Hei!
Mahtaako palstan lukijoissa olla ketään, joka olisi siirtynyt tavallisesta työstä taiteilijaksi vasta aikuisiällä. Valtaosalla taiteilijoista taitaa olla tuo kutsumus jo lapsena, mutta minulle ei sitä silloin suotu.
Mikä muutoksessa on vaikeinta?
Itseäni pelottaa kai eniten tuo henkinen kynnys, se, ettei oikein uskokaan omaan taiteeseensa, kun se ei ole niin "hyödyllistä" vanhaan työhön verrattuna. Tai se, ettei orastava inspiraatio kannakaan vakavampaa tekemistä. Epäilen myös kovasti lähipiirin suhtautumista, joka tullee olemaan vastahankaista.
Osaisiko joku heittää jotain aika-arvioita, kauanko yleensä kestää siitä kun aloittaa opiskelun siihen, että on mahdollisuuksia omaan näyttelyyn (tai yhteisnäytelyyyn). Toki tuo riippuu paljon ahkeruudesta ja osaamisesta, mutta noin ylipäätään. Monellako (omasta mielestään) hyvällä työllä kannattaa jo osallistua näyttelyyn?
Entä kauanko teillä on mennyt, että olette alkaneet tituleeraamaan itseänne taiteilijoiksi?
Taidesuuntaukseni on esittävä maalaustaide öljyväreillä.
Taiteilijaksi
13
4121
Vastaukset
- harrast.
Olen itse pelkkä harrastelijataiteilija, mutta olen päässyt läheltä seuraamaan ammattitaiteilijoiden elämää.
Ajatteletko taiteen tekemisestä itsellesi palkkatyötä? Oletko opiskellut taiteen tekemistä jossain oppilaitoksessa? Koulutuksen saaneenkiin ammattitaiteilijan elämä on sen verran vaikeaa, että ihmetyttää jos joku jaksaa lähteä itseoppineena samoille areenoille:o Taideoppilaitoksissa opetetaan myös töidensä hinnoittelua ja markkinointia ja ammattitaiteilijoilla on enemmän eri kanavia mitä pitkin voi yrittää saada itseään esille.
Mistä sinun intosi taiteilijaksi ryhtymiseen kumpuaa, koetko että sinulla on jotain erityistä annettavaa muille ihmisille taiteesi kautta? Oletko saanut sellaista palautetta asiantuntevilta ihmisiltä, että sinulla on lahjoja enempääkin kuin vain omaksi iloksi taiteiluun? Vaikka en aina ymmärräkään mitä ideaa kaikissa nykyajan taideteoksissa on, niin ajattelisin että hyvällä taideteoksella tulisi olla jotain sanottavaa muille ihmisille tai sitten sen pitäisi olla erityisen taidokkaasti tehty. Työn pointti olisi siis joko sisällössä tai muodossa, vaikka paljon näyttelyissä käyneenä minusta tuntuu että ihan aina mitään pointtia ei löydy... Valitsemasi laji (realistinen öljymaalaus) on todella vaativa laji ja näköisyyteen pääseminen voi viedä vuoden jos toisenkin.
Tästä kysymystulvasta huolimatta toivon sinulle suotuisaa uraa, jos todella olet lahjakas taiteen tekijä. Harrastelijataiteilijana olisi kyllä kiva kuulla enemmänkin ajatuksiasi taiteilijan uraan liittyen, jos vaan jaksat vastailla.- ajatellut
sitä, miten taiteella pärjää, koska johtuen historiastani talous ei ole nyt suurin huolenaiheeni. Lähinnä on siis kyse siitä, että haluaisin omistaa aikaani taiteen tekemiseen. Tietysti se päivä tulee vastaan, että säästöt loppuvat, mutta siinäkin tapauksessa teen mieluummin vanhoja hommia sivutöinä, kuin alan tekemään "myyvää" taidetta. Jos joku puoliväkisin haluaisi ostaa töitäni, se olisi tietysti eri juttu.
Intoni taiteeseen kumpuaa puhtaasti ilmaisunhalusta, eli koen, että minulla on sanottavaa, minkä "kertomiseen" kuvataide olisi hieno väline. Toinen syy on ehkä jättää tähän maailmaan jokin merkki olemassaolostani. Kovin kunnianhimoinen en ole, joten nimen, brändin luominen ei juurikaan kiinnosta.
