baby blues?

Sellaista se vähän on kun baby blues iskee. Itsellä oli sama homma. Tuntui että elämä heitti suuren voltin kun tultiin kotiin.Aloin panikoimaan siitä että miksi vauva aivastelee koko ajan,että onko asunnossamme liian kylmä. Kävin vähän väliä katsomassa hengittääkö tyttö,ja käskin myös mieheni käydä välillä katsomassa. Aloin miettimään että saako tyttö tarpeeksi ruokaa,onko kaikki hyvin. Ja kaiken lisäksi mä itse itkin monta kertaa päivässä sitä kuinka huono äiti mä olen ja että mä en osaa hoitaa mun vauvaa!!!! Vaikka tein kaiken aivan oikein,eikä enempää olisikaan voinut tehdä.Mutta itsestä tuntui sille. Mies tuki paljon ja rauhoitteli mua. Mulla myös ongelmia imetyksen kanssa,maito ei noussut.Ja siitäkin sitten koitui mielipahaa. Odotin viikon ja kaks eikä se vaan noussut.Jouduin luopumaan imetyksestä,joka sai minut tuntemaan itseni riittämättömäksi omalle lapselleni. Musta tuntui hirveälle se että millaisia päivät alkuun oli.Mä vaan nukuin ja syötin vauvaa. Mutta sitten pikku hiljaa,kaikki alkoi vaan muuttua paremmaksi. Tunteet alkoi tasaantua,ei enää itkenyt kaikesta typerästä. Imetyksestäkin opin ajattelemaan positiivisesti,ei se kaikilla onnistu,ja mä olin niistä yksi.Eikä se tee mua huonommaksi äidiksi kuin muut. Tsemppiä vaan! Kyllä se siitä. Se on ihan normaalia että itkettää/kauhistuttaa ja mietityttää. Ja jos ei ala helpottaa niin puhu neuvolassa,puhu ystäville,perheelle,sukulaisille..:) Eikä tuohon oikein muuta neuvoa ole kuin että Anna ajan kulua.

Kyllä se on aivan normaalia synnytyksen jälkeen. Suurinpiirtein samanlaiset fiilikset oli itselläkin.Itselläni oli myös hirveä ahdistus aina kun vauva itki. Tunsin itseni todella riittämättömäksi, jos en saanut vauvaa heti rauhoittumaan. Minulla oli myös imetyksen kanssa ongelmia, maitoa tuli vähän ja sekös stressiä aiheutti, kun mietti saako vauva tarpeeksi ruokaa. Imetys alkoi kuitenkin pian sujua. Älä stressaa imetyksestä, se sujuu paremmin, jos ei panikoi. Ja kyllä lapsista hyviä kasvaa korvikkeellakin, jos imetys ei suju. Pyydä vaikka neuvolasta tukea imetykseen, jos siltä tuntuu.Voisitko imettää vauvaa hiukan useammin, ettei hänelle ehtisi tulla vielä niin kiljuva nälkä, jos imeminen sitten sujuisi paremmin?
Itse itkeskelin myös jatkuvasti milloin mistäkin ja tunteet oli todella pinnassa.
Kyllä nuo fiilikset ajan kanssa helpottavat. Voimia ja jaksamista ja ihanaa vauvaa aikaa teille:)

Juu, kyl toi on sitä alkuajan myllerrystä. Minulla ekat 2kk olivat tosi vaikeita itseni ja vauvan kanssa. Alkup, se lievenee kyllä ajan kanssa kun pahin hormonimyrsky laantuu ja opit elämään vauvan kanssa. Sä pärjäät ja olet hyvä äiti vauvallesi ruokintatavasta jne huolimatta. Nuo hengitysjutut ovat myös sitä asiaan kuuluvaa, mutta jos menee liian hysteeriseksi kyttäämiseksi niin kannattaa puhua asiasta. Kumminkaan vauvaa ei voi suojella määräänsä enempää. Itsensä vaan uuvuttaa sillä liiallisella pelkäämisellä.

Jatkan samalla linjalla kuin edelliset, aivan normaalia tuossa vaiheessa, kun olet vasta tullut vauvan kanssa kotiin. Itselläni oli esikoisen myös aika paljon pelkoja, nyt kakkosen kanssa olen ottanut rauhallisemmin.
Usko itseesi, kyllä äidinvaistoilla tiedät, mitä vauvasi tarvitsee. Ja vauvasi vahvistuu päivä päivältä, nopeasti kasvaa ensi viikot, sen jälkeen ei tunnu enää niin avuttomalta. Nyt on tärkeintä läheisyys vauvan kanssa ja imetyksen harjoittelu.

paljon kiitoksia ihanasta kannustuksesta ja vinkeistä. nyt on jo huomattavasti parempi fiilis ja vauvan hoito tuntuu sujuvan ihan kivasti. :) tänään käytiin ihan pienellä vaunulenkilläkin. pitää kysyä vielä tuohon imetykseen neuvoja terkkarilta, kun tulee käymään kotona.

sitte..

samoja fiiliksiä jonkinverran mulla kans!

en laittais kaikkea tota babybluesin piikkiin.

mun mielestä on normaalia huolehtimista pikkunyytistä ja se että se menee vähän överiksi alkuvaiheessa kuuluu asiaan. ei pidä patologisoida liikaa tuota tilaa.

noh.. jos muutama pvä on synytyksestä ja esikoinen on ja matalat rinnanpäät kuten mullakin niin on ihan normaalia ettei niistä vauva kiinni saa.

tääl kans sama juttu ja rintakumia käytän surutta kokoajan kun noi mun nännit ei vaan ole sellasia että niistä isäntäkään olisi saanut kiinni.. ; )

joo mul kans vauva räyhää ja saa rintaraivareita kun on nälissään ja jos ei heti tule niin huutaa ja sillon laitoksellakin muistan miten väsytti ja tainnutti.. just toi että huutaa vaan mut ei ime ja jos imeekin niin rinnasta ei tuu mitään ja vauva on niska hikisenä huutamassa siinä... mutta se menee ohitse.

vauvat voi viihdyttää vanhempiaan monilla tavoilla ja tää on yks niistä. kaikki ei sitä kestä ja voi tuntua vaaralliselta jos omat tunteet menee agressioksi saakka tai kova baby blues valtaa, muttta mun mieelstä siihen liittyy enemmän toi mielialan lasku yms kun normaali huoli siitä että vauvalla ei ole kaikki hyvin. jos menee jatkuvaksi kyttäämiseksi eikä mene ohitse niin sitten puhu neuvolas asiasta.

Älä mieti niin paljon sitä imetystä, vauva itkee, kun hän aistii, että olet epävarma. Pystyt siihen kyllä eikä se vauva kovin äkkiä kuivu, vaikka ei kerralla saisikaan paljoa maitoa.