin hyväillä häntä halujeni mukaan. Käteni hakeutuivat kiinteille, pullottaville kankuille, ja siitä edelleen hänen selkäänsä pitkin kohti niskaa. Lopulta kourani löysivät tiensä Aliouan kasvoille, joita hyväilin hellästi. Vedin hänet lähelleni, ja suutelin kauniita täyteläisiä huulia. Suutelin nenänpäätä, leukaa, otsaa. Viivyin pitkään hänen kaulallaan, jatkaen siitä alaspäin kiinteille, mutta ei silti kovinkaan isoille tisseille.
Tuntiessani hänen nännit huulillani, kohottautui hän lähemmäksi kasvojani, jolloin hänen kaksi pystyä ruskeaa tissiään olivat nuoltavanani ja suudeltavanani. Kaksi ruskeaa nänniä napotti kuin kirsikan marjat. Ne tuntuivat suussani ihanan kiinteiltä, mutta samalla elastisilta. Huomasin hänen arvostavan käsittelyäni.
Kun sormenpääni keksivät häpyhuulet ja häpykielen, alkoi hän liikuttaa itseään aaltomaisin ja pehmein liikkein. Liikkeet olivat niin pehmeän sulavat, että mieleeni muistui kissamme kotisuomessa. Kun sitä silitteli, rupesi se tyytyväisenä keikistelemään ja keimailemaan - kuin Alioua liikkuessaan lemmentunteissaan.
En voinut enää pidätellä halujani, vaan kierähdimme ympäri, minä päällimmäiseksi. Kovettunut kankeni löysi heti etsimänsä. Aliouan häpylihakset imivät kaluni, minun sitä millään tavalla työntämättä hänen kuumaan ja kosteaan luolaansa. Vähän kerrallaan, imeytyi patukkani syvemmälle ja syvemmälle houkuttelevasti sykkivään rotkoon. Hänen häpylihaksensa olivat täysin uusi kokemus. Ne vetivät vääjäämättömästi kaluani syvemmälle, ja minun ei tarvinnut muuta kuin välillä vetää sitä takaisin. Lopulta tunsin hurjan nykäisyn - kuin ongella ollessa - kohon painuessa syvälle, ison ahvenen iskiessä koukkuun. Terskani törmäsi pohjaan. Plopp - ja Alioua värähti kiihottuneena.
Yritin ruveta jylkyttämään, kuten olin tottunut tekemään sellaisissa tilanteissa, mutta se ei onnistunut. Mulkku oli kuin ruuvipuristimen otteessa. Ote vain tiukkeni, ja tunsin hänen häpylihastensa puristavan minua, melkein tuskallisesti.
Lopulta puristus hellitti, mutta vain hetkeksi. Heti kohta tunsin taas saman paineen. Tämä toistui kerta toisensa jälkeen, ja ymmärsin, että hän ja hänen vakonsa tulisi tekemään työt.
Alistuin siihen, koska tunne oli sanoinkuvaamattoman ihana. Se oli ihanan imevä, puristava tunne, joka tulisi tyhjentämään minut viimeiseen pisaraan ilman että minun tarvitsisi hoitaa jylkyttämistä.
Keskityin siis vain hyväilemään Aliouaa. Puristelin ja hyväilin herkullisen kiinteitä pakaroita. Imin tissejä. Annoin käteni vaeltaa hänen kehonsa jokaisessa sopessa. Hän ohjasi aktin niin taitavasti, että en tullut liian nopeaan.
Tunsin kohta, että hän tulisi saavuttamaan huipun ennen minua, ja sen hän tekikin loistavasti. Aliouan kaunis keho jännittyi kuin jousi. Hänen alapäänsä nousi ylös, nostaen samalla minut mukaansa. Tunsin, kuinka hänen sisällään sykki ja lainehti, ja kohta oli kuin taivaan portit olisivat avautuneet hänelle – tai meille molemmille.
Aliouan keho värisi ja velloi, ja hänen hengityksensä oli kuin ravihevosella maaliin tultua - kiivas ja läähättävä.
Kun hän viimein saavutti lopullisen huipun, äänteli hän ihanan kiimaisia sointuja. Valitettavasti en osaa toistaa niitä tarkalleen, mutta jotenkin tällä tapaa se kuulosti;
” Aioua, oueia, ihahoua, houhouaeia!” Sitten seurasi pitkään venyvä: ”aiaioaaiaiouaaaaaawwaaa!”
Tunsin hänen häpynsä puristavan mulkkuani vielä viimeisen kerran, ennen kuin hän raukeana vaipui minua vasten, ja samassa laukesin itsekin. Enhän osannut hänen kaunista - diftongi- ja vokaalivoittoista kieltään, joten örähtelin supisuomalaiseen tapaan; Ooo, eee, ööö, öh, voi vittua voi!”
Purkaus oli valtava. Suihkutin Aliouan pehmoisen, ja siinä vaiheessa jo lotiliukkaan luolan ääriään myöten täyteen kuumaa siemennestettä. Tuntui tavattoman helpottavalta, kun paineet kiveksissäni olivat purkautuneet. Kivulias tunne, joka oli pakkautunut kiveksiin, rupesi vähin erin lieventymään.