Nyt kun hieman tarkemmin sparraan ajatuksiani kysymyksiäksi vasten, niin minulle se vaikein kynnys on juuri se, että kuka on taiteilija. On helppo ajatella, että taiteilijaksi synnytään (kutsumus), mutta eikö yhtälailla sille tielle voi lähteä tietoisella päätöksellä. Iso kysymys on siis se, että millä saan itselleni oikeutuksen tehdä "hömppää", kun pitäisi olla hyödyllinen. Vai onko niin, että olen pahasti tuon hyötymaailman aivopesemä?
Lahjakkuudesta en osaa sanoa, enkä tiedä edes onko se tärkeää, koska ajattelutapa, että vain lahjakkaiden kannattaa tehdä taidetta, sotii periaatteitani vastaan. Näen taiteen enemmän tekijän tarpeena tehdä sitä, kuin ostajan tarpeena saada sitä.
Tuon oikeutuksen (tehdä taidetta) lisäksi minua mietityttää kovasti se, että kantaako haaveeni. En haluaisi millään julistutua taiteilijaksi ja sitten vuoden päästä purkaa tuota julistusta, kun innostus ei riittänytkään. Siksi kiinnostaisi erityisesti tietää, millä taiteilijaksi ryhtyvät perustelevat itselleen valintaansa ja millä he motivoivat itseään niinä huonoina päivinä.
Ja taidesuuntani ei ole ihan realistinen (klassinen) maalaustapa, mutta esittävä kumminkin, ehkä jopa hieman surrealistinen, erona siis nykyjan abstraktiin kerrontaan. - harrast.
ajatellut kirjoitti:
sitä, miten taiteella pärjää, koska johtuen historiastani talous ei ole nyt suurin huolenaiheeni. Lähinnä on siis kyse siitä, että haluaisin omistaa aikaani taiteen tekemiseen. Tietysti se päivä tulee vastaan, että säästöt loppuvat, mutta siinäkin tapauksessa teen mieluummin vanhoja hommia sivutöinä, kuin alan tekemään "myyvää" taidetta. Jos joku puoliväkisin haluaisi ostaa töitäni, se olisi tietysti eri juttu.
Intoni taiteeseen kumpuaa puhtaasti ilmaisunhalusta, eli koen, että minulla on sanottavaa, minkä "kertomiseen" kuvataide olisi hieno väline. Toinen syy on ehkä jättää tähän maailmaan jokin merkki olemassaolostani. Kovin kunnianhimoinen en ole, joten nimen, brändin luominen ei juurikaan kiinnosta.
Nyt kun hieman tarkemmin sparraan ajatuksiani kysymyksiäksi vasten, niin minulle se vaikein kynnys on juuri se, että kuka on taiteilija. On helppo ajatella, että taiteilijaksi synnytään (kutsumus), mutta eikö yhtälailla sille tielle voi lähteä tietoisella päätöksellä. Iso kysymys on siis se, että millä saan itselleni oikeutuksen tehdä "hömppää", kun pitäisi olla hyödyllinen. Vai onko niin, että olen pahasti tuon hyötymaailman aivopesemä?
Lahjakkuudesta en osaa sanoa, enkä tiedä edes onko se tärkeää, koska ajattelutapa, että vain lahjakkaiden kannattaa tehdä taidetta, sotii periaatteitani vastaan. Näen taiteen enemmän tekijän tarpeena tehdä sitä, kuin ostajan tarpeena saada sitä.
Tuon oikeutuksen (tehdä taidetta) lisäksi minua mietityttää kovasti se, että kantaako haaveeni. En haluaisi millään julistutua taiteilijaksi ja sitten vuoden päästä purkaa tuota julistusta, kun innostus ei riittänytkään. Siksi kiinnostaisi erityisesti tietää, millä taiteilijaksi ryhtyvät perustelevat itselleen valintaansa ja millä he motivoivat itseään niinä huonoina päivinä.
