en huutanut
äänin kirpoavin
olin hiljaa
kuuntelin itseäni
ikkunan takana
suden hetki
aamuun saatteli
usvaa pelloilla
kylätie tyhjänä
kuin oma sieluni
palasiksi revittynä
jossain soi
sieluni
kappale
suudelmia savun seassa
näen kasvosi
tunnen tuoksusi
vihdoin uni saa
äänin kirpoavin
olin hiljaa
kuuntelin itseäni
ikkunan takana
suden hetki
aamuun saatteli
usvaa pelloilla
kylätie tyhjänä
kuin oma sieluni
palasiksi revittynä
jossain soi
sieluni
kappale
suudelmia savun seassa
näen kasvosi
tunnen tuoksusi
vihdoin uni saa
Vastaukset 2
Vanhimmat
että mä rakastan näitä maaseutukuvauksia (anteeksi nyt, mutta ihan todella).
Lomaa odotellessa :)
syttyy
mieleeni
luettuani tämän runon
Ihana