En uskalla päästää ketään lähelleni, liian lähelle. En edes häntä, jota rakastan. Jos joku osoittaa välittävänsä, käperryn ja karkaan yksinäisyyteen.
Kun olen yksin, niin sisälläni huutaa. En halua tällaista elämää. Haluan luottaa, tulla luotetuksi, rakastaa, tulla rakastetuksi, olla ihmisten edessä avoin ja näyttää mitä tunnen.
Kun olen yksin, niin sisälläni huutaa. En halua tällaista elämää. Haluan luottaa, tulla luotetuksi, rakastaa, tulla rakastetuksi, olla ihmisten edessä avoin ja näyttää mitä tunnen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen yksin rakkaudessakin. :(
Se on jotain kosmista yksinäisyyttä, jota ei saa ikinä pois. Sisäinen vilu. Minun vanhemmat ovat epäilleet, että minulla on aspergerin syndrooma kun taas psykologia on leimannut minut skitsotypaalisia oireita sairastavaksi.
Oli miten oli, minulla on ihan oma maailmani, oma tapani ajatella ja toimia ja olen kauan sitten unohtanut miten ovi muun maailman kanssa avataan.
...ajatella ja toimia, ei se tarkoita, että sinulla olisi ovi suljettuna muuhun maailmaan. Minusta sinun ovesi on ihan mukavasti raollaan aina silloin tällöin :)
Olen keskustellut tästä aiheesta aikanaan loputtomiin erään ystäväni kanssa. Hän puhuu paljon myös tuosta pohjattomaan yksinäisyyteen tuomitsevasta erilaisuudesta ja omasta tiestä.
Olen tehnyt pari perusoivallusta jo aikoja sitten. 1.Erilaisuuden ei tarvitse olla erottava tekijä. Se myös monen monta kertaa yhdistää, kunhan pitää silmänsä auki kaikkialla. 2. Loppujen lopuksi jokainen on jollakin tavalla erilainen kuin toiset. Jokaisella on se oma originaali elämänsä siellä oman ihonsa sisällä, eikä sitä voi kokonaan muiden kanssa jakaa. Silti meillä kaikilla on myös paljon yhteistä, enemmän kuin uskoisikaan, sillä ihmisyys on hyvin kollektiivista.
Tässä tuli mieleen eräs hieno sanonta, joka sanoo, että älä koskaan sano toiselle: hyvähän sinun on. Sillä et koskaan tiedä mitä toinen sisällään kantaa.
Itse olen oman tieni kulkija ja joutunut monen kylmän karheikon ja kivikon kautta rämpimään tähän päivään, jolloin näen, että tiukasti omasta, muiden mielestä oudosta, jopa typerästä tiestä ja elämänkatsomuksesta kiinni pitäminen onkin johtanut menestykseen ja arvostukseen. Mutta minä olenkin jonkinlainen jääräpää optimisti ja aina uskonut, että olen oman elämäni suhteen oikeassa. Ihmisen on tehtävä niinkuin oikeaksi tuntee. Itseään vastaan ei voi elää. Itse olen myös kokenut, että kun itse uskoo asiaansa, löytyy aina yksi ja toinen muukin, joka arvostaa sitä, ojentaa kätensä.
Tärkeää on tosiaankin pitää se ovi edes raollaan, olla sen verran vahva, että rohkenee sen tehdä.
Tiedän miten vaikeaa tuo on, ja siksi mietin sanojani. Olisi niin helppo sanoa että rohkaistu ja kerro rakkaallesi peloistasi, jos et uskalla kertoa rakkaudesta, mutta tiedän että pelosta kertominen on ehkä vieläkin vaikeampaa kuin rakkaudesta. Myöntää oma heikkoutensa, viallisuutensa, haavoittuvuutensa toisen edessä, antaa mahdollisuus toiselle rikkoa.
Tie ulos tuosta, näin näkisin, on se että voisit uskoa olevasi samalla viivalla muiden kanssa. Että voisit nähdä miten rakkauden kohteesikin on ihminen ihan siinä missä sinäkin ja hänellä on omat pelkonsa ja häpeänsä, eikä hän ole sinua parempi, eikä huonompi, vaikka virheitä tekisikin.
Etene niin pienin askelin kuin on tarpeen, mutta mieti mikä on se sinun päämääräsi. Mihin suuntaan kaikkein eniten tahdot. Mitä eniten haluat, toivot. Kun liikut liiku oikeaan suuntaan. Ole rehellinen sille sisäiselle johtotähdellesi ja kun astut sivuun, älä masennu, vaan tunnista taas uudestaan se mitä eniten haluat ja jatka.
Viisaita sanoja ja tulivat tarpeeseen, vaikken siis alkuperäinen kirjoittaja olekaan. Kiitos sinulle
Tuntui syvällä minullekkin, vaikken minäkään ole alkuperäinen kirjoittaja! Jotenkin hassusti näistä sanoistasi sain voimia.. Kiitos sinulle!
että nyt vaan aikaiset itsesi ja haluatkin säröjä itseesi että tiedät mitä olet pelännyt. Oikeen uhittele ja sano että satuttakaa, ja siten sä opit että et sä kuole siihen mihin sä nyt luulet.
Ota sellainen yltiöuhkarohkea asenne ja hyppää tuleen, ja huomaat että kaikesta selviää ja kaikki opettaa. Älä ota itseäsi niin tosissasi, tai elämää. Opettele nauttimaan, koska sateen jälkeen aurinko tuntuu taas ihanalle.
Ota ensiaskel. Sattuu ja tuntuu ylivoimaiselta ja ahdistavalta, mutta kannattaa. Älä jää itsesi kanssa olemaan. Huuto vain kasvaa ja pahenee. Ei se lopu. Kukaan ei voi rakastaa itseään niinkuin toinen ulkopuolinen, koskea ja katsoa. Anna toiselle mahdollisuus opettaa sinut tuntemaan. Ei vain iloa vaan kaikkea mahdollista. Ihminen elää, kun tuntee.Niin ja ajatteles, miltä mahtaa tuntua siitä, jolle selkä käännetään. Yhtä pahalta luulen. Omalla käytöksellä on vaikutus myös niihin, joiden kanssa tekemisissä.Minä tässä pyrkinyt lähelle kaltaistasi jo kauan kauan ja voin sanoa, että luovuttaminen sattuu vähemmän kuin epätietoisuus toisen mielenliikkeistä. Ylös vain ja maailma on sinun.