Ja taidesuuntani ei ole ihan realistinen (klassinen) maalaustapa, mutta esittävä kumminkin, ehkä jopa hieman surrealistinen, erona siis nykyjan abstraktiin kerrontaan.Se onkin aivan eri asia yrittääkö saada töitä myytyä vai taiteileeko muuten. Sinun lähtökohtasti tuntuu kyllä erikoiselta, kun sinulla on mahdollisuus harrastaa taiteen tekemistä ilman taloudellisia huolia, mutta et halua tyytyä pelkkään harrastamiseen vaan haet jotain enempää mikäli nyt oikein ymmärsin. Se on minusta hyvä lähtökohta, jos sinulla on sanomisen tarve ja tunne siitä, että on jotain annettavaa muille. Minusta tuntuu kummalliselta sinun kyselysi siitä, voiko taiteilijaksi ryhtyä myöhemmällä iällä. Mitä ihmeen väliä iällä on:o Ei minusta sillä ole merkitystä löytääkö intohimonsa nuorena vai vasta vanhempana. Minä olen kyllä sen verran rajoittunut, että jos ihmisellä ei ole yhtään lahjoja jonkin asian tekemiseen, niin silloin on minusta parasta vain harrastaa omaksi ilokseen eikä haaveilla turhan suuria. Jos haluaa kertoa tarinaa, ilmaista tunteita tai muita asioita, niin onhan se aika mahdoton tilanne, jos ei taito riitä asioiden välittämiseen muille.
Kantaako haaveesi loppuun saakka, riippuu paljolti siitä, mikä tuo haave on. Jos pyrit saamaan jonkun verran tunnettuutta, näyttelyitä ja edes vähän myyntiä, voi se olla hankalaa, jos et ole saanut opetusta taiteen perusjutuista, eikä kukaan ole antanut palautetta osaamisestasi. Ahkeruus on myös tärkeä asia. Pelkällä ahkeruudellakin saattaa päästä pitkälle. Minulla on ollut jo pienestä asti intohimo taiteen tekemiseen, olen opiskellut sitä harrastusluonteisesti ja silloin kun olin ammatinvalinnan edessä, kaksi minua opettanutta taiteilijaa kannusti minua hakemaan taidekouluun, mutta olin liian arka siinä vaiheessa. Se on harmittanut jälkikäteen. Haluaisin pitää edes kerran elämässäni näyttelyn, mutta pitäisi olla valmiina sopiva kokonaisuus töitä ennen kuin kannattaa edes etsiä näyttelypaikkaa ja olen liian saamaton sellaiseen. Työt ovat kaikki eri vuosilta, eikä yhtenäistä teemaa tai tekotapaa ole. Se on kumma, että vaikka tuntuu siltä, että minulla on mitä suurin intohimo taiteen tekemiseen (kehittelen päivittäin ideoita päässäni ja innostun ja ilahdun aina kun ajattelen taidetta tai taiteen tekemistä), niin enpä saa tehtyä juuri mitään. Olen ryhtymisrajoitteinen eli suomeksi sanottuna laiska. Tämän takia minusta ei koskaan taida tulla Taiteiljaa. On se kumma, että ihminen ei tee sitä, mistä tulee kaikista onnellisimmaksi:o - sikäli onnellinen
harrast. kirjoitti:
Se onkin aivan eri asia yrittääkö saada töitä myytyä vai taiteileeko muuten. Sinun lähtökohtasti tuntuu kyllä erikoiselta, kun sinulla on mahdollisuus harrastaa taiteen tekemistä ilman taloudellisia huolia, mutta et halua tyytyä pelkkään harrastamiseen vaan haet jotain enempää mikäli nyt oikein ymmärsin. Se on minusta hyvä lähtökohta, jos sinulla on sanomisen tarve ja tunne siitä, että on jotain annettavaa muille. Minusta tuntuu kummalliselta sinun kyselysi siitä, voiko taiteilijaksi ryhtyä myöhemmällä iällä. Mitä ihmeen väliä iällä on:o Ei minusta sillä ole merkitystä löytääkö intohimonsa nuorena vai vasta vanhempana. Minä olen kyllä sen verran rajoittunut, että jos ihmisellä ei ole yhtään lahjoja jonkin asian tekemiseen, niin silloin on minusta parasta vain harrastaa omaksi ilokseen eikä haaveilla turhan suuria. Jos haluaa kertoa tarinaa, ilmaista tunteita tai muita asioita, niin onhan se aika mahdoton tilanne, jos ei taito riitä asioiden välittämiseen muille.