Ennen kuin nukahdin, tavoilleni uskollisena yhdynnän jälkeen, ennätin ajatella, kuinka erilailla naiset eri puolilla maailmaa kokivat orgasmin. He jopa ääntelivätkin eri tavoin. Espanjassa he saattoivat kirkua; ”Ole! Ole! El Toro Caramba, Toro toro caramba”, kun taas italiattaret huokailivat: ”Sankta Maria, ooo, Sole mio, ooo, Sankta Mariaaaa, mamma miiaaaa...amore, amooooreeee!”
Olin kerran Leningradissa käydessämme paikallisen huoran kanssa, kun hän rupesi kiimoissaan hokemaan; ”Da, da, haratsoo, haratsoo, Rasputin, Rasputiiiin!”
Tietysti kävin myös New Yorkin satamassa ollessammekin maksullisten naisten luona. Tylsempää äännähtelyä sai hakea:
”Yes, yes, Ou yes, yeeeees. Fuck me, Fuck me!” Sama kirotun jeesittely jatkui melkein koko aktin ajan. Halut laimenevat vähemmästäkin.
Sensuellein heistä, oli ehkä ranskatar, jonka tapasin Le Havren satamassa. Hän oli kaiken aikaa niin kiitollinen hyvin toimivasta ja jäykästä patukastani, että hän hoki yhtä mittaa; ”Merci, merci, merciiiii! Jet aimé, merci misjö!” Purkautuessani, yritin toimia maassa maan tavalla, joten käytin ainoita ranskankielisiä sanoja joita osasin, hokien: ”Paraplý, trottoar, Paris, entrecote, amore” ja muita tilanteeseen tavallaan täysin sopimattomia sanoja.
Muistin myös kuinka Tukholman tyttökadulta, joka niihin aikoihin oli Kungsgatan, nappasin mukaani ruotsalaisen ilotyttösen.
Tylsempää ja kylmempää naista en ollut koskaan tavannut.
Hän makasi allani kuin härski silli. Hänen liikehdintänsä, eikä ääntelynsäkään, ollut erikoisen kiihottavaa kuultavaa:
”Hörry, Ooksä pian valmis. Eksää jo kohta ala olla valmis? Koeta jo tulla pian - Finndjävul.” Huipusta ja sensualismista ei ollut puhettakaan. Olipa todellinen "liikenainen".
En häpeä sanoa, että jätin naikkosen siihen paikkaan, kun ensin olin sanonut hänen olevan rumimman ja inhottavimman näköisen huoran mitä koskaan olin tavannut. En edes maksanut hänen vaatimaansa 50 kruunua.
Kyllä suomalaiset naiset kuitenkin ovat pohjoismaalaisista parhaita. Sieltä tulee ”Kultaa ja rakasta", kuin myös, "minun omaa sonniani”, yhtenä hekumallisena solkena. Jotkut saattavat jopa hekuman huipulla päästää suustaan, nuoren varsan hirnuntaa muistuttavia ääniä.
Näihin mietteisiin nukahdin tyytyväisenä ja onnellisena Aliouan kainaloon. En kuitenkaan nukkunut kauaakaan, koska Alioualla tuntui olevan muita aikeita. Havahduin nimittäin siihen, että hän oli taas herättelemässä ”velipoikaani”. Tunsin hänen huulensa kaluni ympärillä, ja hänen kostean lämmin häpynsä hieroi kohta suutani.
Enhän voinut muutakaan, kuin työntää uudestaan jäykistynyt tappini häneen, ja ryhtyä jylkyttämään. Nyt oli ilmeisesti minun vuoroni antaa Alioualle kaikki mitä hän aikaisemmin oli tarjonnut minulle.
Oli minun vuoroni tyydyttää hänet, Aliouan ollessa vain vastaanottavana osapuolena.
Hän todellakin vain makasi allani - nauttien. Tietysti iloitsin itsekin, olihan aktimme aito härmäläinen pikapano. Kävin läpi kaiken oppimani ohjelman, pyllyn hyväilyineen, tissien imemisineen ja tulisine kielisuudelmineen. Onneksi olin vielä nuori ja pystyvä - muuten en olisi jaksanut kunnialla tyydyttää Aliouan intohimoisia – luonnonlapsen haluja.
Siitä tuli räiskyvä, mutta lyhyt yhdyntä. Heti kun tunsin hänen saavuttaneen huipun, ja kun kuulin tutun vokaalivoittoisen vikinän, en pystynyt enää pidättelemään, vaan työnsin kaluni niin syvälle kuin vain pääsin ja purkauduin häneen.
Alioua hypähti allani niin rajusti, että olin pudota satulasta. Oli kuin olisin istunut rodeohevosen selässä ja ori olisi yrittänyt heittää minut selästään. Minulle kävi kuten rodeoratsastajillekin. Putosin lopulta satulasta. Hänen viimeiset spastiset heittonsa olivat liikaa, ja kupsahdin pää edellä bambumajan maalattialle.
Meitä rupesi naurattamaan. Itselleni oli ensimmäinen kerta kun nainen heitti minut satulasta. Alioualle sen on täytynyt olla tavallinen kokemus - huomasin sen hänen nauttivasta ja ilkamoivasta ilmeestään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.