Kantaako haaveesi loppuun saakka, riippuu paljolti siitä, mikä tuo haave on. Jos pyrit saamaan jonkun verran tunnettuutta, näyttelyitä ja edes vähän myyntiä, voi se olla hankalaa, jos et ole saanut opetusta taiteen perusjutuista, eikä kukaan ole antanut palautetta osaamisestasi. Ahkeruus on myös tärkeä asia. Pelkällä ahkeruudellakin saattaa päästä pitkälle. Minulla on ollut jo pienestä asti intohimo taiteen tekemiseen, olen opiskellut sitä harrastusluonteisesti ja silloin kun olin ammatinvalinnan edessä, kaksi minua opettanutta taiteilijaa kannusti minua hakemaan taidekouluun, mutta olin liian arka siinä vaiheessa. Se on harmittanut jälkikäteen. Haluaisin pitää edes kerran elämässäni näyttelyn, mutta pitäisi olla valmiina sopiva kokonaisuus töitä ennen kuin kannattaa edes etsiä näyttelypaikkaa ja olen liian saamaton sellaiseen. Työt ovat kaikki eri vuosilta, eikä yhtenäistä teemaa tai tekotapaa ole. Se on kumma, että vaikka tuntuu siltä, että minulla on mitä suurin intohimo taiteen tekemiseen (kehittelen päivittäin ideoita päässäni ja innostun ja ilahdun aina kun ajattelen taidetta tai taiteen tekemistä), niin enpä saa tehtyä juuri mitään. Olen ryhtymisrajoitteinen eli suomeksi sanottuna laiska. Tämän takia minusta ei koskaan taida tulla Taiteiljaa. On se kumma, että ihminen ei tee sitä, mistä tulee kaikista onnellisimmaksi:oettei raha ole koskaan hallinnut liikaa elämääni. En ole lottomiljonääri, vaan olen vuosia opetellut elämään halvalla, jotta voisin tehdä sellaista mikä kiinnostaa, eikä sellaista, mikä on taloudellisista syistä pakko.
Mielestäni harrastelu- ja vakavan taiteen ero ei ole taiteen myynnissä, vaan siinä, miten siihen suhtautuu. Vakava tekeminen tarkoittaa päivittäistä ja ahkeraa opiskelua, harjoittelua, ja puurtamista, eritoten uskoa siihen, että tällaiseen kannattaa kallista aikaansa ja säästöjänsä tuhlata.
En tietoisesti mieti asiaa niin kauas, että saisinko joku päivä rahaa töistäni, koska se on mielestäni sivuseikka tämän päätöksen kannalta. Jos ryhdyn taiteilijaksi ja taiteeni ei myy, niin sitten pitää vain elättää itsensä muulla keinoin, esim. sivutöillä. Näinhän valtaosta ns. ammattitaiteilijoista tekee, opettaa, anoo apurahoja, siivoaa, jne.
Kärjistäen voisin jopa sanoa, että jos taiteeni alkaisi myymään, sitä pitäisi muuttaa, koska taustalla on ajatus tehdä töitä, jotka herättävät ihmiset ajattelemaan, ei niinkään luoda kauniita illuusioita.
Minulla ei ole suurta intohimoa itse maalamista kohtaan, vaan näen sen enemmän työkaulna ilmaisulle. Yhtä lailla pidän kirjoittamisesta, mutta en tekstin, vaan sisällön takia.
Olen hyvin tietoinen, etten voi valmista vastusta saada keltään, mutta juuripa siksi kyselen täällä kokemuksia. Kirjastoa ja nettiä olen selannut ahkeraan, mutta kaltaisiani myöhäisheränneitä ihmisiä tuntuu olevan varsin vähän. Joku ranskalainen runoilija myi talonsa 45 vuotiaana ja lähti nyssäkkä olkapäällä kiertämään maailmaa ja kirjoittamaan runoja, nimeä en muista. sikäli onnellinen kirjoitti:
ettei raha ole koskaan hallinnut liikaa elämääni. En ole lottomiljonääri, vaan olen vuosia opetellut elämään halvalla, jotta voisin tehdä sellaista mikä kiinnostaa, eikä sellaista, mikä on taloudellisista syistä pakko.
Mielestäni harrastelu- ja vakavan taiteen ero ei ole taiteen myynnissä, vaan siinä, miten siihen suhtautuu. Vakava tekeminen tarkoittaa päivittäistä ja ahkeraa opiskelua, harjoittelua, ja puurtamista, eritoten uskoa siihen, että tällaiseen kannattaa kallista aikaansa ja säästöjänsä tuhlata.
En tietoisesti mieti asiaa niin kauas, että saisinko joku päivä rahaa töistäni, koska se on mielestäni sivuseikka tämän päätöksen kannalta. Jos ryhdyn taiteilijaksi ja taiteeni ei myy, niin sitten pitää vain elättää itsensä muulla keinoin, esim. sivutöillä. Näinhän valtaosta ns. ammattitaiteilijoista tekee, opettaa, anoo apurahoja, siivoaa, jne.
Kärjistäen voisin jopa sanoa, että jos taiteeni alkaisi myymään, sitä pitäisi muuttaa, koska taustalla on ajatus tehdä töitä, jotka herättävät ihmiset ajattelemaan, ei niinkään luoda kauniita illuusioita.
Minulla ei ole suurta intohimoa itse maalamista kohtaan, vaan näen sen enemmän työkaulna ilmaisulle. Yhtä lailla pidän kirjoittamisesta, mutta en tekstin, vaan sisällön takia.
Olen hyvin tietoinen, etten voi valmista vastusta saada keltään, mutta juuripa siksi kyselen täällä kokemuksia. Kirjastoa ja nettiä olen selannut ahkeraan, mutta kaltaisiani myöhäisheränneitä ihmisiä tuntuu olevan varsin vähän. Joku ranskalainen runoilija myi talonsa 45 vuotiaana ja lähti nyssäkkä olkapäällä kiertämään maailmaa ja kirjoittamaan runoja, nimeä en muista.Minusta jotenkin tuntuu, että olet asiaa miettinyt jo aika perusteellisesti ja monelta eri kantilta ja odotat täältäkin lähinnä rohkaisua. Jos/kun taloudellista ahdinkoa ei koidu taiteen tekemisesesi jälkimaininkina, niin eikö kannattaisi ryhtyä puuhaan täysillä enää jahkailematta? Aina on mahdollisuus onnistua tai epäonnistua, mutta vain sinä itse voit tietää, onko sinulla taiteen tekemiseen tarvittava palo tarpeeksi voimakkaana. Myöskään työsi laatua emme tietenkään voi arvioida pelkän keskustelun perusteella. Mutta onhan maailmassa kannustaviakin esimerkkejä siitä, miten myöhemmällä iällä on irtauduttu oravanpyörästä toteuttamaan itseään. Rohkeutta se tietenkin vaatii.
- niin...
ihan toiseen taiteen saralta sanoisin, että jos joku kysyy minulta pitäisikö hänen lähteä tälle taiteen saralle (alalle) ja on epävarma siitä, sanon heti että Jos kysyt älä lähde!
tee siitä hieno harrastus! mutta älä ammattia jos kysyt minulta mitä aikoisit tehdä.
Tuo tuli mieleen kun luin pitkähköjä pohdiskelujasi. Miksi kysyä? Yritä hiljentää se ääni päässäsi (meillä kaikilla on se 'ääni') siis se epäusko ja järkevä analysointi mikä kannattaisi ja olisi järkevää ja uskallanko vai enkö.
Kun sais sen järjen äänen pitämään turpansa tukossa! Silloin voisi kuulla itsessään sen ihan hennon ja pienen äänen, se on sydämen ja sielun ääni, sinun oikea äänesi, oikean minäsi oikea ääni: ja se kertoo sinulle mitä haluat tehdä ja ennenkaikkea Mikä Tuntuu Oikealta Tehdä.
Pohdiskelen oman työpaikkani jättämistä syksyllä, siksi että tuntuu tosi pahalta mennä sinne. Ja olen opiskellut taidetta pitkään, maalannut. Se tuntuu ihanalta. Eikä yhtään pitäisi välittää välittääkö joku minun työstä tai ei. Tärkeintä on pyrkiä jotain omaa ideaa kohden ja tehdä se.
Minäkin pohdiskelen. Ja olen nähnyt että maailma tursuaa taidetta ja'taidetta'. Mutta onko sillä väliä? Teenkö itseäni vai toisia varten?
´
Älä ajattele liian mutkikkaita! Tuntuu kuin sinun pitäisi hallita jo etukäteen koko tulevaisuus. Sehän on meille mahdotonta.Luota ja uskalla.
Lykkyä sinulle, yritä rauhoittua ja hiljentyä niin kuulet sen pienen äänen, tai ehkä se ei ole äänikään. Se on vain, kun ajattelet mitä oikeesti haluat, se nopea vastaus 'sydämestäsi': niin, juuri tätä haluan. Kyllä sinä löydät sen! Ja toimi sen mukaan. Ö - Harrastajamaalari
Olen ollut "vakava" harrastaja 30 vuotta. Ammatteihin olen ajautunut, mutta taide minussa on. Nyt vasta, vanhemmalla iällä(50) olen tullut töineni esiin,( sukulaisten lisäksi) ja se tuntuu hyvältä. Olen valmis ottamaan palutetta.
Jotta voisi käyttää ammattinimikettä "taiteilija"
pitää käsittääkseni käydä sopiv. koulu ja pitää kolme taiteilijoiden jyryttämää näyttelyä. Kokelasjäsenet ovat vastavalmistuneita ja työstävät näyttelyitään. Eräs ammmattitaiteilija sanoi että taidekentällä on kovin tiukka raamitus eri taidesuuntausten välillä.
Kutsutpa itseäsi harrastajaksi,maalariksi tai taiteilijaksi nimikkeen päättävät kai töidesi katsojat.
Onnea ja iloa taiteesta! - Artti
Taidetta on paras alkaa myymään kavereille, naapureille, kylänmiehille aluksi.
Näyttely kannattaa pitää ensin, jossain pienessä galleriassa, kun on riittävästi ns, itsekelpuutettuja tauluja.
Taiteilijaksi voi itsensä nimetä, kun on itse sitä mieltä, että se on sopivaa. Ammattitaiteilijaksi sitten, jos pääsee johonkin Taitelijaseuraan.
Taiteen tekemisen osaamista kannattaa hankkia jonkun taiteilijan oppilaana , Kansalaisopiston kursseilta jms sellaisilta taiteenopetuspaikoista. Ja siellä voi oppia, jos ei ajaudu tekemään taidekopioita.
Ja kun taiteenmyyntitulot ovat riittävät toimeentulemiseen, niin voi siirtyä
vapaaksi taiteilijaksi.
Nurkkiin jääneitä töitä voi lahjoittaa hyväntekeväisyydelle kaikenlaisiin myyjäisiin ja arpajaisiin.
Eläkkeellä ja riittävän varakkaana voi taidetta tehdä tietenkin, jos on sellaiseen taipumusta niin paljon kuin on intoa. Näyttelyiden pitäminen vaatii tietenkin jotain taiteellista otetta asiassa. Ja niitä voi pitää, vaikka ei olisi menekkiä töillä. Ja 500 vuoden päästä ainakin yleisö jo arvostaa niitä joksikin, jos historia jatkuu.- Artti
Hyvä jako taiteentekemisessä voisi olla sellainen, että tekee 30 % ns. myyviä tauluja pensselinheilutusharjoituksina, 30 % vaativia töitä ja 30 % niitä todellisia taideteoksia, joita oikeat taiteilijat haluavat vain tehdä.
Vaativat työt voivat olla tilaustöitä. - impressionisti
Artti kirjoitti:
Hyvä jako taiteentekemisessä voisi olla sellainen, että tekee 30 % ns. myyviä tauluja pensselinheilutusharjoituksina, 30 % vaativia töitä ja 30 % niitä todellisia taideteoksia, joita oikeat taiteilijat haluavat vain tehdä.
Vaativat työt voivat olla tilaustöitä.Oletko sinä itse ammattitaiteilija? Kirjoitit valaisevaa tekstiä, kiitos:)
- Artti
impressionisti kirjoitti:
Oletko sinä itse ammattitaiteilija? Kirjoitit valaisevaa tekstiä, kiitos:)
Paremminkin taiteen ammatilainen.
Oppia ikä kaikki!
Vapaus tehdä omaa taidetta!
- hhhhhhhhhhhhhhh
Olen kuvataiteilija. Tähän minua ei ole ajanut mikään ns. kutsumus vaan pikimminkin kiinnostus kaikkea visuaalisuutta kohtaan. Kuvataiteilijuus on ammatti siinä missä muukin sillä erotuksella että se vaatii päämäärätietoisuutta, kovaa työntekoa enemmän kuin moni muu ammatti.
Suosittelisin ensin hakeutumaan johonkin taidetta antavaan oppilaitokseen ja mieti sen jälkeen vielä uudestaan.- Anonyymi
Perkele kaikenmaailman töhertäjät saa saatanasta rahaa, valtiolta apurahoja. Taide ei eiätä ihmistä, raskas rehellinen työ elättää, mene saatanan töhertäjät oikeisiin töihin perkele! Minua vituttaa!!! Olet saatana Kommunisti kaikki töhertäjät on. Juo viinaa ja tapa ittes tai mene oikeisiin töihin, SAATANA, PERKELE, JUMALAUTA, KYRVÄNNUPPI
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 993396
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä413153- 2202699
Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?
En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?382279- 321609
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?241456Salilla oli toissapäivänä söpö tumma
Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen411446- 131325
- 131279
- 221261